Suklaatia

Minusta on kiva sanoa "suklaatia". Anteeksi vain.

Taisin mainita, että vein työkavereille kakkua tuossa muutama viikko kuukausi sitten. Olin lintsannut synttärikakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") ja lomallelähtökakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") joten nyt vein tiimille muutenvaankakun. Leivonnaisen matka töihin oli vaikea: se unohtui kotiin kunnes minut uhattiin ruoskia aamunkoitteessa jos kaakku ei kohta ilmaannu. (Kerroin tietenkin tahdikkasti, että tein kakun mutta unohdin tuoda sen töihin.)

Kakku on tehty luottoreseptillä jonka olen löytänyt mahtavasta Sillä sipuli-blogista. Laitan sen nyt tännekin koska
  1. Ohjetta on kysytty
  2. Minulla on hankaluuksia löytää sitä tarvittaessa (hei vaan, Jukka ja Merituuli! Se olen minä joka blogiinne on saapunut 600 kertaa googlettamalla "sillä sipuli juusto suklaa kakku". Tiedän kyllä mikä on yhdyssana, mutta Google ei tiedä.)
(Kohta kukaan ei usko kun sanon, etten juuri välitä makeasta.)

Juusto-suklaakakku

  • 6 rkl (85g) voita paloiteltuna (alunperin suolatonta kai, itse käytän tavallista. Suolaton voi, käsittämätön idea.)
  • 115g suklaata pilkottuna (Sillä sipulin ihanat ihmiset tietävät kertoa, että tämä tarkoittaa Fazerin sinisestä 200 g levystä 4 riviä ja 2 palaa)
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisinä, seikka jonka aina unohdan kun kaivan kanikset jääkaapista 15 sekuntia ennen käyttöä ... ei ole pilannut mitään. Ja mistä saa isoja kananmunia? Minä löydän vain niin standardikokoisia että ne tulevat varmaan tehtaasta eivätkä kanasta.)
  • 1 dl (70g) vehnäjauhoja
  • 1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
  • 1/8 tl suolaa (en osaa mitata näin pieniä määriä ... sanotaan hyppysellinen)
  • 1 tl vanilja-aromia (käytin vaniljauutetta, sitä saa Behnfordsilta ja varmaan joka paikasta muualtakin, mutta minä haluan hankkia mausteeni hankalimman kautta)
  • loput siitä Fazerin sinisen suklaasta pilkottuna
  • 200g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
  • 1 iso munankeltuainen
  • 5 rkl (75g) sokeria
  • 1/8 tl vanilja-aromia
Laita vuokaan leivinpaperi. (Katso kuinka leivinpaperi hiljalleen taipuu vuoasta pois. Laita leivinpaperin päälle kiviä painoksi.) Sitten uuni päälle: 180 astetta.

Sulata voi ja se isompi satsi suklaata kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen. Ota kattila pois levyltä. Sekoita mukaan joukkoon 1,5 desiä sokeria ja  munat. Tämän jälkeen lisää kippoon jauhot, kaakaojauhe, (suola), vanilja-aromi/uute ja suklaapalat. Suorita taikatemppu: levitä seos leivinpaperoituun vuokaan.

Sekoita vielä keskenään tuorejuusto, keltuainen, 5 rkl sokeria ja vanilja. Tipauttele tuorejuustopalluroita suklaapohjan päälle sinne tänne. Tee leipomukseen kuvioita vetämällä viivoja veitsellä ylös alas. Sillä sipulin puolelta voitte ihailla, miltä kaunis lopputulos näyttää. Täällä ette voi ihailla, miltä ruma lopputulos näyttää, sillä kaakku meni parempiin suihin aikoja sitten.

Paista uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä - tämä on ainakin minusta hillittömän paljon parempaa hieman jäähtyneenä.

6 comments:

Duussi said...

Ohooohh! Tätähän pitää kokeilla. Kiitos liinatajuisesta (ja hilpeästi hirnuttavasta) reseptistä, vaikuttaa ihan siltä että jopa mäkin voisin tässä onnistua.

Suklaati on hyvä sana. Mums.

Merituuli said...

ja suklaan monikkohan on "sukliit", ainakin minun suussani.

tämä on kyllä hurjan herkkua, kiitos muistutuksesta. vaikka lomamatkakuvien jälkeen lupasin laihduttaa seuraaviin lomakuviin mennessä, rupeaa tämä "kakku" kuiskimaan aika kuuluvasti...

Minä kyllä säilytän munani aina huoneenlämmössä (yhdessä korissa ;-)) enkä voi KUVITELLAKAAN käyttäväni KYLMIÄ MUNIA leivontaan :-D Eikun voin kuvitella koska joskus käytin, nyt säälisin liikaa pelästyvää taikinaa o_O

Outoko oon. SUklaati. Kumma sana SUN suusta. Lässytyksen rajamailla. Itte kammoan sanaa "masu". Suklaatista tulee mieleen vain rullaati. Rei vaan!

hanna said...

Mä tykkään sanoa kaakku. Ja limpsa. :)

Eikä saa blogata ihanista suklaatikakuista ihan vaan viattomasti keskellä arkiviikkoa. Se on kiellettyä. Tai jos ei ole, niin pitäis olla. Aika slurps-ohje!

Liina said...

Duussi, toivottavasti onnistuit :D uskoni on vahva, onhan sulla paras nimi ja kaunein luonne :)

Merituuli, ilman muuta! en ollut tuota ajatellutkaan, mutta sehän kuulostaa ihan juuri luontaiselta.

Ylimuuli, ai, iik, apua - miten saatoin näin mokata :D taikinaparka. niin en tiiä siitä sanasta. jotenkin se vaan on tarttunut ...

...kuten myös on tarttunut sana "kaakku", Handepande! hienoa, että hyvät sanat leviävät.
ja nythän on jo perjantai, ja sehän on ihan tehty suklaatia ja kaakkua varten. vai olikos se sunnuntai?

Rauna said...

En voi tajuta, miksen ole vielä tätä kokeillut, vaikka bloggasin alkuperäisestä reseptistä silloin joskus. Ajatus on superhauska, niin kuin aika monet Davidin postaukset muutenkin.

Kaakku on musta todella suloinen sana. Ehkä myös siksi, että isoisä niin sanoo, mutta muutenkin. Huomenna saadaan taas synttärikaakkua.

Kiva blogi, muuten. :)