Urgh. Koko loppuvuosi - ja oikeastaan myös alkuvuosi - on mennyt muiden sapuskoilla.
Australiassa ravintelisapuskoilla, paitsi kerran alennuin tekemään sellaista pöperöä jostain blåbandin vastineesta, etten tunnusta sitä edes pahimman kidutuksen alla.
Joulu äidin herkkuruoilla. 'Nuff said. Äiti on paras kokki.
Loppiainen ja sitä edeltävä aika kanssanisäkkään mummon sapuskoilla. Kanssanisäkkään mummo on myös paras kokki. Voiko olla kaksi parasta kokkia? Sovitaan, että erinomaistumisalueensa eivät ole täysin päällekkäiset.

Tänään pääsin minäkin hellan ääreen. Tein ruokaa Bergenströmin siskosten (?) kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Ruokaohje oli kyllä ärsyttävän hankalaa seurattavaa. En tykännyt. Mutta ruoasta tuli hyvää - ohje oli yksi harvoista kirjasta löytyvistä liharuoista ja se on taas kanaa. Anteeksi. Tämän blogin nimen tulisi olla "Kanaa".

Ihan alkuperäisen ohjeen löydätte ehkä kirjastosta, meillä toimittiin näin:
Marokkolainen sahramibroileri

• kanan rintafileitä 4-5
  
• 0,5-1 sitruuna
• 3 sipulia
• 3 porkkanaa
• 6 valkosipulin kynttä
• 1 tlk vihreitä oliiveja
• 3 dl kasvislientä
  

• 2 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 0,5 tl kanelia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl juustokuminaa
• 0,5 g sahramia (mietin aika pitkään, miten se punnitaan, mutta kaupassa kävi ilmi, että maustepuljun sedät ja tädit punnitsivat puolestani)

Uuni päälle 225 asteeseen.

Kuori sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Silppua sipuli karkeasti, porkkana annospaloiksi ja jätä valkosipulinkynnet kokonaisiksi. Pese ja viipaloi sitruuna.

Sekoita mausteet ja hiero kanaan.

Kasaa kanat, sipulit, porkkanat, valkosipulit ja oliivit pataan tai uunivuokaan. Itse käytin keraamista vuokaa.
Kaada päälle jotain nestettä, meillä kasvislientä koska valkoviintä ei ollut.
Laita uuniin (itse laitoin ilman kantta) 35-40 minuutiksi. Ota pois uunista ja nuuski - tuoksu on hyvä.

Meillä syödään liikaa kanaa. Ei voi mitään. Mutta kun se on niin pirullisen helppoa ja sitten aina vastaan kävelee joku resepti jota on ihanpakko kokeilla.

Nyt oikeastaan haluaisin vääntää salaatteja mutta en vaan jotenkin jaksa silputa mitään.
Joten tein BBC GoodFoodin ohjella ... *drumroll* ... kanaa.

Kanaa balti

• 4 broilerin rintafilettä
• 2 sipulia (itse laitoin nipun uusia, pieniä ja sieviä sipuleita)
• 4 rkl balti-currytahnaa (kuvittelin, ettei tällaista Suomesta saa vaan saapa kuitenkin)
• 200 g quinoaa (no kun muutkin kerran) (ja 200 g on tosi paljon, ite laitoin 170 g ja sitä oli melkein liikaa silti)
• 400 g tomaattimurskaa tai paloiteltuja tomaatteja
• 1 l kanalientä
• 50 g paahdettuja ja suolattuja kashei-pähkyleitä (tekninen termi lienee cashew)
• tuoretta korianteria jeeee
• öljyä, tietenkin

Silppua ja kuullota sipuli ISOLLA pannulla - saa kai vähän ruskistuakin. Siirrä sipuli lautaselle tai leikkuulaudalle ja ruskista kanat kevyesti molemmin puolin.

Kippaa pannulle mukaan sipuli, currytahna ja quinoa ja sekoita vielä pari minuuttia. Sen jälkeen lisää tomaatit ja kanaliemi ja sekoita reippaasti. Anna porista 25 minuuttia.

Lopuksi heitä joukkoon vielä kashei-pähkylät ja korianteri. Jos syöt samantien, jätä osa korianterista tarjoiluastiaan ruoan päälle. Ruoka kun ei ole kovin valokuvauksellista, katsokaa vaikka:

Mutta ihan hyvää siitä tuli. Tyhjäntoimitus haluaa huomauttaa, että suolaa ei välttämättä tarvitse ihan kauheasti lisätä, koska sekä currytahnassa että kanaliemessä on suolaa. Ja ainakin minulla on tapana tehdä aika tiukkaa kanalientä. Muutoin voi mausteita halutessaan lisätä, balti-currytahna ei ole kovin vahvaa.


Edit. Tein tollasen listan tuonne sivuun siitä, mitä tulee säännöllisesti vaklattua. On täysin mahdollista, että sieltä puuttuu joku loistoblogi. Jos puuttuu, nöyrin anteeksipyyntöni.

Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista hässäkkää, valmistumista ja työpaikanvaihtoa ja tanssikurssia ja sen sellaista, ja kokkaaminen on jäänyt vähän vähemmälle kun aika ja jaksaminen ovat kortilla.

Meillä syödään arkisin aika paljon kanaa, koska se on niin superhelppoa. Pari arjen pelastajaa alla.

Helppo: Kanaa Cacciatore
6 annosta

Tämä löytyi BBC GoodFoodin sivuilta.

• 1 sipuli
• 2 kynttä valkosipulia
• 2 tölkkiä (a 400g) kirsikkatomaatteja (joita ei täältä löydy, käytin tavallisia)
• 4 rkl mascarponea
• kourallinen basilikaa
• 6 kanan rintafilettä, nahalla tai ilman.

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Paista kanat pannulla nopeasti niin, että saavat vähän väriä pintaan. Laita uunivuokaan.

Tee toisessa pannussa kastike: kuullota sipulit. Lisää tomaatit ja mausta, ja anna porista 10-15 minuuttia kunnes kastike paksunee. Väännä levy pois päältä ja lisää mukaan mascarpone ja puolet basilikasta.

Kaada soosi kanan päälle ja lykkää vuoka uuniin 25-30 minuutiksi. Ripottele tämän jälkeen loput basilikasta.

Toimitus haluaa huomauttaa, että kätevin marssijärjestys voi kyllä olla se, että ensin tekee kastikkeen ja sen poristessa paistaa kanat pannulla.


Helpompi: Amerikan broilerit
3 annosta

Tämä on Ruoka-Pirkasta ongittua ja niin helppo homma, että aloitin ruoanlaiton tästä nimenomaisesta reseptistä. Erityisen helppo tämä on, jos kotona on muroja (siis ihan tavan cornflakeseja.) Minulla on niitä ihan vaan kokkausmielessä - kanssanisäkästä hermostutti joskus, että nyt sen pitää syödä pahoja cornflakeseja aamuisin, mutta lopulta pääsimme kompromissiin jossa mun kokkausmuroihin ei kosketa.
Periaatteessa yritän välttää valmismarinadeja, mutta joskus ne vaan helpottaa elämää.

• hunajamarinoituja broilerin rintafileitä tai koipireisiä 3 tai enemmän
• 1 dl juustoraastetta, esim. emmental
• 1,5 dl cornflakeseja
• chiliä tai muita mausteita
  

Jos käytät koipireisiä, paloittele ne ja lado uunivuokaan. Rintafileet voi minusta vaan latoa uunivuokaan. Ripottele päälle chiliä tai muita mausteita jos haluat, suolaa ei ehkä kannata lisätä. Murskaa murot ja sotke ne yhteen juuston kanssa. Kaada juusto-muroseos vuokaan kanojen päälle ja paista 200 asteessa 45-50 minuuttia.

(Minä en oikein tiedä, miten erilaisen kananosan valinta vaikuttaa paistoaikoihin joten yleensä noudatan ilmoitettua. Kokemukseni mukaan tuo 45-50 on ihan hyvä rintafileidenkin kanssa.)

Vastaus: Syömällä. Koko ajan.

Vietin Euroviisuillan Kööpenhaminassa kahden ystäväni kanssa. Koska kaikkia väsytti lauantaina, ei oikein saatu aikaan muuta kuin ruokaa, mutta sehän riittääkin. Ihan koko ajaksi ei silti riittänyt ruokaa (tai vatsassa tilavuutta), joten yksi meistä nukkuikin pisteidenlaskun ajan (en minä! Kerrankin!)

Pääruoan perusohje haettiin Pastanjauhajilta (jotka täysin epäoikeutetusti jäivät sarjassaan kakkosiksi blogiäänestyksessä) ja jälkkäriksi tehtiin niin ikään Pastanjauhajien vinkkaamia mojito-juustokakkuja.

Euroviisuillan enchiladamuunnelma

• 6-8 tortillaa
  

Tortilloihin täytteeksi:

• 2 kanan rintafilettä
• 3-4 tomaattia
• 1 prk vihreää chiliä
  
• 2 dl juustoraastetta
• 300 g tuorejuustoa
• valkosipulinkynsi silputtuna
  
• suolaa
• valko- tai mustapippuria
• muita potentiaalisia ja toivottuja mausteita kuten tacomausteseos tai cayennepippuri
  

Kuorrutukseen:

• 0,5 prk vihreää chiliä
• 2,5 dl vettä
• 1 pieni purkki tomaattipyrettä
• 2 rkl öljyä
• suolaa
• oreganoa
• 2 rkl tacokastiketta
• 2 dl muistaakseni creme fraichea mutta kermaviili käy myös

Gratinointiin:

• 2 dl juustoraastetta

Lisäksi:

• salsaa
• guacamolea
• mitä nyt muuta katsoo lisukkeeksi haluavansa
  

Pilko kana ja tomaatit, paista ja mausta. Me käytimme loput tacomausteseoksesta ja cayennepippuria (joka oli viritetty ovelaksi ansaksi, joten tästä tuli aika tulista.) Sekoita kanapalat ja tomaatit kulhossa yhteen kaikkien muiden täyteaineksien kanssa ja täytä tortillat, muistaen ettei yhteen tortillaan ole syytä tunkea liikaa täytettä. Laita tortillat uunivuokaan. Laita myös uuni päälle: 225 astetta piisaa.

Sekoita creme fraichea lukuunottamatta kastikkeen ainekset kattilassa ja keitä kymmenkunta minuuttia. Lisää creme fraiche (ja jos käytät alkuperäistä ohjetta, myös oliivit jotka me jätimme pois sillä periaatteella että KAIKKEA ei voi laittaa samaan ruokaan) ja sekoita. Kaada tortillakääröjen päälle.

Ripottele päälle vielä loput juustoraasteesta ja pistä uuniin vartiksi. Ota pois uunista, tarjoile salsan, guacamolen ja muiden lisukkeiden kanssa.

Tämä ruoka riittää suurinpiirtein pitämään kolme ihmistä hereillä Euroviisujen 15 ensimmäistä maata. Jälkiruoan odotus pitää hereillä 5 seuraavaa maata ja itse jälkiruoka 10. Pisteidenlaskun osalta olet omillasi.

Pitää muuten sanoa, että mojito-juustokakut oli kyllä ihan Mun Juttu. Tosin saatoimme laittaa liian vähän sokeria, mutta minuun uppoaa juuri tuollainen ei-niin-makea jälkkäri.

Viikonloppuna vietettiin virallista Liina on kaunista -kerhon kevätkokousta. (Niistä pitäisi ehkä tehdä ihan perinne, oli niin kivaa.)

Kokousruoka oli moninaista; ja seurassa oli myös jonkin verran henkilöitä, joiden nimi ei ollenkaan ollut Liina, mutta monimuotoisuus on kai vain hyvä asia.

Perjantaina tein nuudeliwokkia. Se on bravuureitani; törkeän helppoa ja hyvää. Valitettavasti en vaan onnistu ikinä saamaan siitä kovin valokuvauksellista. Kokeilkaa silti.

Ohje on alunperin Basic cooking -kirjasta, mutta alla on viritelty versio.

Kana-nuudeliwokki noin neljälle paitsi jos kaikilla on hirveä nälkä

• 500 g kanaa, esim. rintafilettä
• 250 g munanuudeleita (saa myös luomuna, vink vink)
• 1 nippu kevätsipuleita
• 1 purjo (voi olla pienempi)
• 1 tavan keltasipuli (tulkoon mainittua, että sipuleiden määrää ja laatua voi kontrolloida oman maun mukaan ihan vapaasti. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin vain kevätsipuleista, mutta se on mielestäni naurettavaa.)
• 2-3 kynttä valkosipulia
• 1-2 kuivattua chiliä - ja TIETENKIN voi käyttää myös tuoretta. Tuoreella punaisella tsilillä saa ruokaan vähän väriä.
  
• pala tuoretta inkivääriä
  
• 1-2 rkl sitruunamehua (voi laittaa enemmänkin)
• 3 rkl soijaa (suunnilleen)
  
• neutraalin makuista öljyä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan; ei ylikypsiksi! Valuta ja anna olla hetken aikaa. (Kannattaa katkoa ne ennen keittämistä, uskokaa pois vaan.)
Suikaloi kana, silppua sipulit, valkosipuli, inkivääri ja chili.
Kuumenna öljy wokkipannulla kunnolla ja ruskista kana. Siirrä kana syrjään pannun reunoille (?!? minun pannullani kaikki mikä on reunalla noudattaa painovoiman kutsua ja vierii pohjalle...) tai tee kuten minä ja töki kanoja syrjemmäs. Lisää sipulit, inkivääri ja chili ja kuullota niitä pari minuuttia. Sekoita vimmatusti. Jossain vaiheessa kaiken voi käännellä sekaisin.
Lisää nuudelit ja tilkka öljyä. Kääntele vielä joitakin minuutteja. Kaada sekaan sitruunamehu ja soija.

Luulen muuten, että kasvisversio tästä toimisi myös mainiosti; itse olen joskus harkinnut jättäväni kylmästi kanan kokonaan pois, mutta voihan sen myös korvata jollain. Vaikka sienillä. Niitä ei kyllä ehkä paisteta ekana.

Tykkään tästä, btw, eritoten siksi, ettei tähän soijaa lukuunottamatta tule mitään mausteita - kaikki voi olla tuoretavaraa. (En tiedä, miksi se on hyvä asia, mutta silti se vetoaa.) Mausta ei kuitenkaan ole pulaa.

Meillä ei usein tehdä pastaa arkisin, lähinnä siksi, että vilkaisu minkä tahansa pastapussin ravintosisältötaulukkoon saa mut liikuttumaan kyyneliin asti. Tästä syystä pasta on lomien ja viikonloppujen ruokaa.

Niin myös äitini mielestä, joka esitti vienon välipäiväntoivomuksen siitä, että a. ruokapöydästä löytyisi pastaa ja b. pastan tekemisen suorittaisi joku muu kuin em. äiti.

Tässä välissä on syytä mainita, että hieman jännitti ruveta kokkaamaan omalle äidilleen, joka on kuitenkin keittiöjumalatar.
Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, paitsi että alkukodissa ihmisiä pyöri jaloissa totuttua enemmän.

Ohjeeseen törmäsin ensi kerran Oulussa, jonne on selvästi kannattavaa tehdä ruokaturismillisia reissuja. Alkuperästä en sen kummemmin tiedä, pastaan on yleensä viitattu sen kaveripariskunnan nimillä, joiden keittiöön minulla on vieläkin ikävä.

Sanotaan nyt vaikka, että Välipäivän pastaa
(4:lle nälkäiselle, sopivasti viriteltynä 6:lle joilla ei ole niin kova nälkä)

• n. 0,5 kg kanaa (rintafileitä)
• 1-2 sipulia
  
• 2-3 tomaattia
• 1 sitruuna
• 200 g fetaa
• pyhä ruoanlaiton kolminaisuus: öljyä-suolaa-pippuria
  
• tagliatellea

Suikaloi kana, silppua sipuli ja kuutioi tomaatit. Purista sitruunasta mehut ja kuutioi feta. Lyö napakasti kauhalla sormille kaikkia, jotka yrittävät napsia fetaa tässä vaiheessa. Ruskista kana öljyssä ja kaada pannulle perään sipulit (kokkiohjelmatyyliin jostain nätistä kiposta, avot.) Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää tomaatit ja sitruunamehua - vähän oman maun mukaan. Itse lorautan yleensä kaiken, mitä yhdestä sitruunasta irtoaa. Mausta suolalla (kevyesti, feta kun on muistikuvani mukaan aika suolaista) ja pippurilla ja anna muhia vähän aikaa.

Keitä seuraksi pasta. Havaitse, kuten minä joka kerta erikseen havaitsen, että pastan keittämisen olisi voinut aloittaa aikaisemminkin. (Otaksun, että alkukotini liesi toimii niin, että levyn alla istuu joku pieni tonttu joka lämmittää levyä sytkärillä. Mikään muu ei selitä veden kiehumisnopeutta. Tai siis hitautta.) (Ja tuskin se kastikkeen pidempi muhiminen sille pahaakaan tekee.)

Kun pasta alkaa olla valmiinpuoleista, esim. siis jo kattilassa, laita feta kastikkeen sekaan ja anna muhia vielä vähän aikaa.

Kastike ei ehkä ole kuvauksellisinta ikinä - eikä siitä nyt kuvaa tietenkään olekaan - mutta muutoin hyvää.

Tänään tehtiin Pirikanaa.

Tai no, Kanaa piri piri, mikä on hyvä nimi sekin. Siitä on vaan hankalampi vääntää huonoja vitsejä. Mahdollista onneksi toki.

Piri piri on siis chilipippuri Afrikasta.

Ohje on peräisin Maijan lähettämästä ja suurella ilolla vastaanotetusta Capsicum-vihkosesta, jonka toissijainen tarkoitus voi olla Santa Marian mainosmateriaalina toimiminen, mutta ensisijainen tarkoitus on ehdottomasti auttaa minua toimimaan ylipapittarena chilin temppelissä.
Sitäpaitsi siitä tuli aika hyvää.

Kanaa piri piri 4:lle

• 4 suurta broilerin koipi-reisipalaa (meillä käytetään säännönmukaisesti rintafileitä. Niin nytkin.)
• 250 g salottisipulia
• 2 isoa tomaattia
• 1 purkki isoja valkoisia papuja (kukaan meillä ei pidä pavuista, joten ne skräpättiin)
• 1 dl vettä (jos käyttää papuja)
• 125 g pinaattia (minä tein tupla-annoksen, ja laitoin siihen 100 g pinaattia, ja sitä oli ihan KAUHEASTI)
• suolaa ja mustapippuria

Piri piri -kastikkeeseen:

• 0,5 sitruunan mehu
• 0,25 dl öljyä
• 4 kuivattua piri piriä (laitoin puoltoistakertaisen määrän, ja kanssanisäkäs kitisi ettei oo tarpeeksi tulista.)

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kuori ja lohko sipulit. Lohko myös tomaatit. Laita kanat, sipulit ja tomaatit uunivuokaan ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita vuoka uunin keskiosaan ja paista noin 35-40 minuuttia. (En ole ihan varma, miten valittu kanan osa vaikuttaa paistoaikaan, mutta kokeilemalla selvinnee.)

Murskaa piri pirit morttelissa tai muilla keinoin. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Valele tai sivele kanoja kastikkeella 3-4 kertaa paistamisen aikana. (Itse valelin ekan kerran jo ennen kuin laitoin kanat uuniin.)

Pavut ja veden voi heittää vuokaan niin halutessaaan, kun vuoka on ollut uunissa noin 20 minuuttia.

Kun ruoka on valmista, ota vuoka uunista, ja kanat hetkeksi pois. Kääntele pinaatti kastikkeen sekaan. Voi olla hyvä idea, ettei pinaatti tässä vaiheessa ole jäistä. Itse lykkäsin koko hoidon kanoineen päivineen tässä vaiheessa uuniin vielä siksi aikaa, että ehdin soseuttaa ohessa valmistuneen tomaattikeiton.