Kokeillaanpas taas jollain epähaastavalla.

Meillä on nykyään kaasuhella, ja se on silkkaa rakkautta. Ei sillä, että olisin silti tehnyt sillä juuri mitään; olen paistanut pinaattia, pekonia ja kananmunia - enimmäkseen, ja kananmunia lukuunottamatta, salaattilisukkeiksi. KOSKA EN OSAA ENÄÄ TEHDÄ MUUTA KUIN SALAATTIA. (Pekonia paistaessani ajattelen aina sitä, miten paljon Hanna Partanen tätä paheksuisi, ja hyrisen tyytyväisyydestä.)

Joten siis salaattia. Tunnustan vahvojen todisteiden edessä, että minulla on myös intohimoinen suhde kaaliin. Tässä syyttäjän esittämät todistuskappaleet:

1. Työpaikkaruokalassa oli yhtenä päivänä lisukesalaattivaihtoehtona kaalisalaattia. Työkaverini ei kohteliaasti sanonut mitään siitä, etten koko aterian aikana lakannut hehkuttamasta kaalisalaatin erinomaisuutta yleisesti ja sen kaalisalaatin erinomaisuutta erikseen. Jos olisin kehdannut, ja - olennaisemmin - aikaakin olisi ollut, olisin santsannut. Vieläkin harmittaa, etten tajunnut iltapäivällä käydä syömässä lounasta numero 2, kaalisalaattia kaalisalaatilla.
2. Pakotin kaverini Rafla-nimiseen ravintolaan, jonka lohi-avokadosalaattia oli hehkutettu Paras aika vuodesta -blogissa. Vasta kun kuorin lohta sivuun muistin, miksi olin suhtautunut niin pakkomielteisesti tähän salaattiin. Siinä oli KAALIA. Ja luvalla sanoen, se oli inspiroitunutta kaalia. Sydän tähän.
3. Halusin joskus kesämökille sipsien sijaan kaalia. Rouskuttelin sitä samaan tahtiin kuin sipsejä, which is to say, vauhdilla. Illalla kärsin vatsanpuruista (mutta sipseillä olisi ollut sama vaikutus.)

Uutta kaalia saa jo. Se on kyllä Unkarista, mutta Unkarihan on käytännössä Etelä-Suomea, sukulaiskielialue ja kaikkea. Ja varhaiskaalisalaatin ohjeen saa Hesarista.

Varhaiskaalisalaatti

• 400 g kaalia
• 1 punainen paprika
• nippu retiisejä

• 3 rkl öljyä
• 1 rkl valkoviinietikkaa (tämä on minusta vähän makuasia, rakastan etikkaisia kastikkeita joten lorautin reippaasti enemmän. Ja ensi kerralla laitan vieläkin enemmän! BUAHAHA!)
• 3 valkosipulinkynttä 
• ripaus maustepippuria (meillä oli vain mustapippuria. Lisäksi laitoin suolaa. Se oli varmasti kulinaristinen virhe, mutta minä tykkäsin.)

Silppua & sekoita vihannekset keskenään. Sitten sekoita kastikeaineet keskenään. Sitten sekoita vihannekset ja kastike. Sitten anna vetäytyä jääkaapissa niin kauan kuin maltat. Lopuksi: nauti.

En aio syödä muuta koko viikonloppuna. Ellen sitten vähän pekonia. Ja ehkä parsaa.

PS. Kaalin sekoittaminen majoneesiin on nähdäkseni todiste siitä, että maailmassa on virhe.

Hanna Jensen on uusi idolini. Jenseninkiusauksen mahtavassa perjantaireseptissä oli taivaallisten riisikevätrullien ohje. (En ole varma, ovatko nämä niitä vietnamilaisia kääryleitä, vai pitäisikö niitä vielä kypsentää?)

Tavoistani poiketen siitä on pakko kirjoittaa HETI (eikä viiden kuukauden päästä, kuten yleensä.)

Riisikevätrullat ovat mahdollisesti maailman yksinkertaisinta ruokaa. Jensenin kiusauksesta voi tarkastella muita täyteideoita, mutta meillä toimittiin näin:

Kevätrullat

Ota

• Riisipaperiarkkeja
• Avokadoa
• Graavattua lohta
• Kiinankaalia
• Chiliä maun mukaan
• Sitruunan mehua
• Korianteria
• Thaibasilikaa
• Soijakastiketta
  

Liota riisipaperiarkkeja yksi kerrallaan kuumassa vedessä puolisen minuuttia ja kuivaa pyyhkeen päällä. Täytä, rullaa, dippaa soijakastikkeeseen tai mihin nyt ikinä ja syö (liikaa - jouduin tekemään vielä toisen satsin.)

Tässä suttuinen kuva annoksesta numero kaksi, numeron yhden levättyä jo kuvun pohjalla:

Parasta on, että nämä ovat taatusti taivaallisia kasvisversionakin - siitakesienet voisivat sopia?

Aion kutsua koko maailman kylään syömään näitä. Aloitan siskoista, teitä on varoitettu. Nyt menen lepäämään vatsani viereen.

En ole viime aikoina jaksanut kokata oikein mitään, enkä etenkään mitään uutta. Olen laiska osittain luonnostani, ja osittain siksi, että kesäkuun alussa meille tuli eräs pikikuono, omaa rotua ärrieri:

Kesä on siis syöty salaattia ja vanhoja helppoja tekeleitä.

Eilen kuitenkin innostuin nälissäni kokkaamaan. Aluksi ajattelin tehdä Tuulentuvan täytettyjä paprikoita, mutta kanssanisäkäs murisi, että hänelle oli luvattu pastaa. (Niin, hiilihydraattien kutsu on kuuluva.) Hain inspiraatiota BBCGoodFoodista. Nälissäni en toki muistanut ottaa pastasta kuvaa, joten ihailkaa koiraa ja uskokaa vakuutukseni siitä, että pastasta tuli ihan hyvää.

Sitruunainen spagettiannos
(noin 4 annosta)

• sopiva määrä spagettia
• sitruuna
• 200 g pakasteherneitä
  
• 200 g (tai vähän alle) tuorejuustoa (ruohosipulin makuista, esim.)
• pari sipulia (meillä sattui olemaan vain punasipuleita, joten ruoasta tuli vaaleanpunaista)
• parmesanraastetta
  
• (lehti)persiljaa
  
• öljyä - suolaa - pippuria
  

Laita vesi kiehumaan spagettia varten. (Tietysti voi käyttää mitä vain pastaa, paitsi penneä, joka on maailman turhin pastalaatu ja jonka käyttäminen tässä on lain nojalla kielletty.)

OBS! Herneet lisätään pastan sekaan, kun pasta on melkein valmista - siis noin 3 minuutin keittoaika herneille.

Silppua sipuli ja purista sitruunasta mehu (alkuperäisessä reseptissä käytettiin vain sitruunan kuori, mutta minä halusin sitruunaisempaa ja sitäpaitsi vihaan sitruunan kuoren raastamista.) Kuullota sipulit ja heitä perään sitruunan mehu ja tuorejuusto. Sekoittele vähän aikaa ja lisää pari ruokalusikallista (tai enemmän) parmesanraastetta.

Valuta pasta ja herneet ja sekoita kastikkeeseen. Koristele persiljalla ja tarjoa lopun parmesanin kanssa.

Viime viikolla teki ihan kauheasti mieli risottoa. Jos joku lähellä sanoi vaikka "Ritva", minä kuulin, että "risotto". Tilanne oli siis aika paha ja myös hieman kiusallinen.

Joten sitten kun kanssaihminen lähti perjantaina sankaroimaan Ouluun, minä tein risottoa. Basilikarisottoa.

Basilikarisotto
noin 6 annosta lisukkeeksi, muuten vaan syödessä vähän vähemmän

• 7-9 dl kanalientä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl öljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1-2 ruukkua basilikaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 05, tl suolaa
• 50 g (tjsp) parmesania raastettuna
• mustapippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa. (Hahaha. Vai vielä kattilassa. Minä keitin veden vedenkeittimessä ja kanaliemen tein fondista. Noloa.)

Kuori ja silppua sipulit, kuullota sipuleita kasarissa tai kattilassa. Öljyssä.
Lisää riisit ja kuullota niitäkin hieman.

Kaada viini sekaan. (Fiksu kokki on kaatanut itselleen jo lasillisen.) Sekoittele, ja kun viini on imeytynyt, lisää kanalientä desi tai pari kerrallaan. Sanomattakin on selvää, että keitosta saa sekoittaa kuin noita-akka konsanaan, mutta nestettä lisätään siis aina vasta kun edellinen satsi on imeytynyt.

Kun päästään siihen maagiseen pisteeseen, jossa riisi on "pehmeää, mutta vielä napakkaa pureskeltaessa", lopetetaan liemen lisäys ja tehdään basilikaöljyä.

Silppua (tai soseuta sauvasekoittimella, mutta minusta se on turhaa hienostelua) basilikanlehdet aika pieneksi. Lisää 3 rkl öljyä ja suola.

Sekoita basilikaöljy ja raastettu parmesan risoton joukkoon. Mausta pippurilla ja koristele basilikanlehdillä, jos niitä jää yli.

Tarjoa minkä vaan kanssa tai syö sellaisenaan lukien samalla hyvää kirjaa. Tänään tätä tarjotaan lohen kanssa.


Ketsuppilasta heitettiin aamupalahaaste! Piti vastata jo viime viikolla, mutta aamut olivat epätyypillisiä kun harjoitin flunssaa kotona. Ensi tilassa tartun kuitenkin tilaisuuteen :)

...siskoni kirjoitti ylioppilaaksi sinä kohtalokkaana keväänä, kun englanninkokeessa piti monivalinnassa arvata, sanotaanko englanniksi idiomaattisesti

Cool as a

a) cucumber
b) pumpkin
c) cauliflower

Okei en muista oliko muut vaihtoehdot kurpitsa ja kukkakaali, mutta sen muistan että oikea vastaus oli "cucumber" ja että kysymys herätti valtakunnallista pahennusta. YTL voi kuvitella, että asia on unohtunut, mutta minä en unohda ikinä!

Ja tämän äärimmäisen kömpelön aasinsillan kautta aiheeseen, joka on ystäväni suosittelema Kylie Kwongin Kurkkusalaatti.

Kurkkusalaatti (tulisen hapan)
4:lle

• 4 avomaankurkkua
• 1 iso vihreä chili
• 1 iso punainen chili
• 2 kevätsipulia

Kastike:

• 4 valkosipulinkynttä
• 5 cm pätkä inkivääriä
• 1 rkl tummaa sokeria
• 3 rkl riisiviinietikkaa, tummaa ilmeisesti
  
• 3 rkl vaalea soijakastiketta
• 2 rkl seesamiöljyä

Kuori kurkut ja tee niistä ohuita suikaleita. Vaihda isot chilit pieniin ja tulisiin tai tyydy poistamaan siemenet. Silppua chilit pieneksi ja kevätsipulit vähän isommaksi (luovuutta joutuu käyttämään nyt, kun kevääseen on 6 kk). Sekoita chilit, kurkut ja sipuli.

Silppua valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja sekoita muiden kastikeaineksien kanssa.

Kippaa kastike vihannesaineksien päälle, sekoita ja tarjoile. Parhaimmillaan heti nautittuna. Jos, kuten minä, aiot syödä kaiken itse, olet helpottunut kuullessasi salaatin olevan syömäkelpoista vielä huomennakin.


Ja vielä: iso kiitos kaikille loistaville bloggaajille jotka saapuivat ruokablogitapaamiseen olemaan hurmaavia. Oli hienoa tutustua teihin :)

Olen ollut melkoisen flunssainen ja viikolla syönyt mm. sellaisia gourmet-järjestelyitä kuten "mikrotettavaa riisiä soijan ja tabascon kanssa".

Tänään teki jo mieli kokatakin, mutta jotain helppoa, kun vieläkin huippaa jos nousee kovin nopeasti seisomaan (ja miten muka voi nousta hitaasti seisomaan?)
Loppujen lopuksi tein Ruokatorstain ohjeistamaa thaibasilikapastaa. Se maistui, vaikka olikin muka toukokuun ruokaa. Thaibasilika on muuten yksi suosikkiyrteistäni. (Vaan jos ei pidä aniksen vivahteesta, ei varmaan pidä thaibasilikastakaan. Ehkä tämän voi siinä tapauksessa tehdä persiljasta.)

Kuvasta tuli niin kauhea että laitan sen vaan ihan pienenä. Oonpa ovela.

Thaibasilikapasta 4:lle

• 500 g tagliatellea (olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että spaghetti maistuu paremmalta)
• vettä pastapaketin määräämällä tavalla
• 1 dl mozzarellaraastetta

• 2 dl thaibasilikaa karkeasti silputtuna (vastaa noin yhtä ruukkua)
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä (tai, K-kaupan yllättävästi pettäessä, sekoitusta josta löytyy em. siementen lisäksi myös kurmitsansiemeniä)
• 2 valkosipulinkynttä paloiteltuna
• suolaa
• sitruunanmehua (maun mukaan, laitoin ½ sitruunan mehun)
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1 rkl voita

• parmesanraastetta pinnalle

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi (väärä tekniikka on keittää pasta muusiksi ja uudelleenkuivattamalla saada aikaan sopiva rapeus. Tätä eivät kaikki opiskelijaravintolat tiedä.) Valuta pasta ja kippaa se takaisin kattilaan. Lisää mozzarella ja sekoita.

Kun pasta keittyy, tee kastike kaatamalla thaibasilika, valkosipuli, siemenet ja oliiviöljy blenderiin. Hurauta tasaiseksi ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Sekoita voi kiehuvaan veteen ja kaada syntynyt emulsio kastikkeen sekaan.

Kaada kastike pastakattilaan pastan päälle ja sekoita. Tarjoa parmesanin kanssa.

Nuorempana noudatin tiukasti periaatetta, jossa pastakastikkeen ja pastan suhde oli kastikevoittoinen. Nyttemmin olen ihastunut pastoihin, joihin tulee öljypohjainen kastike joka vain sekoitetaan pastan sekaan. Tästä tykkäsi myös kanssanisäkäs, jonka mielestä ruoka maistui mukavasti pastalta, mutta tästä huolimatta maistui joltakin. Tai jotain.

Hahaa, ei mitään makeaa.

Saksin äidin Annasta irti mansikka-kurkkukeiton ohjeen. (Enimmäkseen siihen kyllä tulee tomaattia.)
Keitto kun näytti kuvassa niin kivan punaiselta.

Alla yksinkertaistettu versio.

Mansikka-tomaattikeitto jossa on myös kurkkua
4:lle kylmäksi alkuruoaksi

• 500 g tomaattimurskaa (alkuperäisessä oli tomaatteja, mutta ne pitää kaltata ja minä olen pohjimmiltani LAISKA)
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 punainen suippopaprika
• chilirouhetta (tai 1 punainen chili)
• 0,5 kurkkua
• 200 g mansikoita (koska kävin kaupassa sunnuntaina, jouduin tietenkin tyytymään pakastemansikoihin ja se oli kauheaa kunnes ymmärsin etteivät tuoreet olisi ikinä ehtineet keittoon asti)
• 2 dl paseerattua tomaattia (joka jäi muusta ruoasta yli, tai 2 dl tomaattimehua)
• 2 rkl tomaattipyrettä
• sitruunan mehua maun mukaan mutta ainakin 2 rkl
• öljyä
  
• suolaa ja mustapippuria

Kaada tomaatit blenderiin.
Silppua sipuli ja valkosipuli. Paloittele paprika (ja mahdollinen tuore chili). Kuullota sipuleita hetki pannulla, lisää paprika ja chili olomuodosta riippumatta. Kuullota vielä hetki ja kaada blenderiin.
Kuutioi kurkku ja kaada blenderiin. Perkaa/sulata mansikat ja - arvaatteko? - kaada blenderiin.
Heitä blenderiin vielä muut tomaattivalmisteet ja mausteet ja hurauta tasaiseksi. Jäähdytä.

Tästä tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvettä. Söin sitä iltapalaksi, ja siinä se toimi aika kivasti: oli kevyttä mutta täyttävää. Lurps. Huomenna uusiksi.

Blogilista uudistui ja ilahduin huomatessani, että täällä kirjoitan lähinnä muodista ja kirjablogissa lähinnä häistä. (Vaikka oikeasti lakkasin unelmoimasta prinsessahäistä sillä sekunnilla kun tarhassa näin telkkarista prinsessa Dianan kamalassa mekossa ja kampauksessa.)

No, ei anneta sen häiritä. Olen ihastunut viime viikkoina kikherneisiin; Luoja yksin tietää, miten siinä niin kävi. Yleensä suhtaudun varovaisuudella kaikkeen, mikä haiskahtaa terveellis-mauttomalta. Mutta kikherneissä on makua! Kukapa olisi uskonut.
Sen verran laiska kyllä olen että ostan valmiiksi käsiteltyjä herneitä. Muutaman kerran ehdin jo harkita, että liottaisin kikherneet itse, mutta allergiakausi palautti maan pinnalle; kun kotiin saapuessa ainoa ajatus on "jos hissi on rikki nukun ensi yön rappukäytävässä" ei kikherneille ole ylimääräistä energiaa.

Olen kokeillut muutamia kikhernereseptejä, ja joka ikinen kerta suhtautunut asiaan ihan valtavalla skeptisyydellä, mutta tulos on aina ollut mainio.

Bbcgoodfood esitteli reseptin, johon tulee pinaattia, pekonia ja kikherneitä. Viritin ohjeesta isomman ja laiskemman.
Tulkoon nyt huomautettua, että koska otaksun ruoan toimivan vähintäänkin yhtä hyvin ilman pekonia, aion koristella tämän merkinnän myös tagilla vege.

Pinaattia, (pekonia) ja kikherneitä

• 1-2 tlk kikherneitä (minä laitoin 2, koska, kuten sanoin, kikherneet ovat hyviä)
  
• 300 g pakastepinaattia tai joku sopiva määrä tuoretta
• 1 pkt pekonia, tai vähemmän, tai ei yhtään
• 2 rkl viinietikkaa
• valkosipulin kynsi
• muita mausteita

Käristä pekoni ja ohueksi viipaloitu valkosipuli. (Jos ei käytä pekonia, käristä vaikka sipulia.) Heitä mukaan etikka, kikherneet ja pinaatti. Anna porista hetken aikaa, etenkin jos pinaatti on jäistä.

Mausta haluamallasi tavalla - esim. chilillä - ja lapioi kitaan. Minä sain tuosta aikaan 4 annosta joista seuraa näemmä jatkuva nälkä, mutta väitän että riittää ainakin kolmelle. Tai lisukkeena ehkä useammalle.

Tämä oli muuten siitäkin kätevä resepti, että sen ympäriltä jäi paperille niin paljon tilaa, että samalle lapulle mahtui hyvin tekemään vielä Australian matkasuunnitelman.

Kaikki sitruunainen on hyvästä.

Pikkusisko kävi tänään visiitillä, ja sai ruokaa, ketun, lainalevyn ja japanilaista Buddha Ama Cha -teetä, jota vanhemmat ostivat Tampereelta. Se on muuten hyvää.

Ruoaksi tein sitruunapastaa Anna-Leena Härkösen kirjasta Sopan syvin olemus. Kirja on muuten viihdyttävä, ja on sitäpaitsi kivaa, että joku muukin seuraa tarkasti reseptejä. Olisin vaan halunnut tietää, monelleko ohje oli tarkoitettu, mutta hyvin ruoka riitti.

(Huomaa lautasmallin mukainen määrä vihreää. Kansanterveyslaitos kiittänee.)

Sitruunapasta

• 2 rkl voita
• 2 rkl jauhoja
• 3 dl kanalientä
• ½ sitruunan raastettu kuori ja mehu (minä laitoin kokonaisen kun pidän sitruunasta)
• 2 dl kermaa
• 2 rkl voita
• mustapippuria ja suolaa

Sulata voi, lisää jauhot, sekoita vimmatusti. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa, mutta sekoita yhä - etenkin jos suurustamisen kanssa on vähän niin ja näin kuten minulla. Tässä voi vielä rikkoa jauhopaakkuja. (Onko se edes suurustamista? Miksen tiedä?)
Lisää sitruunamehu, raastettu kuori ja kerma ja keitä hetki miedolla lämmöllä. Lisää toinen voisatsi ja vatkaa taas kunnolla. Mausta ja tarjoa valitsemasi pastan ja parmesanin kanssa.

Ruokaan voi kuulemma lisätä myös kanaa, halutessaan, mutta minä en ole ikinä ihan varma pikkusiskojeni ruokavaliollisesta statuksesta. Mitä jos ne ovatkin yhtäkkiä kasvissyöjiä?

Itse tykkäsin pastasta kovasti, näytti uppoavan myös siskolle.

Minä olen täysin huijattavissa, ja tilasin Sportin halvalla oikeastaan vain siksi, että sain kylkiäisenä ekan ikioman Jamie-kirjani. Sitä nyt ei jostain syystä voinut hakea kirjakaupasta, vaikka muuten mielelläni asuisinkin esimerkiksi Akateemisessa eli Aksussa.

Tein paistettua fenkolia. Ensin vaivuin nirvanaan nuuskimalla tuoretta fenkolia, mutta sitten ... asiaan. Unohdin ottaa kuvan; eikä se sitten myöhemmin näyttänyt enää niin hyvältä. Käy lisukkeeksi, minä söin pääruokana.

Paistettua fenkolia, tomskuja ja sen sellaista

• 2 fenkolia
• 24 kirsikkatomaattia (minä laitoin kaikkea vähän enemmän mutta voi pojat että on tyhmä olo kun laskee kirsikkatomaatteja)
• 1 iso kourallinen kivettömiä mustia oliiveja (meillä vihreitä, en ikinä löydä mistään niitä mustia joista pidän)
• 1 pieni kourallinen tuoretta timjamia (lehtiä! Aaaargh!)
• 2 kuorittua valkosipulin kynttä viipaleina
• suolaa ja mustapippuria
  
• oliiviöljyä
• 1 lasi valkoviiniä tai jotain (minä aion ensi kerralla kokeilla kasvislientä)
• 2 nokaretta voita

Jos fenkoleissa on ne lehtikärjet, sopii ne silputa uunivuokaan. Leikkaa fenkolit lohkoiksi ja keitä 10 minuuttia. Nosta keitetyt fenkolit reikäkauhalla uunivuokaan myös, älä kaada keitinvettä pois.
Töki kirsikkatomaatteihin reikiä ja tiputa ne fenkolien keitinveteen. Anna kiehua 45 sekuntia, niinpä niin, ja valuta kylmällä vedellä ja nypi kuoret irti.
TAI vaihtoehtoisesti, heitä tomaatit kuorineen uunivuokaan. Niin minä tein. Ei minulla ole mitään tomaatinkuoria vastaan.

Lisää vuokaan myös oliivit, timjami ja valkosipuli. Mausta ja valuta päälle vähän öljyä. Sekoittele ja kaada lopuksi päälle valkoviini tai jokin sekä laita ne 2 nokaretta voita pinnalle.

Paista 220 asteessa puoli tuntia.


Silloin kun en laita ruokaa, eli aika usein, luen. Ja näköjään jostain syystä haluan myös kirjoittaa siitä.

Meidän tietokone on ollut epätilassa. En ole päässyt valloilleni internettiin, kommentoimaan muiden juttuja. Omien kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Onneksi kanssanisäkäs oli urhoollinen ja sitkeä ja tuhosi zippiohjelman jumittaman käyttäjäprofiilin ja ne 180 000 zippifilettä ja nyt kone toimii taas.

Löysin bbcgoodfoodista hyvän ohjeen tabbouleh-...jutulle. Voiko sitä sanoa salaatiksi?
Ohje oli tarkoitettu alunperin lisukkeeksi vaikka kalalle, mutta yritin vääntää siitä salaattimaisemman lisäämällä rutkasti kasviksia. Yritys oli tuhoontuomittu; riippumatta siitä, miten paljon kasviksia laittaa, couscous on hallitseva. Hyvää se kyllä oli, söin sitä välipalaksi ja iltapalaksi ja muutenvaanpalaksi.

Alla vähän sitruunaisemmaksi viriteltynä:


Tabbouleh

• 250 g couscousta
• 3 dl kana- tai kasvislientä (tai vettä)
• 6 tai enemmän tomaatteja
• pieni kurkku
• kevätsipuleita 1-2 nippua, maun mukaan
  
• persiljaa
• raastettu sitruunan kuori
• kuorestaan raastetun sitruunan mehu
• 4-6 rkl öljyä (mutta jos hirvittää niin voi laittaa vähemmän)
• suolaa ja pippuria
• 1-2 kuivattua piri piriä jos haluaa
• 1 valkosipulin kynsi

Laita couscous kippoon ja kaada kuuma liemi tai vesi päälle. Sekoita ja peitä jollain (meidän taloudessa löytyi vihdoinkin käyttöä sille kauhealle kotipitsan pitsalautaselle jonka kanssanisäkäs tyytyväisenä hankki) ja anna olla 5 minuuttia.

Silppua tomaatit, kurkku, sipulit ja persilja. Laita ne samaan kippoon couscouksen kanssa. Lisää vielä sitruunan kuori.

Kaada öljy sitruunamehun sekaan (alkuperäinen mehu-öljysuhde oli muuten 2-4 mutta kun minä pidän sitruunaisesta. Tee kuten hyväksi näet) ja mausta suolalla ja pippurilla ja piri pirillä joka on murskattu käsien välissä koska et ole vieläkään oppinut mitään niistä viidestä erillisestä kerrasta. Ja murskatulla valkosipulin kynnellä. Sekoita ja kaada siihen kippoon, jossa on jo couscous ja vihannekset. Sekoita taas. Tämän voi antaa vetäytyä hetken aikaa tai vaihtoehtoisesti kimppuun voi hyökätä heti.

Tein tätä pari kertaa, ja toisen kerran unohduksien jälkeen voin luottavaisesti tiedottaa, että persilja ja valkosipuli ovat olennaisia ainesosia, joita ei kenenkään pidä unohtaman.

Maanantai ei alkanut kovin hyvin; ja pakastinkin oli tyhjä.
Pakastimen tyhjyys aiheutti joukon jatko-ongelmia, jotka voidaan esittää seuraavasti:

1. Nälkä voi yllättää
2. Ei ole hajuakaan siitä, mitä kokata, koska kaikki keitto-opukset ovat kotona eivätkä töissä
3. Kiirekin on kun illalla pitää mennä rokkikeikalle (vastustan rokkikeikoilla istumista periaatteellisista ja seisomista henkilökohtaisista syistä - mutta toistaiseksi periaate on velvoittanut alaselkää enemmän. Seisomaan siis.)
   

Reseptit löytyivät surffaamalla. Enää piti selvitä hengissä kauppareissusta.
Syystä tai toisesta toimin tavalla, jonka jo lähtökohtaisesti tiesin olevan virheellinen, ja menin vieraaseen ruokakauppaan. Tuli kuulkaa melkein itku Sellossa kun en millään meinannut löytää edes sinne halvatun Citymarkettiin (se kauppa on isompi kuin Senaatintori! Ja sen vieressä on toinen kauppojen carcharodon megalodon, Prisma! Miten ne voi missata?) ja siellä sitten piti etsiä jauhelihaa ja juustoa ja TOMAATTISÄILYKKEITÄ puoli tuntia. Mammuttimarkkinoiden aikaan. Kyllä otti kupoliin.

Vaikeudet jatkuivat kotona. Olin kaupassa melkoisen varma, että meillä on kotona ei-tuoretta korianteria maustekaapissa, mutta ei sitä sitten löytynytkään. Hetken kiukuttelun jälkeen ymmärsin, että maustekaapin takaseinä on irrallaan ja maustekaapin alimmalle hyllylle jätetyt maustepussit tippuvat liesituulettimen ja maustekaapin väliseen syvän avaruuden vyöhykkeeseen. Kädet mustelmilla kaivoin tästä ylimääräisestä ulottuvuudesta kahdeksan erilaista maustepussia - korianteri oli luonnollisesti pohjimmaisena.

Kaiken tämän jälkeen ymmärtänette, jos Sorsanpaistajalta löytämäni muhennosreseptin lopputulos ei ollut ihan optimaalinen; vika oli kokissa, ei reseptissä. Kanssanisäkäs piti siitä kyllä kovin, jos nyt ensialkuun vaati todisteita siitä, että kyseessä ei ole maksakastike.

Korianterin tuoksuinen nopea jauhelihamuhennos

• 500 g lehmän jauhelihaa
• 8-9 valkosipulinkynttä (kaunista!)
• 4 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 suurehko sipuli
• 4 rkl öljyä paistamiseen
• 0,5 tl chilijauhetta (laitoin pari oikeaa tsiliä)
• 0,5 tl kurkumaa
• 1 tl juustokuminajauhetta
• 2 tl korianterijauhetta
• 0,5 tl garam masalaa
• 2,5 dl tuoretta korianteria
• 1,5 dl paseerattuja tomaatteja
• 1 dl vettä
• 3 rkl jogurttia
• 4 tähtianista (unohdin! Ostin niitä ja unohdin! Ärsytti!)
  
• 2 ½ dl pakasteherneitä
• suolaa

Silppua tsipulit (ja tsili) ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli, lisää joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista kevyesti. Itse heitin ne chilit tässä joukkoon myös. Sekoita joukkoon kurkuma, juustokuminajauhe, korianteri, garam masala (ja chili). Paista, kunnes mausteet alkavat tuoksua. Lisää jauheliha, ruskista. Hämmennä seokseen korianterisilppu, paseeratut tomaatit, tähtianis ja jogurtti. Niin ja vesi kanssa. Peitä kattila kannella ja anna muhia kohtalaisella lämmöllä parikymmentä minuuttia. Lisää jäiset herneet, kun keittoaikaa on jäljellä viitisen minuuttia. Jos muistit ne kirotut tähtianikset, nouki ne pois.

Käskettiin tarjota heti mutta minäpäs pakastinkin sen. Tein mukaan haudutettuja bataattikuutioita koska Kotimaiset kasvikset väitti, että sopivat liharuokien kanssa.

Haudutetut bataattikuutiot

• 2 bataattia
• 2 rkl öljyä
• 1 rkl voita
• mustapippuria ja suolaa
• 1 dl vettä

Kuori ja kuutioi bataatit. Ruskista öljyssä niin, että saavat vähän väriä. Lisää voi ja mausta. Lisää sitten vesi ja hauduta kypsäksi kannen alla miedolla lämmöllä.

Halusin tosi pitkään tehdä Koti ja keittiö -lehden webisivuilta kaivamaani Kolmen kaalin viherpippurigratiinia (siihen tulee ruusukaalia! Rokkaa!) mutta jäin jotenkin jumiin kurttukaalin kohdalle. Meni monta viikkoa ennen kuin keksin googlettaa asian, mikä on outoa koska Google ja minä, we goes back a long way.

Anyhoo, sitä gratiinia.



Kolmen kaalin viherpippurigratiini

• 400 g ruusukaalia (ruusukaalia! Yay!)
• 300 g kurttukaalin sisempiä osia (tämä olisi nyt siis yhtä kuin savoijinkaali) (kieltämättä se on aika kurttuinen)
  
• 200 g vihreää tai valkoista kukkakaalia (laitoin parsakaalia koska kaupan kukkakaalit painoivat kilon enkä sitä paitsi keksinyt, mitä on vihreä kukkakaali - ennen kuin muistin ne kummalliset fraktaalikukkakaalit viime kesältä, eikä niitä tietenkään nyt mistään saakaan, mutta parsakaali ajaa asiansa.) (Ja itse asiassa googletin lisää ja se fraktaaliotus onkin romanesku eikä mikään kukkakaali. Kaikkea kanssa.)
  
• 3 dl vahvaa kasvislientä

Kastike:

• 25 g voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl ruoanvalmistuskermaa (tämä varmaan tarkoittaa, että vähärasvaisempaa)
  
• 2-3 dl maitua
• 1 dl juustoraastetta, esim. parmesaania (ja onko se tuon desinkään kanssa niin nuukaa?)
• 1 tl viherpippuria (naurettavaa. Laitoin ainakin 3 tl.)
  
• ripaus suolaa

Lisäksi voi laittaa 1-1,5 dl cashewpähkyleitä jos kokee sen tarpeelliseksi.

Siisti kaikki kaalit, riistä ruusukaaleilta kannat, viipaloi kurttukaali ja silppua lehdettömäksi riipimäsi kukkakaali. Kuumenna kasvisliemi kattilassa ja keitä pilkotut kaalit siinä lähes kypsiksi. Nosta kaalit reikäkauhalla uunivuokaan tasaisesti. (Voi tulla yllätyksenä, mutta meillä on reikäkauha. Olin itsekin aika yllättynyt.)

Tee kastike näin ikään: sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Vatkaa kerma ohuena norona mukaan, samoin maito. (Päivän toinen ylläri oli, ettei tämä palanut pohjaan lainkaan. Unelmakastike!) Pane juustoraaste ja murskatut viherpippurit kattilaan ja kuumenna vispaten kuin hullu kunnes juusto sulaa. Anna kiehua kolme minuuttia miedolla lämmöllä edelleen vispaten. Jos saat krampin käteen, käytä toista kättä.

Kaada kastike kaalien päälle vuokaan. Ripottele pinnalle pähkylät, jos haluat.
Gratinoi 225 asteessa 7-10 minuuttia tai kunnes näyttää hyvältä.

Tästä tulee ihan varpaita kipristelevän hyvää. Tosin reunaehtona on ehkä se, että pitää ruusukaaleista. Ja viherpippurista! Minä pidän molemmista kovasti.


Mihinkään mitenkään liittymättömästi: Kaaligratiiniannoksen jälkeen kuntomessuille! Viimeksi siellä oli kuohuviinibaari, mikä on minusta ihan paikallaan kuntomessuilla. Lisäksi siellä on Puhoksen Intersportin ständi. Kaverin kanssa luultiin molemmat pitkään, että Puhos on jossain Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sitten selvisi että se onkin Itäkeskuksen takana.
Ja loppuillasta syömään tapaksia.
Kaikki mahdollisuudet hyvään lauantaihin siis olemassa.

Sillä välin, kun en kirjoittanut tänne, söin kuitenkin satunnaisesti jotain. Ja tein ruokaakin.
(Paitsi kun olin kipeänä kaksi viikkoa eikä mikään maistunut paitsi satunnaisesti karkit. Ei edes sipsit. Olin siis tosi kipeänä.)

Löysin myös uuden lempiruokani.
Pastanjauhajien Pohjoisafrikkalaiset paahdetut kasvikset.

Ohje löytyy Pastanjauhajien sivuilta todennäköisesti selkeämmin kuin sen ikinä osaisin itse kirjoittaa.
Ja se on niin hyvää! Tein sitä kerran, kun kanssanisäkäs oli Oulussa "kirjoittamassa kypsyysnäytettä" ja heti seuraavalla viikolla uudestaan. Voisin syödä harissakasviksia joka päivä, vähän niinkuin sushia mutta ilman raskasmetalleja.

Jo ajatuksen tasolla harissakasvikset miellyttivät. Ensinnäkin rrrrakastan fenkolia, punasipulia ja kirsikkatomaatteja ja pelkästään rakastan kaikkia muita ainesosia. Toiseksi, ohjeeseen tulee paljon valkosipulia ja vähän harissaa, jota jo 10-vuotiaana käytin leivän päällä jos sitä jostain käsiini sain. Nykyään harissan maku ei sellaisenaan enää ole taivas, mutta ruoassa on just sopiva. Kolmanneksi, siihen tulee minttua ja korianteria, ja kuten ehkä arvaatte, palvon korianteria.

Lopputulos oli ajatustasoa parempi.

Niin että. Suosittelen kaikille. Taivas on auki.

Joulun alla äiti teki nauriskeittoa, josta tuli niin hyvää, että heräsin keskellä yötä miettimään asiaa.

Seuraavana päivänä ahdistin äidin nurkkaan ja - koska äideillä ei juuri muutakaan tekemistä ole joulun alla - vaadin reseptiä itselleni.

Keittoa tuli tehtyä tammikuussa seuraavalla ohjeella:

Nauriskeitto

• 1-2 perunaa
• 1,5 kg nauriksia (mutsi myös ajautui hermoromahduksen partaalle kun sanoin päättäväisesti "nauriksia")
• 2 l vettä - tai sen verran, että naurikset peittyvät
• 2 dl kermaa tai siis meillä ruokaviitosta
  

Kuori ja pilko perunat ja naurik... nauriit. Keitä kypsäksi, lisää jossain välissä kasvisliemikuutio. Lopuksi soseuta. Tarjolle asetettaessa joukkoon voi silputa persiljaa - ja jos on tosi uskalias, lorauttaa mukaan vähän tryffeliöljyä. Itse en niin tryffeliöljystä perusta, mutta tuohon se kyllä sopi. Kun oli varovainen.

Sitten huomasin, että Ruokatorstaissakin oli nauriskeiton ohje. Siihen tuli vähemmän nauriita, mutta lisäksi sipulia ja porkkanaa. Luultavasti kannattaa kokeilla. Itse ainakin aion; kesällä, koska nauriit taisivat olla eri sorttia kuin kauppahallista hakemani kaskinauriit.

Piti ottamani kuva myös nauriista. Kaskinauris on diktatorisella päätöksellä Miss Juures 2008. Vaan kuorin ne innoissani ensin, eivätkä ne sitten enää olleet niin nättejä.


Tein myös päätöksen alkaa chilinviljelijättäreksi.
Kanssanisäkkäällä on ollut hauskaa. Se kun tietää kasvinhoidolliset taipumukseni. Mutta olen sitkeä, ja nyt lähinnä toivon, ettei tilaamiani siemeniä ole Itella Oyj:n toimesta jaettu naapurin rehunviljelijöille. Tai siis ainakin meille tulee niin paljon väärää postia.

Pitäkää peukkuja? Koska chiliprojektissa tarviin tuurin lisäksi myös onnea.

Ymmärsin juuri, että seuraavaksi on tehtävä sipulikeittoa, jotta voin pihistää otsikoksi pätkän Kaisilikossa suhisee -kirjaa - siitä alusta, missä Myyrä huutelee "Sipulikeittoa! Sipulikeittoa!" pilkallisesti, olikos se nyt kaniineille vai kenelle.
En oikein vieläkään tajua, miksi sipulikeiton huutelu on pilkallista, mutta Kaislikossa suhisee on mainio. Sipulikeiton osalta saa valistaa, jos tietää.

(Minä yhdistin ruoan ja lukemisen heti kun opin lukemaan, 23 vuotta sitten.)

No, nyt tehtiin tomaattikeittoa. Talvella keitto tekee hyvää; lämmittää mukavasti.
Toisaalta keitto tuntuu välillä vähän liiankin kevyeltä ruoanpuolelta; sen jälkeen voisi vielä syödä jotain pientä jotta varmasti tulisi lämmin. Esimerkiksi villisian.
Onneksi kalorinkulutus on pientä kun en voi urheilla. Raivostuttavaa.

Keiton ohje on Ruokala.tv:n sivuilta. Siitä tuli kamalan hyvää.


Tomaattikeitto (väitetysti mausteinen, omani oli lempeähkö) (4 annosta)

• 2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä (elän siinä uskossa, että valkosipulin ohjearvot pitää aina kertoa kahdella.)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2 tl kuivattua timjamia
• 1 palko chiliä (taisi mennä kaksi)
• 2 prk tomaattimurskaa (lempikauppani petti mut jo toiseen kertaan, joten nyt käytin paseerattua tomaattia)
• 1 rkl hunajaa
• 4 dl vettä
• 1 ruukku tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria
  

Kuutioi sipuli, silppua chili ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuumenna öljy, ja lisää tomaattipyree, sipulit, chili ja timjami. Kuullota hetki (muistin miksen ikinä käytä pikalevyä siinä vaiheessa kun valkosipulit ruskistuivat iloisesti) ja lisää vesi ja tomaattimurska. Keitä 15 minuuttia ja lisää hunaja, suolaa ja mustapippuria. Keitä vielä vähän aikaa ja soseuta keitto. (Väitän, että oma keittoni ei ollut yhtään soseisempaa soseutuksen jälkeen.) Lisää tuoreita basilikanlehtiä lautasille.
Tai vaihtoehtoisesti lorauta päälle hieman Nando'sin tsilikastiketta, jos kaipaat jo vaihtelua tomaattikeiton makuun. Lorauksen suuruuden kannattaa riippua tsilinsietokyvystä. Ovatten tulisia, ne kastikkeet.

Syö hyvässä seurassa, kirjan ääressä tai typerää tositeeveeohjelmaa katsellen.

Kävin tänään kampaajalla ja - tuntiessani, että repussa oleva kirja on yksinkertaisesti liian kaukana - luin Oliviaa. Siinä kerrottiin uusista dieeteistä (uusimpana nyt tämä kalorienrajoitus joka sopii kaikille jotka haluavat elää taulukossa) ja jotenkin huomion kiinnitti ajatus siitä, miten ruoka ei enää nykyään ole mikään perustarve; syömisestäkin on tullut suurinpiirtein suorittamista. Tai jotenkin sinne päin se meni.

Minähän nyt siis olen nainen, joka Akateemisen kahvilassa sivulle vilkaistessaan luuli, että lähimmän kirjaosaston nimi on "Ravinto ja itseinho", eikä pitänyt asiaa kummallisenakaan. (Myöhemmin kävi ilmi, että jälkimmäinen osa oli "itsehoito".) Tämä ehkä kertoo jotain sellaisesta hieman jakomielitautisesta suhtautumisesta(ni) ruokaan. Eikä varmaan vain minun.
Yksi ehdottomista esikuvistani kertoi, että heidän jääkaapin ovessaan lukee aakkoskirjaimin Syö-Nauti-Liho-Murjota. Minäkin haluan aakkoskirjaimia.

Tällainen jakomielitautisuus ja yleinen pingottaminen on kuitenkin ihan huomattavasti vähentynyt, kun aloin itse laittaa ruokaa. En oikein tiedä, mikä siihen vaikuttaa - onko kyse siitä, että kun tietää mitä syö, voi olla rennommin - vai siitä, että kun ei syö mitään moskaa, voi paremmin, ja hyvinvoivana voi olla rennommin?

Murjotan ruoan takia huomattavan paljon vähemmän kuin ennen. Se on kauhean kivaa. Toisaalta joudun tiskaamaan useammin.

Niin niitä ohjeita. Aiemmin mainostin sienitäytteisiä cannelloneja, joita tehtiin Maijan luona. En muista enää kuollaksenikaan, mistä ohjeen alunperin kaivoin - varmaan jostain blogista. Jos joku tunnistaa omakseen, saa ilmoittautua suurta kunnioitusta varten :)

Cannellonit

• 20 cannellonirullaa
• 300-400 g sieniä
• 1 valikosipulinkynsi
• 2 dl maitua
• 1 sipuli
• 2 tl vehnäjauhoja
• tuoreita yrttejä
• suolaa, pippuria
• juoksevaa margariinia paistamiseen

tomaattikastikkeeseen:

• 4 tomaattia
• puolikas sipuli (Terry Pratchett väittää eräässä kirjassaan, että jokaisella naisella on edelliseltä aterialta jäänyt yli aina puolikas sipuli - riippumatta aterian, sipulin tai naisen koosta. Minulla on aina vain puolikkaita sitruunoita.)
• 1 valkosipulinkynsi
• neljännes tsiliä
• 1 dl valkoviiniä (toivomuksesta käytettiin kasvislientä)
• 2 dl tomaattimurskaa
• öljyä-suolaa-pippuria-sokeria (en kyllä muista, että olisi laitettu sokeria. Noh..)

Pilko tomaattikastikkeen ainekset ja kuullota ne kattilassa öljyssä. Lisää viini ja keitä viitisen minuuttia. Lisää tomaattimurska ja soseuta sauvasekoittimella (sekin jäi kyllä tekemättä). Mausta maun mukaan.

Pilppua sienet ja sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne. Mausta, ripottele vehnäjauhot joukkoon ja sekoita. Lisää maito ja keitä kunnes paksunee. Mausta silputuilla tuoreyrteillä.
Täytä cannellonit sieniseoksella - se olikin iloinen perheen yhteinen hetki. (Eli kailotin Maijan auttamaan.) Täyttäminen sujuu IMAO helpoimmin, jos tekee foliosta pienen kupin jolla tukkii cannelloniputken toisen pään. Mutta Maijalla ei ollut foliota, joten askartelimme lusikoilla.
Laita täytetyt cannellonit vuokaan ja kaada päälle puolet tomaattikastikkeesta. (Me laitettiin kaikki, koska ruoka meni suoraan pakastimeen käytyään ensin parvekkeella jäähyllä.) Peitä vuoka alumiinifoliolla ja paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. (Miksiköhän tuo folio vaaditaan, pohdin minä. Ettei se kuivu, ehdotti Maija. Mutta Maijalla ei ollut foliota, joten otaksuimme paksun juustokerroksen ajavan saman asian.)
Jos et laittanut kaikkea kastiketta, tarjoile ruoka sen kanssa.

Kuvaa ei ole, mutta se näytti muuten hyvältä. Äh tuli nälkä.

Viime päivinä on tullut laitettua kauheasti ruokaa. Tai oikeastaan ihan normaalisti, koska joka päivä pitää syödä. Ekstrana ehkä piparimuffinssit, joiden reseptin löysin Annalta.
(Niistä tuli hyviä. Hävisivät melko nopeasti. Jätin rusinat pois; jos kysytte mummoltani, hän kyllä kertoo iloisesti miten pienenä leivoin pullia joissa ohut kerros taikinaa ympäröi noin desilitraa rusinoita. Niitä ei syönyt kukaan, en edes minä kun olin yleensä syömisvaiheessa jo pahoinvoiva leipoessa syödyistä rusinoista. Nykyään olen valikoivampi.)

Tanskanmaalla kaivattiin kasvisruokaohjeita, joita vilauttelin aikaisemmin, mutta kirjoitan ne joskus toiste, koska tiistaina tehty Feta-kasvisvuoka oli sitten lopulta aika hyvää. Ohje Ruokala.tv:n sivuilta.

Feta-kasvisvuoka
(4 annosta hyvin nälkäisille, muille enemmänkin)

• 6 perunaa
• 2 kesäkurpitsaa
• 1 sipuli (laitoin 2 koska sipuli on hyvää. Ja vastaavasti itse asiassa vaan 1,5 zucchinia.)
• tuoretta basilikaa
• öljyä-suolaa-pippuria

Ja fetakastikkeeseen:

• 0,5 l maitua
• 2 rkl voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 150 g fetaa (laitoin 200 g koska fetaa ei myydä 150 g paketeissa.)
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (mulla ei ollut.)

Viipaloi potut, kesäkurmitsat ja sipuli. Kuullota pannulla (meillä meni paistamiseksi) ja mausta suolalla ja pippurilla.
Viipaloi tomskut myös.

Sitten kastikkeeseen. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä hetki ja lisää maito koko ajan sekoittaen. Tai siis suorastaan vatkaten. Kuumenna - edelleen sekoittaen - kunnes kiehahtaa. Hauduta 5 min. Ohjeessa ei sanottu, pitääkö haudutuksenkin aikana vatkata kuin hullu, mutta minä vatkasin kun en luota maitojuttuihin oikein. Ota kattila hellalta haudutuksen jälkeen ja lisää fetajuusto, joka oli tosiaan näppärä hienontaa haarukalla. Mausta. (Suolaa vain tarvittaessa.)

Lado vihanneksia vuokaan ja lisää basilikanlehtiä kerrosten väliin. Vuoan olisi ehkä hyvä olla voideltu. Vaan jos unohtuu, hyvää tulee silti. Kaada päälle kastike ja laita 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Itse unohdin harhautettuna vuoan uuniin 45 minuutiksi, mutta ei se sille ainakaan pahaa tehnyt.

Viikonloppuna kävin Maijan luona Jyväskylässä.

Maijan luona on aina kiva käydä: siihen liittyy hyvin monta asiaa, kuten se, että hyvässä yhteisymmärryksessä voidaan syödä piparitaikinaa ja vetäytyä päivälevolle ja käydä divareissa ja olla ymmärtämättä elokuvia.
Tällä kertaa pääsin tutustumaan keittiöön, kun tarkoituksena oli täyttää pakastin.
Toisten keittiöihin on mielenkiintoista tutustua, kysymysten ollessa muotoa "Onksulla alumiinifoliota / toista leikkuulautaa / kantta tälle kasarille / aavistustakaan, mihin se pippuri hävisi?" eikä muotoa "Kuka idiootti on kätkenyt desilitramitan ja minne? Kas, täällähän se onkin, omilla jäljilläni."

Tehtiin neljää ruokaa; ja suolaisia muffinsseja, jotka tarttuivat vuokiin ja saivat mut lopullisesti toteamaan että leipuriksi en ole syntynyt.
Viikonlopun tuloksena syntyi kuitenkin:

• Sieni-kasvislasagnea
  
• Sieni-perunacurrya
• Sienitäytteisiä canneloneja
  
• Linssimuhennosta (johon ei tullut sieniä)
• Ja kaiken lisäksi Maija pyöräytti vielä satsin soijarouhepyöryköitä.
  

Olin luvannut etsiä reseptit, ja se oli muuten minulle vähän haasteellista kun toiveena oli kasvisruoka. Reseptivalikoimasta voidaankin päätellä, että ainoa tuntemani lihankorvike porkkanan lisäksi ovat sienet, ja porkkanoita ymmärrän vain uunissa kypsennetyssä muodossa.
Soijarouhepyörykät olivat muuten Maijan reseptivalikoimasta.

Sieni-perunacurryn ohje on peräisin Basic cooking -kirjasta, jonka äiti on minulle joskus toiveikkaana ostanut. (Nyt, kun olen alkanut laittaa ruokaa, on keittokirjojen virta tyrehtynyt. Go figure.)

Sieni-perunacurry
4:lle

• 750 g pieniä perunoita, kiinteämpää sorttia (osan perunoista voi korvata porkkanoilla tai kukkakaalilla)
  
• 500 g osterivinokkaita (vaihtoehtoisesti herkkusieniä. Itse en ikinä löydä mistään osterivinokkaita, vain kuningatarostereita, jotka ehkä ovat sama asia tai sitten eivät. Hyviä ovat kuitenkin.)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sitruunamehua
• 4 rkl oliiviöljyä
• pippuria
• 3 sellerinvartta (Maijan kanssa olimme myös hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, ettei selleriä tarvita)
• nippu kevätsipuleita (joita on kiusallisen hankala löytää syksyisin)
• muutama mieto punainen chili, tuore tai säilötty (tietysti voi laittaa tulisenkin, jos tykkää tsilistä, mutta uskokaa minua - habanero on liian tulinen)
• 1 rkl currytahnaa maun mukaan. Tällä kerralla käytettiin ainoaa lähimarketista löytynyttä, joka tuoksui enemmän curryjauheelta kuin mikään toinen tapaamani currytahna.
  
• persiljaa

Keitä perunat, ei kuitenkaan muusiksi.
Putsaa sienet ja pilko niitä hieman. Sekoita murskatut valkosipulinkynnet oliiviöljyn, sitruunamehun, suolan ja pippurin kanssa ja marinoi sieniä. (Marinoidut sienet ovat tosi hyviä, mutta kannattaa olla syömättä kaikkia tässä vaiheessa.)
Putsaa ja viipaloi sellerit, paitsi jos olet jo heittänyt niillä vesilintua. Pilko sipulit ja chilit, silppua persilja. Kun perunat ovat kypsiä, viipaloi ne - ja kuori, jos et ole jo kuorinut.
Kuumenna öljy isolla paistinpannulla tai wokissa. Paista ensin sipulia ja selleriä noin minuutin ajan. Itse yleensä heitän chilit mukaan tässä vaiheessa, koska ne ovat kuitenkin samassa kasassa kuin sipulit. Lisää sitten sienet pienissä erissä - tai jos olet yhtä kärsimätön kuin minä, etkä tiedä miten asioita työnnetään wokkipannun reunalle ilman, että ne kierivät sieltä alas, yhdessä isossa erässä.
Lisää perunalohkot ja ja sekoita. Lisää currytahna ja paista vielä pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele pinnalle persiljaa.

Unohdin ottaa kuvan. Tuoksu oli kyllä aika hyvä.