Sitruunaa, enemmän sitruunaa

Kaikki sitruunainen on hyvästä.

Pikkusisko kävi tänään visiitillä, ja sai ruokaa, ketun, lainalevyn ja japanilaista Buddha Ama Cha -teetä, jota vanhemmat ostivat Tampereelta. Se on muuten hyvää.

Ruoaksi tein sitruunapastaa Anna-Leena Härkösen kirjasta Sopan syvin olemus. Kirja on muuten viihdyttävä, ja on sitäpaitsi kivaa, että joku muukin seuraa tarkasti reseptejä. Olisin vaan halunnut tietää, monelleko ohje oli tarkoitettu, mutta hyvin ruoka riitti.

(Huomaa lautasmallin mukainen määrä vihreää. Kansanterveyslaitos kiittänee.)

Sitruunapasta

• 2 rkl voita
• 2 rkl jauhoja
• 3 dl kanalientä
• ½ sitruunan raastettu kuori ja mehu (minä laitoin kokonaisen kun pidän sitruunasta)
• 2 dl kermaa
• 2 rkl voita
• mustapippuria ja suolaa

Sulata voi, lisää jauhot, sekoita vimmatusti. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa, mutta sekoita yhä - etenkin jos suurustamisen kanssa on vähän niin ja näin kuten minulla. Tässä voi vielä rikkoa jauhopaakkuja. (Onko se edes suurustamista? Miksen tiedä?)
Lisää sitruunamehu, raastettu kuori ja kerma ja keitä hetki miedolla lämmöllä. Lisää toinen voisatsi ja vatkaa taas kunnolla. Mausta ja tarjoa valitsemasi pastan ja parmesanin kanssa.

Ruokaan voi kuulemma lisätä myös kanaa, halutessaan, mutta minä en ole ikinä ihan varma pikkusiskojeni ruokavaliollisesta statuksesta. Mitä jos ne ovatkin yhtäkkiä kasvissyöjiä?

Itse tykkäsin pastasta kovasti, näytti uppoavan myös siskolle.