Minusta on kiva sanoa "suklaatia". Anteeksi vain.

Taisin mainita, että vein työkavereille kakkua tuossa muutama viikko kuukausi sitten. Olin lintsannut synttärikakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") ja lomallelähtökakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") joten nyt vein tiimille muutenvaankakun. Leivonnaisen matka töihin oli vaikea: se unohtui kotiin kunnes minut uhattiin ruoskia aamunkoitteessa jos kaakku ei kohta ilmaannu. (Kerroin tietenkin tahdikkasti, että tein kakun mutta unohdin tuoda sen töihin.)

Kakku on tehty luottoreseptillä jonka olen löytänyt mahtavasta Sillä sipuli-blogista. Laitan sen nyt tännekin koska

1. Ohjetta on kysytty
2. Minulla on hankaluuksia löytää sitä tarvittaessa (hei vaan, Jukka ja Merituuli! Se olen minä joka blogiinne on saapunut 600 kertaa googlettamalla "sillä sipuli juusto suklaa kakku". Tiedän kyllä mikä on yhdyssana, mutta Google ei tiedä.)
   

(Kohta kukaan ei usko kun sanon, etten juuri välitä makeasta.)

Juusto-suklaakakku

• 6 rkl (85g) voita paloiteltuna (alunperin suolatonta kai, itse käytän tavallista. Suolaton voi, käsittämätön idea.)
  
• 115g suklaata pilkottuna (Sillä sipulin ihanat ihmiset tietävät kertoa, että tämä tarkoittaa Fazerin sinisestä 200 g levystä 4 riviä ja 2 palaa)
• 1,5 dl sokeria
• 2 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisinä, seikka jonka aina unohdan kun kaivan kanikset jääkaapista 15 sekuntia ennen käyttöä ... ei ole pilannut mitään. Ja mistä saa isoja kananmunia? Minä löydän vain niin standardikokoisia että ne tulevat varmaan tehtaasta eivätkä kanasta.)
• 1 dl (70g) vehnäjauhoja
• 1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
• 1/8 tl suolaa (en osaa mitata näin pieniä määriä ... sanotaan hyppysellinen)
• 1 tl vanilja-aromia (käytin vaniljauutetta, sitä saa Behnfordsilta ja varmaan joka paikasta muualtakin, mutta minä haluan hankkia mausteeni hankalimman kautta)
  

• loput siitä Fazerin sinisen suklaasta pilkottuna
• 200g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
• 1 iso munankeltuainen
• 5 rkl (75g) sokeria
• 1/8 tl vanilja-aromia

Laita vuokaan leivinpaperi. (Katso kuinka leivinpaperi hiljalleen taipuu vuoasta pois. Laita leivinpaperin päälle kiviä painoksi.) Sitten uuni päälle: 180 astetta.

Sulata voi ja se isompi satsi suklaata kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen. Ota kattila pois levyltä. Sekoita mukaan joukkoon 1,5 desiä sokeria ja  munat. Tämän jälkeen lisää kippoon jauhot, kaakaojauhe, (suola), vanilja-aromi/uute ja suklaapalat. Suorita taikatemppu: levitä seos leivinpaperoituun vuokaan.

Sekoita vielä keskenään tuorejuusto, keltuainen, 5 rkl sokeria ja vanilja. Tipauttele tuorejuustopalluroita suklaapohjan päälle sinne tänne. Tee leipomukseen kuvioita vetämällä viivoja veitsellä ylös alas. Sillä sipulin puolelta voitte ihailla, miltä kaunis lopputulos näyttää. Täällä ette voi ihailla, miltä ruma lopputulos näyttää, sillä kaakku meni parempiin suihin aikoja sitten.

Paista uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä - tämä on ainakin minusta hillittömän paljon parempaa hieman jäähtyneenä.

Olin IHAN varma, että olisin tästä jo blogannut. Ehkä sitten en.

Meillä tykätään juustokakusta. Se ei ole turhan makea leipomus, ja sen osaa tehdä vähemmänkin leiponut (kuten rakkaimpani) (etenkin jos minä olen tekemässä vaikeat asiat).

Ennen juustokakkuohjetta sananen liivatteesta. Minä en juuri siitä perusta.
Ei sillä, ettenkö söisi, jos joku kantaisi eteen herkullisen juustokakun jossa on liivatetta. Sitäpaitsi syön myös karkkia.

Mutta itse en tee juuri (vannomatta paras) mitään, mihin tulee liivatetta. Enkä innostu ruoasta, jossa on IMAO turhaan käytetty liivatetta - olin esimerkiksi aika närkästynyt kun Pirkan maustamattomassa jugurtissa oli liivatetta. WTF? Valion maustamattomassa luomujugussa sentään on vain hapatetta ja luomumaitoa.

Liivate-epäluulo on ongelma, jos haluaa tehdä juustokakun. Ensinnäkin netti on pullollaan herkulliselta kuulostavia juustokakkureseptejä, joissa käytetään liivatetta. Toisaalta liivatepitoiset kakut näyttävät paremmilta. Mutta meillä on luottoresepti, jonka mukaan tehdään ehkä hieman ruma mutta erinomaisen maukas juustokakku. Ilman lehmän aivoja.

Juustokakku

Pohja:

• 150 g Digestive-keksejä
• 5 rkl voisulaa
• 2 rkl sokeria
  

Täyte:

• 600 g Philadelphia-tuorejuusteria (varmaan light-versiokin käy, vaikka minusta se on turhaa itsepetosta)
• 2,5 dl sokeria (tätä tarkoitin sillä itsepetosasialla)
• 2 rkl maizenaa
• 1 maustemitta suolaa
• 3 munaa
• 3 keltuaista (siltä varalta, että tätä lukevat kihlattuni kaltaiset yksilöt: 3 munaa + 3 keltuaista --> kaupasta ostetaan 6 kananmunaa)
  
• 1 dl kermaa
• raastettu sitruunan kuori (ja tilkka mehua, jos, kuten minä, pitää sitruunaisesta)
• 0,5 tl vaniliinisokeria

Pura aggressiot murskaamalla keksit. Sekoita murut, voisula ja sokeri ja levitä voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. (Otaksumme, että vuoka on halkaisijaltaan n. 24 cm.) Paista 175-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.

Kaada kaikki täyteaineet kulhoon ja sekoita. (Sitruunamehua lisään yleensä sen verran, mitä käsin puristamalla sitruunasta irti lähtee.) Kaada pohjan päälle vuokaan ja paista 225 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen ja paista vielä tunti.

Kokeile tikulla, että keskiosa on kiinteytynyt, ennen kuin otat kakun uunista. Jäähdytä ennen tarjoamista.

Valmistusajasta voin sanoa, että parin kerran jälkeen tämän saa kasaan puolessa tunnissa ja sitten voi jättää kanssanisäkkään ottamaan kakun pois uunista kun itse menee tanssitunnille. Helppoa kuin heinänteko, paitsi jos ei osaa erottaa keltuaisia valkuaisista.

Joskus taannoin raahasi itseni ja sitruuna-marenkipiirakan blogitapaamiseen. Sitten jälkikäteen mietin että enkö nyt mitenkään voinut keksiä mitään OMAPERÄISTÄ tai muuten vaan siistiä ja nerokasta, kuten kaikki muut, ja tunsin oloni epäonnistuneeksi - mutta siinä nyt sinänsä ei ole mitään uutta :D

Piirakkaa tuli tehtyä kesällä itse asiassa kahteen otteeseen, ensin limeteillä ja sitten sitruunoilla.
Ja nyt kuulin väitteen arvostamaltani taholta, että se sitruunaversio oli paras arvostamani tahon koskaan maistama sitruuna-marenkipiiras, joten aion kohottautua sitruunamarenkisen alakulon suosta ja blogata sen saakelin tortun nyt vihdoin.

Key west lemon pie à la Kodin Kuivalehti

• 400 g pakastemurotaikinaa (liikutun aina kun ei tarvii tehdä taikinaa itse)
  

Sitruunakiisseli

• 6 keltuaista
• 1,5 dl sitruunamehua (tai limetin, jos niistä pitää enemmän)
• 1 sitruunan pesty, raastettu kuori
• 1,75 dl sokeria
• 7 rkl kylmää voita
  

Marenki

• 4 valkuaista
• 1 dl sokeria

Uuni päälle: 175 astetta on hyvä.

Sitten kiisselin tekoon: mittaa keltuaiset, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste (paksupohjaiseen) kattilaan. Lisää sokeri ja keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli paksuuntuu (väitetysti noin 8–10 minuuttia). Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voita lusikallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Jätä kiisseli jäähtymään.

Kauli sulanut murotaikina hieman ohuemmaksi ja nosta se voideltuun piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Ahem. Kaulitseminen on yleisesti inhokkikohtani.
Kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle ja paista uunin keskiosassa 25–30 minuuttia.

Kun piirakka on uunissa, mutta ei ehkä ihan heti kun se on mennyt uuniin, vatkaa valkuaiset (melkoisen kovaksi) vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa seos kiiltäväksi. Kun sanon kiiltäväksi, tarkoitan, että marengin on syytä kilpailla hääpukukankaiden kanssa.
Läiski marenki piirakan päälle ja jatka paistamista n. 10 minuuttia tai kunnes marenki saa kauniin värin. (Marenkiin saa hauskoja muotoja vain läiskimällä. Lättänää marenkia ei korjaa mikään.)

Nyt sitten toimitus pyytää huomauttaa, että sokerin määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Varsinkin limeteillä tästä piirakasta tuli aika ätläkkä. Sitruuna lienee sitten vähän happamampi kun ihan samaa death by sugar -fiilistä ei tullut. Mutta kolmannella yrittämällä saattaisin laittaa kiisseliin jopa piirun verran vähemmän sokeria kuin ohjeessa sanotaan.

Tänään oli kaikin puolin kiva ruokaostospäivä, kun satuin löytämään lähimarketista miniluumutomaatteja. Ne ovat tuontitavaraa, mutta siitä huolimatta mainioita - yleensä kyllä tomaattipuolella suosin kotimaisia hiuksianostattavasta kilohinnasta huolimatta.
Seisoin vähän aikaa tomaattihyllyn edessä ja mietin, onko reilua ostaa kuudesta jäljellä olevasta rasiasta neljä.

Päätin, että on, ja siirryin etsimään mantelijauhoa/-jauhetta. Kumpaa nyt sitten onkaan. En löytänyt mantelijauhetta, kun joku konsulentti harhautti mut ostamaan soijapapuja.
Tästä syystä piti siirtyä läheiseen Punnitse & Säästään, jonka oven sisäpuolelle olin kaatunut aiemmin vain kerran - flunssassa, hakemaan suola & viinietikka -sipsejä. Ei siinä mielentilassa huomaa, jos sattuu paratiisiin.

Mutta tänäänpä huomasin. Säilytin itsehillintäni vielä wasabipähkyleiden ja -herneiden kohdalla, mutta sitten tajusin, että siellä myydään Nando's -kastikkeita. Ooh!
Taas piti pohtia: ottaako tulista vai todella tulista? Mutta sitten ymmärsin, että kysymys oli väärin aseteltu ja otin molemmat.

Mantelijauhot käytin näihin Piiskräkkereihin. Niistä tuli ihan sikahyviä.
Kanssanisäkäs tuli kotiin, kun ekka satsi oli ehtinyt sopivasti jäähtyä. Tietää, ruoja, etten oikein pidä mantelista, ja yritti väittää kräkkereiden maistuvan kovasti mantelilta. Että saisi itse syödä ne KAIKKI. Turha toivo.

Viime päivinä on tullut laitettua kauheasti ruokaa. Tai oikeastaan ihan normaalisti, koska joka päivä pitää syödä. Ekstrana ehkä piparimuffinssit, joiden reseptin löysin Annalta.
(Niistä tuli hyviä. Hävisivät melko nopeasti. Jätin rusinat pois; jos kysytte mummoltani, hän kyllä kertoo iloisesti miten pienenä leivoin pullia joissa ohut kerros taikinaa ympäröi noin desilitraa rusinoita. Niitä ei syönyt kukaan, en edes minä kun olin yleensä syömisvaiheessa jo pahoinvoiva leipoessa syödyistä rusinoista. Nykyään olen valikoivampi.)

Tanskanmaalla kaivattiin kasvisruokaohjeita, joita vilauttelin aikaisemmin, mutta kirjoitan ne joskus toiste, koska tiistaina tehty Feta-kasvisvuoka oli sitten lopulta aika hyvää. Ohje Ruokala.tv:n sivuilta.

Feta-kasvisvuoka
(4 annosta hyvin nälkäisille, muille enemmänkin)

• 6 perunaa
• 2 kesäkurpitsaa
• 1 sipuli (laitoin 2 koska sipuli on hyvää. Ja vastaavasti itse asiassa vaan 1,5 zucchinia.)
• tuoretta basilikaa
• öljyä-suolaa-pippuria

Ja fetakastikkeeseen:

• 0,5 l maitua
• 2 rkl voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 150 g fetaa (laitoin 200 g koska fetaa ei myydä 150 g paketeissa.)
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (mulla ei ollut.)

Viipaloi potut, kesäkurmitsat ja sipuli. Kuullota pannulla (meillä meni paistamiseksi) ja mausta suolalla ja pippurilla.
Viipaloi tomskut myös.

Sitten kastikkeeseen. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä hetki ja lisää maito koko ajan sekoittaen. Tai siis suorastaan vatkaten. Kuumenna - edelleen sekoittaen - kunnes kiehahtaa. Hauduta 5 min. Ohjeessa ei sanottu, pitääkö haudutuksenkin aikana vatkata kuin hullu, mutta minä vatkasin kun en luota maitojuttuihin oikein. Ota kattila hellalta haudutuksen jälkeen ja lisää fetajuusto, joka oli tosiaan näppärä hienontaa haarukalla. Mausta. (Suolaa vain tarvittaessa.)

Lado vihanneksia vuokaan ja lisää basilikanlehtiä kerrosten väliin. Vuoan olisi ehkä hyvä olla voideltu. Vaan jos unohtuu, hyvää tulee silti. Kaada päälle kastike ja laita 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Itse unohdin harhautettuna vuoan uuniin 45 minuutiksi, mutta ei se sille ainakaan pahaa tehnyt.