Limelohi

Tämä on vaivannut minua jo hetken, enkä jaksa itse selvittää, joten: onko se vihreä, mojitoon sopiva hedelmä lime vai limetti suomeksi?

Herkullisen näköistä lohta on tehty siellä täällä, esim. Liemessä ja Peruspöperössä. Viimeksimainitussa Virpi myös osuvasti huomautti, ettei paistettu lohi välttämättä näytä kovin sähäkältä. Siksi meilläkään ei ole kuvaa. (Sitäpaitsi, uunissa käytetyt limet ei ole pelkästään ei-sähköitä, ne on aktiivisesti rumia.)

Meillä mentiin äidin jostain poimimalla reseptillä, kun pyysin siskoja syömään. Tämä on ehkä maailman helpointa, mutta väitän kuitenkin, että "Limelohen" nimellä kulkiessaan se on salviaa sitrushedelmän vaatteissa.

Limelohi
noin 4 annosta

• 4 leveää siivua lohifileestä (leveä = 4-5 cm)
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl ruokaöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
  
• 1 rkl kuivattua salviaa
• tuoreita salvianlehtiä (vapaaehtoinen)
• 2 limeä

Sekoita soija, öljy, valkosipulin silputtu tai murskattu kynsi ja kuivattu salvia. Sivele lohisiivut tuloksella ja anna marinoitua 1-2 tunskaa.

Leikkaa limeistä siivuja ja laita 1 siivu lohipalan leveimpään kohtaan. Jos salvianlehtiä on, niitä voi laittaa pari siivua lohipalan pinnalle myös.

Paista 270 asteessa ohjeen mukaan 10-15 minuuttia - en kyllä tiedä missä uunissa; kahden ihmisen kokemuksella väittäisin, että pidempään.

Risottoa

Viime viikolla teki ihan kauheasti mieli risottoa. Jos joku lähellä sanoi vaikka "Ritva", minä kuulin, että "risotto". Tilanne oli siis aika paha ja myös hieman kiusallinen.

Joten sitten kun kanssaihminen lähti perjantaina sankaroimaan Ouluun, minä tein risottoa. Basilikarisottoa.

Basilikarisotto
noin 6 annosta lisukkeeksi, muuten vaan syödessä vähän vähemmän

• 7-9 dl kanalientä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl öljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1-2 ruukkua basilikaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 05, tl suolaa
• 50 g (tjsp) parmesania raastettuna
• mustapippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa. (Hahaha. Vai vielä kattilassa. Minä keitin veden vedenkeittimessä ja kanaliemen tein fondista. Noloa.)

Kuori ja silppua sipulit, kuullota sipuleita kasarissa tai kattilassa. Öljyssä.
Lisää riisit ja kuullota niitäkin hieman.

Kaada viini sekaan. (Fiksu kokki on kaatanut itselleen jo lasillisen.) Sekoittele, ja kun viini on imeytynyt, lisää kanalientä desi tai pari kerrallaan. Sanomattakin on selvää, että keitosta saa sekoittaa kuin noita-akka konsanaan, mutta nestettä lisätään siis aina vasta kun edellinen satsi on imeytynyt.

Kun päästään siihen maagiseen pisteeseen, jossa riisi on "pehmeää, mutta vielä napakkaa pureskeltaessa", lopetetaan liemen lisäys ja tehdään basilikaöljyä.

Silppua (tai soseuta sauvasekoittimella, mutta minusta se on turhaa hienostelua) basilikanlehdet aika pieneksi. Lisää 3 rkl öljyä ja suola.

Sekoita basilikaöljy ja raastettu parmesan risoton joukkoon. Mausta pippurilla ja koristele basilikanlehdillä, jos niitä jää yli.

Tarjoa minkä vaan kanssa tai syö sellaisenaan lukien samalla hyvää kirjaa. Tänään tätä tarjotaan lohen kanssa.


Ketsuppilasta heitettiin aamupalahaaste! Piti vastata jo viime viikolla, mutta aamut olivat epätyypillisiä kun harjoitin flunssaa kotona. Ensi tilassa tartun kuitenkin tilaisuuteen :)

Juustokakku

Olin IHAN varma, että olisin tästä jo blogannut. Ehkä sitten en.

Meillä tykätään juustokakusta. Se ei ole turhan makea leipomus, ja sen osaa tehdä vähemmänkin leiponut (kuten rakkaimpani) (etenkin jos minä olen tekemässä vaikeat asiat).

Ennen juustokakkuohjetta sananen liivatteesta. Minä en juuri siitä perusta.
Ei sillä, ettenkö söisi, jos joku kantaisi eteen herkullisen juustokakun jossa on liivatetta. Sitäpaitsi syön myös karkkia.

Mutta itse en tee juuri (vannomatta paras) mitään, mihin tulee liivatetta. Enkä innostu ruoasta, jossa on IMAO turhaan käytetty liivatetta - olin esimerkiksi aika närkästynyt kun Pirkan maustamattomassa jugurtissa oli liivatetta. WTF? Valion maustamattomassa luomujugussa sentään on vain hapatetta ja luomumaitoa.

Liivate-epäluulo on ongelma, jos haluaa tehdä juustokakun. Ensinnäkin netti on pullollaan herkulliselta kuulostavia juustokakkureseptejä, joissa käytetään liivatetta. Toisaalta liivatepitoiset kakut näyttävät paremmilta. Mutta meillä on luottoresepti, jonka mukaan tehdään ehkä hieman ruma mutta erinomaisen maukas juustokakku. Ilman lehmän aivoja.

Juustokakku

Pohja:

• 150 g Digestive-keksejä
• 5 rkl voisulaa
• 2 rkl sokeria
  

Täyte:

• 600 g Philadelphia-tuorejuusteria (varmaan light-versiokin käy, vaikka minusta se on turhaa itsepetosta)
• 2,5 dl sokeria (tätä tarkoitin sillä itsepetosasialla)
• 2 rkl maizenaa
• 1 maustemitta suolaa
• 3 munaa
• 3 keltuaista (siltä varalta, että tätä lukevat kihlattuni kaltaiset yksilöt: 3 munaa + 3 keltuaista --> kaupasta ostetaan 6 kananmunaa)
  
• 1 dl kermaa
• raastettu sitruunan kuori (ja tilkka mehua, jos, kuten minä, pitää sitruunaisesta)
• 0,5 tl vaniliinisokeria

Pura aggressiot murskaamalla keksit. Sekoita murut, voisula ja sokeri ja levitä voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. (Otaksumme, että vuoka on halkaisijaltaan n. 24 cm.) Paista 175-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.

Kaada kaikki täyteaineet kulhoon ja sekoita. (Sitruunamehua lisään yleensä sen verran, mitä käsin puristamalla sitruunasta irti lähtee.) Kaada pohjan päälle vuokaan ja paista 225 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen ja paista vielä tunti.

Kokeile tikulla, että keskiosa on kiinteytynyt, ennen kuin otat kakun uunista. Jäähdytä ennen tarjoamista.

Valmistusajasta voin sanoa, että parin kerran jälkeen tämän saa kasaan puolessa tunnissa ja sitten voi jättää kanssanisäkkään ottamaan kakun pois uunista kun itse menee tanssitunnille. Helppoa kuin heinänteko, paitsi jos ei osaa erottaa keltuaisia valkuaisista.

And now for something completely different.

...The larch!

Ja näin, kun olen todistanut täydellisen nörttiyteni yhdellä mestarillisella iskulla, ajattelin vain mainita, että löysin vihdoin templaten josta pidän. Siihen valkoiseen en ollut ikinä niin kovin tyytyväinen.

Saa kommentoida, mutta ... tiedättehän ... en aio ottaa mitään negatiivista kuuleviin korviini :)

Sitäpaitsi oon niin onskuna kun sain importoitua Google Readerin blogilistauksen tuohon oikeaan laitaan, että lähestulkoon hihitän hysteerisenä. Ei tarvinnut käsin vääntää uusiksi. Ja käsin tehdessä ei ees ikinä muista päivittää siihen mitään, nyt on ainakin ajan tasalla ruokalukemistojeni suhteen.
Google, tiedän että olette alieneita jotka aikovat vallata maapallon, mutta rakastan teitä <3

Edit. Paitsi jos joku tietää, miten saan tuon Leia mais -linkin nimen muutettua jollekin kotimaisista kielistä, voi ilmoittautua nyt heti.
Edit2. Ei sittenkään mitään, osasin itse. Voitto!

Munakoisoja

Alunperin piti ottaa ja sanoa munakoisolle käsipäivää tämän Pippurimyllyn reseptin tapaan, mutta en keksinyt mitään pääruokaa sen kanssa. Joten parmalaiset koisot saavat vielä odotella - mutta vain hetken! Lupaan!

Minä sensijaan löysin Annika Tidehornin kirjasta Tulista hyvää täytettyjen munakoisojen ohjeen. Se vaikutti sen verran tuhdilta, että toimisi ilman erillistä lisukettakin. Indeed.
Alla ihan vähän muokattu versio.


Täytetyt munakoisot
4-6 annosta, lähempänä kuutta

• 3 munakoisoa
• 2 rkl öljyä
  

Täyte:

• 400 g jauhelihaa
• 2 sipulia
• öljyä
• 200 g tomaattimurskaa (osta 400 g purkki; toinen puoli menee kastikkeeseen)
  
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 2 valkosipulin kynttä, silppuna
• 1 dl hienonnettua persiljaa
• mustapippuria
• suolaa
• 2-4 tl harissaa
  

Kastike:

• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl vettä
• 200 g tomaattimurskaa

Optional:

• juustoraastetta
  

Uuni päälle: 175 astetta on hyvä. Pese ja halkaise koisot pitkittäin. Laita puolikkaat uunipellille ja sudi leikkauspuolta öljyllä. Lykkää pelti uuniin 20 minuutiksi. Käännä koisot ja lykkää pelti uuniin toiseksi 20 minuutiksi.
Ota pelti uunista ja riivi koisoista se osa, jossa on siemeniä - jättäen kuitenkin hedelmäliha. (Tämä oli yllättävän ikävää - etenkin kun ei malttanut odottaa, että kasvikset jäähtyisivät.)

Kun koisot ovat uunissa, voit tehdä kastikkeen: silppua sipuli. Sitten ruskista jauheliha ja lisää sipulisilppu pannulle. Lisää se 200 g tomaattimurskaa, 1 rkl tomaattisosetta ja mausteet (persilja myös.) Harissaa maun mukaan - minusta ainakaan lähikaupan harissa ei ole kovin tulista. Anna muhia hetki.

Laita munakoisot uunivuokaan ja täytä ne kastikkeella. Loppuvaiheessa voit pinota kastiketta koisojen päälle.
Sekoita sitten loput tomaattimurskasta 2 rkl tomaattipyrettä ja 1 dl vettä. Kaada kastike vuokaan koisojen ympärille.

Juustoraasteoption voi käyttää tässä vaiheessa sirottelemalla raasteen vuoan päälle.

Peitä vuoka foliolla ja lykkää uuniin (edelleen 175) 40 minuutiksi. Käy kumminkin 20 minuutin kohdalla kiskomassa folio pois. (Epäilen myös synkeästi, että juustokerros saattaa ajaa saman asian kuin folio.)

Ohjeessa käskettiin tarjota tämän kanssa riisiä ja salaattia, mutta arveluni osui siinä oikeaan, etten minä ainakaan mitään riisiä tähän enää lisänä kaivannut. Hyvää kyllä oli <3

Ohjepoikkeamat tässä:

• Alkuperäiseen ohjeeseen tulee toisen sipulin tilalle puolikas paprika. (Mutta sipuli on parempaa.)
• Alunperin käskettiin käyttää sambael oelekia eikä harissaa. (Mutta aina saa vähän virittää, eikö?)
• Juustoraaste oli ihan oma lisäys.
  

Arkistojen kätköistä

Joskus taannoin raahasi itseni ja sitruuna-marenkipiirakan blogitapaamiseen. Sitten jälkikäteen mietin että enkö nyt mitenkään voinut keksiä mitään OMAPERÄISTÄ tai muuten vaan siistiä ja nerokasta, kuten kaikki muut, ja tunsin oloni epäonnistuneeksi - mutta siinä nyt sinänsä ei ole mitään uutta :D

Piirakkaa tuli tehtyä kesällä itse asiassa kahteen otteeseen, ensin limeteillä ja sitten sitruunoilla.
Ja nyt kuulin väitteen arvostamaltani taholta, että se sitruunaversio oli paras arvostamani tahon koskaan maistama sitruuna-marenkipiiras, joten aion kohottautua sitruunamarenkisen alakulon suosta ja blogata sen saakelin tortun nyt vihdoin.

Key west lemon pie à la Kodin Kuivalehti

• 400 g pakastemurotaikinaa (liikutun aina kun ei tarvii tehdä taikinaa itse)
  

Sitruunakiisseli

• 6 keltuaista
• 1,5 dl sitruunamehua (tai limetin, jos niistä pitää enemmän)
• 1 sitruunan pesty, raastettu kuori
• 1,75 dl sokeria
• 7 rkl kylmää voita
  

Marenki

• 4 valkuaista
• 1 dl sokeria

Uuni päälle: 175 astetta on hyvä.

Sitten kiisselin tekoon: mittaa keltuaiset, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste (paksupohjaiseen) kattilaan. Lisää sokeri ja keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli paksuuntuu (väitetysti noin 8–10 minuuttia). Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voita lusikallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Jätä kiisseli jäähtymään.

Kauli sulanut murotaikina hieman ohuemmaksi ja nosta se voideltuun piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Ahem. Kaulitseminen on yleisesti inhokkikohtani.
Kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle ja paista uunin keskiosassa 25–30 minuuttia.

Kun piirakka on uunissa, mutta ei ehkä ihan heti kun se on mennyt uuniin, vatkaa valkuaiset (melkoisen kovaksi) vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa seos kiiltäväksi. Kun sanon kiiltäväksi, tarkoitan, että marengin on syytä kilpailla hääpukukankaiden kanssa.
Läiski marenki piirakan päälle ja jatka paistamista n. 10 minuuttia tai kunnes marenki saa kauniin värin. (Marenkiin saa hauskoja muotoja vain läiskimällä. Lättänää marenkia ei korjaa mikään.)

Nyt sitten toimitus pyytää huomauttaa, että sokerin määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Varsinkin limeteillä tästä piirakasta tuli aika ätläkkä. Sitruuna lienee sitten vähän happamampi kun ihan samaa death by sugar -fiilistä ei tullut. Mutta kolmannella yrittämällä saattaisin laittaa kiisseliin jopa piirun verran vähemmän sokeria kuin ohjeessa sanotaan.

Lihapullia!

Tein lihapullia, ihan vaan kun siltä tuntui ja kun ystäväni Poukko* antoi kerran reseptikansion, jonka ohjeista tähän mennessä olin kokeillut vain valko- ja punaviinin avausohjeita, häpeän tunnustaa. Siellä oli ohje myös kreikkalaisiin lihapulliin, jotka siis ovat olleet suunnitelmissa vuodesta 2007.

En ottanut kuvaa, koska

a. Te kyllä tiedätte, miltä lihapullat näyttävät ja
b. Laitoin lihapullat mikroastiaan, joka on peräisin valehtelematta vuodelta 1990 ja näyttääkin siltä. Siis kauhealta, mutta ei sitä poiskaan viitsi heittää kun on ihan käyttökelpoinen MUTTA koska meillä ei ole tiskikonetta, en jaksa alkaa taiteilemaan niitä saakelin pyöryköitä parempaan astiaan. Call me lazy.

Kreikkalaiset lihapullat

• 300 g jauhelihaa, meillä lehmää
• 0,5 dl korppujauhoja
• 05, dl vettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kananmuna
• pieni sipuli (raastimella) silputtuna (raastimella! Buahaha! Minä pilppuan sipulit käsin, em. tiskikonesyystä tosin)
• 1 valkotsipulin kynsi
• 1 rkl sitruunamehua
• 1,5 tl suolaa
• 1 rkl persiljasilppua
• 1 tl hienonnettua minttua (onneks ei enempää kun kotona vasta huomasin missä alennuksen tilassa huippukallis ostamani luomuminttupuska oli. Grrrr.)
• 1 tl oreganoa (kuivattua käytin)
• mustapippuria

Laita liha, sipulisilppu, vesi ja korppikset kulhoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää muna ja jatka vaivaamista. Mausta ja sekoita lisää.

Muovaile pullia, joiden tulisi olla ison miehen peukalonpään kokoisia alkuperäisen ohjeen mukaan. Itse tein vähän isompia (koska tein tuplataikinan enkä ole niin innostunut lihapullien pyörittelystä).

Paista joko:

- öljyssä paistinpannussa
- uunissa 225 C 15 minuuttia (minä tein näin, virallisesti vähentääkseni rasvaa ja epävirallisesti siksi etten jaksanut käristää mitään)

Hyviä olivat ja syvälle menivät :)


* Nimi muutettu