Lainasin kirjastosta mielestäni Marja Lindforsin kirjan Cucina Povera, mutta sainkin tuplaniteen jossa toisella puolella kyllä oli Cucina Povera mutta toisella puolella All' italiana. Tämä oli onnekasta, sillä tänään piti tehdä ruokaa vieraksille. Tykkään muuten tästä Lindforsin kirjasta ihan possuna, ja harmittaa, etten nyt jotenkin koe voivani ostaa sitä kun se kerran on kirjastosta lainassa.

All' italiana -puolelta löysin pekonipitoisen ohjeen, ja koska pidän myös pekonista ihan possuna, päätin tehdä sitä. Sitten kävi ilmi, ettei rakas vieras ollut niin innoissaan pekonista, mutta aina ei voi voittaa...

Spaghettia amatricelaiseen tapaan
neljälle

• 400 g spaghettia tai bucatineja (en tiedä, mitä ovat bucatinit...)
• 200 g pekonia (tai savustettua siansivua)
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 kuivattu chili
• 1 sipuli
• 400 g kuorittuja tomaatteja (tai 500 g tuoreita)
• 1 tl kuivattua meiramia (tai 1 rkl tuoretta)

Meillä lisäksi myös:

• parmesania
• mustapippuria (minun on vaikea luottaa ruokiin joissa ei ole mustapippuria) (ehkä tästä syystä en kovasti pidä jälkiruoasta)

Jos käytät tuoretomskuja, kalttaa ne ja poista kannat, kuoret ja siemenet. (Kalttaaminen on ihan sielunvihollisen keksintöä. Tästä on töissäkin keskusteltu, mutta kaikki eivät ole nähneet valoa vielä :D)

Pistä pastan keittovesi kiehumaan. Silppua pekoni (tai oikeastaan pekoni pitäisi kuutioida, mutta ei nyt mennä siihen) ja sipuli.

Kuumenna öljy, ja paista siinä pekonia. Kun pekonin rasva on sulanut, lisää murusteltu chili. Sitten lykkää pannulle sipulisilppu ja kuullota. Viimeiseksi laita pannuun tomaatit ja meirami (ja mustapippuri) ja anna muhia n. 10 minuuttia.

Sekoita al denteksi keittämäsi pasta kastikkeen sekaan. Syö paljon.

En ole viime aikoina jaksanut kokata oikein mitään, enkä etenkään mitään uutta. Olen laiska osittain luonnostani, ja osittain siksi, että kesäkuun alussa meille tuli eräs pikikuono, omaa rotua ärrieri:

Kesä on siis syöty salaattia ja vanhoja helppoja tekeleitä.

Eilen kuitenkin innostuin nälissäni kokkaamaan. Aluksi ajattelin tehdä Tuulentuvan täytettyjä paprikoita, mutta kanssanisäkäs murisi, että hänelle oli luvattu pastaa. (Niin, hiilihydraattien kutsu on kuuluva.) Hain inspiraatiota BBCGoodFoodista. Nälissäni en toki muistanut ottaa pastasta kuvaa, joten ihailkaa koiraa ja uskokaa vakuutukseni siitä, että pastasta tuli ihan hyvää.

Sitruunainen spagettiannos
(noin 4 annosta)

• sopiva määrä spagettia
• sitruuna
• 200 g pakasteherneitä
  
• 200 g (tai vähän alle) tuorejuustoa (ruohosipulin makuista, esim.)
• pari sipulia (meillä sattui olemaan vain punasipuleita, joten ruoasta tuli vaaleanpunaista)
• parmesanraastetta
  
• (lehti)persiljaa
  
• öljyä - suolaa - pippuria
  

Laita vesi kiehumaan spagettia varten. (Tietysti voi käyttää mitä vain pastaa, paitsi penneä, joka on maailman turhin pastalaatu ja jonka käyttäminen tässä on lain nojalla kielletty.)

OBS! Herneet lisätään pastan sekaan, kun pasta on melkein valmista - siis noin 3 minuutin keittoaika herneille.

Silppua sipuli ja purista sitruunasta mehu (alkuperäisessä reseptissä käytettiin vain sitruunan kuori, mutta minä halusin sitruunaisempaa ja sitäpaitsi vihaan sitruunan kuoren raastamista.) Kuullota sipulit ja heitä perään sitruunan mehu ja tuorejuusto. Sekoittele vähän aikaa ja lisää pari ruokalusikallista (tai enemmän) parmesanraastetta.

Valuta pasta ja herneet ja sekoita kastikkeeseen. Koristele persiljalla ja tarjoa lopun parmesanin kanssa.

Olen ollut melkoisen flunssainen ja viikolla syönyt mm. sellaisia gourmet-järjestelyitä kuten "mikrotettavaa riisiä soijan ja tabascon kanssa".

Tänään teki jo mieli kokatakin, mutta jotain helppoa, kun vieläkin huippaa jos nousee kovin nopeasti seisomaan (ja miten muka voi nousta hitaasti seisomaan?)
Loppujen lopuksi tein Ruokatorstain ohjeistamaa thaibasilikapastaa. Se maistui, vaikka olikin muka toukokuun ruokaa. Thaibasilika on muuten yksi suosikkiyrteistäni. (Vaan jos ei pidä aniksen vivahteesta, ei varmaan pidä thaibasilikastakaan. Ehkä tämän voi siinä tapauksessa tehdä persiljasta.)

Kuvasta tuli niin kauhea että laitan sen vaan ihan pienenä. Oonpa ovela.

Thaibasilikapasta 4:lle

• 500 g tagliatellea (olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että spaghetti maistuu paremmalta)
• vettä pastapaketin määräämällä tavalla
• 1 dl mozzarellaraastetta

• 2 dl thaibasilikaa karkeasti silputtuna (vastaa noin yhtä ruukkua)
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä (tai, K-kaupan yllättävästi pettäessä, sekoitusta josta löytyy em. siementen lisäksi myös kurmitsansiemeniä)
• 2 valkosipulinkynttä paloiteltuna
• suolaa
• sitruunanmehua (maun mukaan, laitoin ½ sitruunan mehun)
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1 rkl voita

• parmesanraastetta pinnalle

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi (väärä tekniikka on keittää pasta muusiksi ja uudelleenkuivattamalla saada aikaan sopiva rapeus. Tätä eivät kaikki opiskelijaravintolat tiedä.) Valuta pasta ja kippaa se takaisin kattilaan. Lisää mozzarella ja sekoita.

Kun pasta keittyy, tee kastike kaatamalla thaibasilika, valkosipuli, siemenet ja oliiviöljy blenderiin. Hurauta tasaiseksi ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Sekoita voi kiehuvaan veteen ja kaada syntynyt emulsio kastikkeen sekaan.

Kaada kastike pastakattilaan pastan päälle ja sekoita. Tarjoa parmesanin kanssa.

Nuorempana noudatin tiukasti periaatetta, jossa pastakastikkeen ja pastan suhde oli kastikevoittoinen. Nyttemmin olen ihastunut pastoihin, joihin tulee öljypohjainen kastike joka vain sekoitetaan pastan sekaan. Tästä tykkäsi myös kanssanisäkäs, jonka mielestä ruoka maistui mukavasti pastalta, mutta tästä huolimatta maistui joltakin. Tai jotain.

Kaikki sitruunainen on hyvästä.

Pikkusisko kävi tänään visiitillä, ja sai ruokaa, ketun, lainalevyn ja japanilaista Buddha Ama Cha -teetä, jota vanhemmat ostivat Tampereelta. Se on muuten hyvää.

Ruoaksi tein sitruunapastaa Anna-Leena Härkösen kirjasta Sopan syvin olemus. Kirja on muuten viihdyttävä, ja on sitäpaitsi kivaa, että joku muukin seuraa tarkasti reseptejä. Olisin vaan halunnut tietää, monelleko ohje oli tarkoitettu, mutta hyvin ruoka riitti.

(Huomaa lautasmallin mukainen määrä vihreää. Kansanterveyslaitos kiittänee.)

Sitruunapasta

• 2 rkl voita
• 2 rkl jauhoja
• 3 dl kanalientä
• ½ sitruunan raastettu kuori ja mehu (minä laitoin kokonaisen kun pidän sitruunasta)
• 2 dl kermaa
• 2 rkl voita
• mustapippuria ja suolaa

Sulata voi, lisää jauhot, sekoita vimmatusti. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa, mutta sekoita yhä - etenkin jos suurustamisen kanssa on vähän niin ja näin kuten minulla. Tässä voi vielä rikkoa jauhopaakkuja. (Onko se edes suurustamista? Miksen tiedä?)
Lisää sitruunamehu, raastettu kuori ja kerma ja keitä hetki miedolla lämmöllä. Lisää toinen voisatsi ja vatkaa taas kunnolla. Mausta ja tarjoa valitsemasi pastan ja parmesanin kanssa.

Ruokaan voi kuulemma lisätä myös kanaa, halutessaan, mutta minä en ole ikinä ihan varma pikkusiskojeni ruokavaliollisesta statuksesta. Mitä jos ne ovatkin yhtäkkiä kasvissyöjiä?

Itse tykkäsin pastasta kovasti, näytti uppoavan myös siskolle.

Meillä ei usein tehdä pastaa arkisin, lähinnä siksi, että vilkaisu minkä tahansa pastapussin ravintosisältötaulukkoon saa mut liikuttumaan kyyneliin asti. Tästä syystä pasta on lomien ja viikonloppujen ruokaa.

Niin myös äitini mielestä, joka esitti vienon välipäiväntoivomuksen siitä, että a. ruokapöydästä löytyisi pastaa ja b. pastan tekemisen suorittaisi joku muu kuin em. äiti.

Tässä välissä on syytä mainita, että hieman jännitti ruveta kokkaamaan omalle äidilleen, joka on kuitenkin keittiöjumalatar.
Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, paitsi että alkukodissa ihmisiä pyöri jaloissa totuttua enemmän.

Ohjeeseen törmäsin ensi kerran Oulussa, jonne on selvästi kannattavaa tehdä ruokaturismillisia reissuja. Alkuperästä en sen kummemmin tiedä, pastaan on yleensä viitattu sen kaveripariskunnan nimillä, joiden keittiöön minulla on vieläkin ikävä.

Sanotaan nyt vaikka, että Välipäivän pastaa
(4:lle nälkäiselle, sopivasti viriteltynä 6:lle joilla ei ole niin kova nälkä)

• n. 0,5 kg kanaa (rintafileitä)
• 1-2 sipulia
  
• 2-3 tomaattia
• 1 sitruuna
• 200 g fetaa
• pyhä ruoanlaiton kolminaisuus: öljyä-suolaa-pippuria
  
• tagliatellea

Suikaloi kana, silppua sipuli ja kuutioi tomaatit. Purista sitruunasta mehut ja kuutioi feta. Lyö napakasti kauhalla sormille kaikkia, jotka yrittävät napsia fetaa tässä vaiheessa. Ruskista kana öljyssä ja kaada pannulle perään sipulit (kokkiohjelmatyyliin jostain nätistä kiposta, avot.) Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää tomaatit ja sitruunamehua - vähän oman maun mukaan. Itse lorautan yleensä kaiken, mitä yhdestä sitruunasta irtoaa. Mausta suolalla (kevyesti, feta kun on muistikuvani mukaan aika suolaista) ja pippurilla ja anna muhia vähän aikaa.

Keitä seuraksi pasta. Havaitse, kuten minä joka kerta erikseen havaitsen, että pastan keittämisen olisi voinut aloittaa aikaisemminkin. (Otaksun, että alkukotini liesi toimii niin, että levyn alla istuu joku pieni tonttu joka lämmittää levyä sytkärillä. Mikään muu ei selitä veden kiehumisnopeutta. Tai siis hitautta.) (Ja tuskin se kastikkeen pidempi muhiminen sille pahaakaan tekee.)

Kun pasta alkaa olla valmiinpuoleista, esim. siis jo kattilassa, laita feta kastikkeen sekaan ja anna muhia vielä vähän aikaa.

Kastike ei ehkä ole kuvauksellisinta ikinä - eikä siitä nyt kuvaa tietenkään olekaan - mutta muutoin hyvää.