Tai no, Kanaa piri piri, mikä on hyvä nimi sekin. Siitä on vaan hankalampi vääntää huonoja vitsejä. Mahdollista onneksi toki.
Piri piri on siis chilipippuri Afrikasta.
Ohje on peräisin Maijan lähettämästä ja suurella ilolla vastaanotetusta Capsicum-vihkosesta, jonka toissijainen tarkoitus voi olla Santa Marian mainosmateriaalina toimiminen, mutta ensisijainen tarkoitus on ehdottomasti auttaa minua toimimaan ylipapittarena chilin temppelissä.
Sitäpaitsi siitä tuli aika hyvää.
Kanaa piri piri 4:lle
- 4 suurta broilerin koipi-reisipalaa (meillä käytetään säännönmukaisesti rintafileitä. Niin nytkin.)
- 250 g salottisipulia
- 2 isoa tomaattia
- 1 purkki isoja valkoisia papuja (kukaan meillä ei pidä pavuista, joten ne skräpättiin)
- 1 dl vettä (jos käyttää papuja)
- 125 g pinaattia (minä tein tupla-annoksen, ja laitoin siihen 100 g pinaattia, ja sitä oli ihan KAUHEASTI)
- suolaa ja mustapippuria
- 0,5 sitruunan mehu
- 0,25 dl öljyä
- 4 kuivattua piri piriä (laitoin puoltoistakertaisen määrän, ja kanssanisäkäs kitisi ettei oo tarpeeksi tulista.)
Murskaa piri pirit morttelissa tai muilla keinoin. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Valele tai sivele kanoja kastikkeella 3-4 kertaa paistamisen aikana. (Itse valelin ekan kerran jo ennen kuin laitoin kanat uuniin.)
Pavut ja veden voi heittää vuokaan niin halutessaaan, kun vuoka on ollut uunissa noin 20 minuuttia.
Kun ruoka on valmista, ota vuoka uunista, ja kanat hetkeksi pois. Kääntele pinaatti kastikkeen sekaan. Voi olla hyvä idea, ettei pinaatti tässä vaiheessa ole jäistä. Itse lykkäsin koko hoidon kanoineen päivineen tässä vaiheessa uuniin vielä siksi aikaa, että ehdin soseuttaa ohessa valmistuneen tomaattikeiton.
6 comments:
Mausteisissa ruoissa pinaatti on NIIN hyvää kun sitä on liikaa! :)
Mäkin sain vähän aikaa sitten Santa Marian reseptivihkosia. Yhdessä oli aika vinkeitä tex-mex- vinkkejä: mm. caipirinha-juustokakku juomasekoitusaineksista :D
Ja hei, superherkku kuva! :)
Pinaatti kyllä sopi ruokaan kuin nenä päähän :)
Pinaatti on mulle vähän vieras tuttavuus - olen ymmärtänyt, että se on vaikea asia ainakin kuudelle sukupolvelle amerikkalaislapsia Kippari-Kallesta huolimatta - mutta itselläni ei ole sitä kohtaan mitään suuria antipatioita. Oli vaan vähän jännää, kun ei ihan tiennyt, että miten sitä tulisi kohdella.
Ja kiitoskuvakehusta. Sun ohjeet tuli todelliseen tarpeeseen, kun en ole meidän digitipokkariin aiemmin juuri perehtynyt. Piti oikein kanssanisäkkäälle selittää, että olis tämmönen ruokablogijuttu ja se vaatisi kuvia. Mulle jopa hieman naureskeltiin :D
Ja jos siellä Santa Marian mainosvihkostossa on jotain kiinnostavaa, kuulen siitä mielelläni :D
Pitää etsiskellä onko se mainosvihko vielä tallella.
Mullekin on syksyn mittaan hieman naureskeltu, mutta myös lausuttu samassa lauseessa sanat "minikamerajalusta", "ehkä" ja "joululahja". :D Harrastukseeni siis otetaan osaa.
Yleensähän noi mainosvihkoreseptit on vähän niin ja näin mutta välillä tulee ihan hinku kokeilla :)
Aika kivoja sanoja samassa lauseessa! Mun pitää ehkä odottaa ensi vuoden jouluun.
...tai itse asiassa meillä töissä on yksi kohtuullisen kelvoton minikamerajalusta, joka yleensä toimii graafikkomme stressileluna. Missähän se on...
no jopa oli kiva kuulla että se reseptivihkonen tuotti iloa! itse kiinnitin huomiota niihin chilimuffareihin. tai mitä nyt olivatkaan. mutta kuitenkin, kun se tuli keittokirjojen välistä kirjahyllystä vastaan, ajattelin että se kuuluu ehdottomasti sulle.
:) oon siitä vieläkin onnesta litteä.
pus.
Post a Comment