Pakastin täyteen

Viikonloppuna kävin Maijan luona Jyväskylässä.

Maijan luona on aina kiva käydä: siihen liittyy hyvin monta asiaa, kuten se, että hyvässä yhteisymmärryksessä voidaan syödä piparitaikinaa ja vetäytyä päivälevolle ja käydä divareissa ja olla ymmärtämättä elokuvia.
Tällä kertaa pääsin tutustumaan keittiöön, kun tarkoituksena oli täyttää pakastin.
Toisten keittiöihin on mielenkiintoista tutustua, kysymysten ollessa muotoa "Onksulla alumiinifoliota / toista leikkuulautaa / kantta tälle kasarille / aavistustakaan, mihin se pippuri hävisi?" eikä muotoa "Kuka idiootti on kätkenyt desilitramitan ja minne? Kas, täällähän se onkin, omilla jäljilläni."

Tehtiin neljää ruokaa; ja suolaisia muffinsseja, jotka tarttuivat vuokiin ja saivat mut lopullisesti toteamaan että leipuriksi en ole syntynyt.
Viikonlopun tuloksena syntyi kuitenkin:

• Sieni-kasvislasagnea
  
• Sieni-perunacurrya
• Sienitäytteisiä canneloneja
  
• Linssimuhennosta (johon ei tullut sieniä)
• Ja kaiken lisäksi Maija pyöräytti vielä satsin soijarouhepyöryköitä.
  

Olin luvannut etsiä reseptit, ja se oli muuten minulle vähän haasteellista kun toiveena oli kasvisruoka. Reseptivalikoimasta voidaankin päätellä, että ainoa tuntemani lihankorvike porkkanan lisäksi ovat sienet, ja porkkanoita ymmärrän vain uunissa kypsennetyssä muodossa.
Soijarouhepyörykät olivat muuten Maijan reseptivalikoimasta.

Sieni-perunacurryn ohje on peräisin Basic cooking -kirjasta, jonka äiti on minulle joskus toiveikkaana ostanut. (Nyt, kun olen alkanut laittaa ruokaa, on keittokirjojen virta tyrehtynyt. Go figure.)

Sieni-perunacurry
4:lle

• 750 g pieniä perunoita, kiinteämpää sorttia (osan perunoista voi korvata porkkanoilla tai kukkakaalilla)
  
• 500 g osterivinokkaita (vaihtoehtoisesti herkkusieniä. Itse en ikinä löydä mistään osterivinokkaita, vain kuningatarostereita, jotka ehkä ovat sama asia tai sitten eivät. Hyviä ovat kuitenkin.)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sitruunamehua
• 4 rkl oliiviöljyä
• pippuria
• 3 sellerinvartta (Maijan kanssa olimme myös hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, ettei selleriä tarvita)
• nippu kevätsipuleita (joita on kiusallisen hankala löytää syksyisin)
• muutama mieto punainen chili, tuore tai säilötty (tietysti voi laittaa tulisenkin, jos tykkää tsilistä, mutta uskokaa minua - habanero on liian tulinen)
• 1 rkl currytahnaa maun mukaan. Tällä kerralla käytettiin ainoaa lähimarketista löytynyttä, joka tuoksui enemmän curryjauheelta kuin mikään toinen tapaamani currytahna.
  
• persiljaa

Keitä perunat, ei kuitenkaan muusiksi.
Putsaa sienet ja pilko niitä hieman. Sekoita murskatut valkosipulinkynnet oliiviöljyn, sitruunamehun, suolan ja pippurin kanssa ja marinoi sieniä. (Marinoidut sienet ovat tosi hyviä, mutta kannattaa olla syömättä kaikkia tässä vaiheessa.)
Putsaa ja viipaloi sellerit, paitsi jos olet jo heittänyt niillä vesilintua. Pilko sipulit ja chilit, silppua persilja. Kun perunat ovat kypsiä, viipaloi ne - ja kuori, jos et ole jo kuorinut.
Kuumenna öljy isolla paistinpannulla tai wokissa. Paista ensin sipulia ja selleriä noin minuutin ajan. Itse yleensä heitän chilit mukaan tässä vaiheessa, koska ne ovat kuitenkin samassa kasassa kuin sipulit. Lisää sitten sienet pienissä erissä - tai jos olet yhtä kärsimätön kuin minä, etkä tiedä miten asioita työnnetään wokkipannun reunalle ilman, että ne kierivät sieltä alas, yhdessä isossa erässä.
Lisää perunalohkot ja ja sekoita. Lisää currytahna ja paista vielä pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele pinnalle persiljaa.

Unohdin ottaa kuvan. Tuoksu oli kyllä aika hyvä.