tag:blogger.com,1999:blog-24704137883365503452024-03-05T14:55:06.113-08:00korianteriaLiinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comBlogger56125tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-68302449726607054942011-08-30T02:49:00.000-07:002011-08-30T02:49:10.468-07:00Aika aikaa kutakin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Ensin ajattelin aloittaa postauksen mahtipontisella latinankielisellä lausahduksella, muttei se sitten sopinutkaan.<div><div><br />
</div><div>Ruokablogin pitäminen oli aluksi tosi hauskaa, mutta viime aikoina se ei ole sitä ollut. Blogista oli itselleni oikeasti apua ja iloa kun opettelin ruoanlaittoa ja syömistä - voisi ajatella, että jälkimmäisen osaavat kaikki syntymästä saakka, mutta yllättävän vaikeaa se kuitenkin oli nuorelle naiselle, joka pitkään kuvitteli, että sopiva painoindeksi olisi noin 18.</div><div><br />
</div><div>Nyttemmin olen hyväksynyt pari tosiseikkaa elämässä, osittain kiitos Korianterilan ja osittain luultavasti ihan vain siksi, etten kolmenkympin tällä puolella enää jaksa niin kauheasti asiasta piitata. Mä oon ihan hyvä näin. Ruoka on asettunut elämässäni prioriteettilistalla korkeudelle, joka ainakin nyt tuntuu hyvältä; vaikka rakastankin hyvää ruokaa, olen samalla tajunnut, että riittävän hyvä riittää minulle ainakin itse toteutettuna. Eikä siitä oikein riitä sisältöä ruokablogiin. Korianteria siirtyy siis ihan virallisesti talviunille.</div><div><br />
</div><div>Olen salaa (tai nyt siis avoimesti) hieman kateellinen kaikille ihanille ruokabloggaajille, jotka jaksavat sekä innostua että innostaa - olisin kovasti halunnut olla samanlainen, mutta kun en ole, niin en ole.</div><div><br />
</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-CNPjiSIIMV8/TlyqeIYLLvI/AAAAAAAABCQ/5EWOK75O24s/s1600/2011+-+1" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="http://4.bp.blogspot.com/-CNPjiSIIMV8/TlyqeIYLLvI/AAAAAAAABCQ/5EWOK75O24s/s200/2011+-+1" width="119" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruoan sijaan jaksan vääntää idioottimaisen monimutkaisia neuleprojekteja, joita kiroan jo siinä vaiheessa kun kerin lankaa vyyhdiltä.</td></tr>
</tbody></table><div>Jatkossa aion yhä seurata ja kommentoida ruokablogeja - olette ihania. Omia jorinoitani jatkan <a href="http://sivukirjasto.blogspot.com/">Sivukirjasto</a>ssa, jossa puhun kirjoista, todellisesta ja näköjään kuolemattomasta intohimostani. Lisäksi - sikäli kun jotakuta kiinnostaa - ruoasta, käsitöistä, vauva-asioista ja kaikesta muustakin, tarinoin täällä: <a href="http://pudonneitaomenoita.blogspot.com/">Pudonneita omenoita</a>.* Tervetuloa visiitille.</div></div><div><br />
</div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">* Niin niin, tiedän, blokki on henkinen. Voisihan siitä kaikesta muusta jorista tännekin, vaan kun ei voi.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"><br />
</span></div></div>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-34421926596163815202011-03-28T22:35:00.001-07:002011-03-28T23:03:48.699-07:00Nappikahvia, anyone?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Maailma ei kuulemma mene eteenpäin ilman vaahtoavia eukkoja, joten vaahdotaan nyt sitten.<br />
<br />
Nestlé lähestyi minua juuri Dolce Gusto -nappikahvimasiinansa mainoksella. Töihin otettiin testilaitteeksi Nestlén toisenlainen nappikahvikone, joka oli eilisen vaahtoamisen aihe. Dolce Gusto on kuulemma, hetki, <span style="font-family: inherit; font-size: small;">"...täydellinen lahja hääparille, ylioppilaille, syntymäpäiväsankareille ja kaikille, jotka haluavat juoda kahveja kotona yhtä monipuolisesti kuin kahvilassa".</span><br />
<br />
<b>Otsasuoni pullistuu, piipöl. </b>Olen todella iloinen, että menimme naimisiin jo vuosi sitten, eikä kukaan keksinyt kiusata meitä kapselikahvilla.<br />
<br />
Tässä niitä vaahtopäitä: <br />
<ol style="text-align: left;"><li>Yhtä monipuolisesti kuin kahvilassa? Ehkä. Yhtä maukkaasti? Takuulla ei. Nappikahvi maistuu karsealta, kapselikahvilta olen onnekseni välttynyt, mutten odota siltäkään kummempia. Jos haluaa kotiin hyvää kahvia, kannattaa investoida hyvään kahviin eikä keisarin uuteen vaateparteen. </li>
<li>Työpaikan masiinan kahvikapselit ovat alumiinia jonka sisällä on kahvia. Mihin jätteeseen? Lipevä myyntijantteri sanoi, että alumiinia on kapselissa 0,5 g ja kapselit voi laittaa energiajakeeseen. Toki, hän jatkoi, on kuluttajan vastuulla sitten myös laittaa se kapseli sinne energiajakeeseen. EI KÄY, sanon minä. Firmat eivät voi vetäytyä jätteidenkäsittelyvastuusta laittamalla lipeviä myyntijanttereita kertomaan, että <i>kyllähän me tekisimme, mutta kun käyttäjä</i>. Työpaikalla haluan myös nähdä sen prosessin, jossa nappijäte myös menee sinne energiajakeeseen - missään firmassa, jossa olen itse ollut töissä, ihmiset eivät ole systemaattisesti kykeneviä laittamaan alumiinia sekajätteeseen biojätteen sijaan. Terveisin se kiukkuinen eukko, joka nyppii sekajätettä biojätteestä. Just say no.</li>
<li>Itseään ei pidä lukita teknologiaan. Nappikahvia saa valikoiduilta jälleenmyyjiltä, kapselikahvia samoin. Kun tämä villitys joskus loppuu - ja se kyllä loppuu, uskokaa pois vain - kouraan saattaa jäädä ruma muovinen kapine johon ei saa täydennyskapseleita. Tai se täydennys maksaa paljon enemmän kuin kaupasta saatava kahvi + kahvintekosälä, joita muuten saa useilta eri valmistajilta. Myös luomuna ja reiluna.</li>
<li>Nescafén webisivut eivät ilmeisesti ota kantaa ympäristöasiaan, tai jos ottavat, on kannanotto piilotettu jonnekin alasivuille jonne ei voi löytää ennenkuin sivu on pakko sulkea kammottavan taustamusiikin takia. (Musiikin kyllä saa pois - jos löytää oikean napin, jonka paikka tietenkin vaihtuu joka sivulla. Alasivulla musiikki alkaa soida uudestaan. Äänimaiseman saastutus on ainakin itselleni lähes tarpeeksi hyvä syy boikotoida tuotetta kuin tuotetta.)</li>
</ol>Argh. Jos haluaa uusia kahvinkeittovälineitä, kannattanee tutustua vaikka mutteripannuun. Siitä olen kuullut vain hyvää.</div>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-29317448543184450642011-02-18T11:14:00.000-08:002011-02-18T11:14:53.120-08:00Karkkia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Innostuin sosiaalisessa mediassa esittämistäni uhkauksista huolimatta postaamaan, kun oli kaksikin karkkiaiheista juttua.<br />
<br />
<b>Ensteks uutuuskarkeista. </b><br />
<br />
Tuossa iltana muutamana seisoin eteisessä valmiina yöpuulle, ja koira seisoi eteisessä miettimässä koiramaisia juttuja, kun rakas puolisoni asteli paikalle. Koira tuli välittömästi hulluksi ja alkoi juosta (huomatkaa muuten <a href="http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2813">normitetun kielen vertauskuvan</a> oikeaoppinen käyttö) kämppää ympäri kuono väristen.<br />
<br />
- Mikä sille tuli, kysyi herra Korianteria.<br />
- Mikä täällä haisee, ja mitä sä syöt, kysyin minä.<br />
<br />
Puolisoni näytti onnelliselta niin kuin vain voi ihminen, joka salaa onnittelee itseään karkkikaapin ryöstöstä mutta pyrkii enkelimäiseen "who, me?" -lookiin. Koira kiersi asuntoa neljättä tai viidettä kertaa.<br />
<br />
- Eiku oikeesti, mikä sille tuli? (Tämä oli surullinen yritys vaihtaa puheenaihetta, kuten kohta tulemme huomaamaan.)<br />
- No kun täällä rupes haisemaan ihan sellanen ... no ... Dentastix. <i>Mitä sä oikein syöt?</i><br />
<br />
Dentastix (tiedoksi niille lukijoille, jotka ovat aiheesta surullisen tietämättömiä) on koirille annettava herkkupala jota hammasterveydellisin väittein markkinoidaan. Koska koiran hammaskiven poisto on maksuteknisesti silkka pystyryöstö, monet omistajat antavat mielellään lemmikeilleen Dentastixejä siinä toivossa, ettei eläinlääkärin edessä olisi pakko kaivella kuvettaan. Sitäpaitsi terveysvaikutteisilla herkuilla on kivempi lahjoa koiraa, jää parempi omatunto.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYg4FxQgudp94K6_44j2mY9vJiChfxAqbWgQ9adY7YcmP0o1cOMiBRg-ddetm6Cz3sQRzxwG5VFqGINTlRhryQy3caitXoUsBbPNND9k5jF7P1KlOYEZIyEhZZchc0JzA7kURj7stLCO6b/s1600/dentastix.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYg4FxQgudp94K6_44j2mY9vJiChfxAqbWgQ9adY7YcmP0o1cOMiBRg-ddetm6Cz3sQRzxwG5VFqGINTlRhryQy3caitXoUsBbPNND9k5jF7P1KlOYEZIyEhZZchc0JzA7kURj7stLCO6b/s200/dentastix.png" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näillä lahjotaan koiria.</td></tr>
</tbody></table>Puoliso taipui väistämättömän edessä:<br />
<br />
- Mä muistin, että meillä oli niitä Tervalakuja, ja päätin maistaa.<br />
<br />
Pyyteetön aviomies oli siis ostanut puolisolleen, mainosten uhrille, eli minulle paketin Pandan lakupaloja, makuna terva. Epätyypillisesti lakut olivat odotelleet kaapissa koko viikon ilman, että kukaan oli repinyt pakettia auki. Mutta nyt riitti repijöitä, sillä kun pakettia vähän ravisteli, kävi ilmi, että Pandan Tervalakut tuoksuvat koiran nokkaan enemmän Dentastixeiltä kuin Dentastixit.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTc5pUbFFJ7WEbRqYAAtCzDHqGL20mgTw2q5tgvXJKsEob_OF0WyELDx7o_htU3WQFFQ5OYOBaCwQNNcNK0T2wbsyZcjS9cApLOA8RtQVzpjOK6iKSNcg8hCNO4_ouEzE0zDyUdkupMSIf/s1600/tervalakut.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTc5pUbFFJ7WEbRqYAAtCzDHqGL20mgTw2q5tgvXJKsEob_OF0WyELDx7o_htU3WQFFQ5OYOBaCwQNNcNK0T2wbsyZcjS9cApLOA8RtQVzpjOK6iKSNcg8hCNO4_ouEzE0zDyUdkupMSIf/s320/tervalakut.png" width="177" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minun Dentastixit.</td></tr>
</tbody></table><br />
Vein loput työkavereille.<br />
<br />
<b><br />
</b><br />
<b>Toiseks uutuuskarkeista</b><br />
<br />
Pääsin <a href="http://uneliasblogi.blogspot.com/">ihanan Annan</a> peesissä tutustumaan uusiin TV Mix -karkkeihin MTV3:n studioille. Uudet TV Mix -karkit tarkoittivat tässä tapauksessa TV Mix -karkkeja, jotka oli dipattu suklaaseen, sekä uusia suklaa ...no... puffeja, sori jos varastin jonkun trademarkatun termin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9KEkE7R1kJUWl86Goo7ES44NUR2GHYER4kdJzjmSjWm38p23F6CdbnoncZdB9sIM5GK228ZOvD_bXGVfEyalP0Kaoqnjc_fGU-XjUoRIVIzMlf-OZvBbwI6fyaMabUoLKFSFlzks_yU2I/s320/leaf_9344.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jättikatkat nam. Kuva Hannu Peltola</td></tr>
</tbody></table>Tilaisuuden idea oli nerokas: siellä dipattiin kaikkea suklaaseen. Ja kun sanon kaikkea, tarkoitan lähes juuri sitä. Esimerkiksi kukkakaali + tumma suklaa tuottivat hämmentävän kookoksen jälkimaun, ja naudanliha ja tumma suklaa toimivat muuten vaan. Paras kombo oli silti, tadaa, jättikatkikset ja <i>maitosuklaa</i> - yhdistelmä, jota voisin hehkuttaa vaikka kuinka, ellei tilaisuudesta pitäisi mainita vielä yhtä juttua:<br />
<br />
Paikalla oli myös Maikkarin aamuteeveessä kokkaava Oula Hänninen, joka kokkaa myös Hämeenlinnan Katisten kartanossa, mikä onkin vallan erinomainen mesta. Sääli vain, ettei sinne niin vain kävellä - kyseessä on tilausravintola, mutta pari vuotta sitten se oli vielä auki normiravintolanakin ja vanhempani ilmeisesti harkitsivat paikan kirjastohuoneeseen muuttamista. Jos tulee tilaisuus, kantsii kokeilla. (Kokki, kokeilla, haha, see what I did there? No? I'll get me coat.)<br />
<br />
(Ainii ne karkit. Suhtaudun varovaisen positiivisesti; haluaisin mieluummin Malacolta takaisin ne jumalaiset kirpeät pienet karkkipussit kuin suklaadipattuja asioita, mutta olenkin vissiin epätyypillinen <strike>nainen </strike>ihminen. Ja tuota, nyt kun tarkemmin ajattelen, olkaa ystävällisiä siellä Malacolla älkääkä tuoko takaisin niitä jumalaisia kirpeitä karkkeja, hammaslääkärini ja kansanterveyslaitos kiittävät molemmat.)</div>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-16057134603812142072010-09-03T12:22:00.000-07:002010-09-03T12:22:29.944-07:00Villasukat, punaviiniä ja juustotäytteisiä pekoniin käärittyjä chilejäTänään on kokattu herkkuja. Niin, jos siis luulee, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla joutuu luopumaan kaikista herkuista, on väärässä. (Sitäpaitsi söin aiemmin päivällä korruptiopullan. Toivoin kyllä, että se olisi ollut korruptiopussillinen <a href="http://www.extremefood.com/shop/home.php?cat=9">Blairin sipsejä</a>.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFKpSDhoZpzccz7BWxX1owH-6pKSdYJTGYqg4bYIBhs5gcJAYwpCt_Pj88_he1MYyp1Pkn6ppFL6falKkaLF__uWdw1pccM9BGz2CHxcxcujs0KlWInqUUjXzXMOpU2IH1meGx_rYLfmGV/s1600/20100903_004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFKpSDhoZpzccz7BWxX1owH-6pKSdYJTGYqg4bYIBhs5gcJAYwpCt_Pj88_he1MYyp1Pkn6ppFL6falKkaLF__uWdw1pccM9BGz2CHxcxcujs0KlWInqUUjXzXMOpU2IH1meGx_rYLfmGV/s200/20100903_004.jpg" width="112" /></a></div><br />
<br />
Kun viilenee, tekee mieli jotain lämmintä, kuten juustotäytteisiä chilejä, jotka on kääritty pekoniin. Niitä tosin tekee mieli usein muutoinkin, mutta kaupasta löytää harvoin sopivan kokoisia chilejä. Nyt löytyi. (Tai siis joku habanero tietysti on aika optimaalisen kokoinen mutta sitä ei sitten tikahtumatta syö, ellei ole treenannut. Henkilökohtainen chilikuntoni on tällä hetkellä huonohko.)<br />
<br />
Reseptistä vinkkasi keittiöjumalatar Saija. Saija käski kiittää ohjeesta <a href="http://thepioneerwoman.com/cooking/2007/07/bacon-wrapped_j/">The Pioneer Woman</a>ia, mutta minusta Saijan versio on ytimekkäämpi. Se menee näin:<br />
<br />
<b>Pekoniin käärityt, juustotäytteiset chilit</b> <br />
<blockquote><i>Ota chilit, halkaise kahtia (älä ota niitä tulisimpia), poista siemenet, lääpi sisuta täyteen philadelphia-juustoa, kääri ympärille sopiva siivu pekonia. Paista uunissa kunnes pekoni on rapsakkaa. Syö ja nauti suunnattomasti!</i></blockquote> Ostoslistalle siis: <br />
<ul><li>Chilejä paljon [meidän lähikaupassamme irtochilien tulisuus oli ilmoitettu asteikolla 1-10. Tarjolla oli isoa, punaista kolmosta ja pienempää keltaista vitosta. Herra Korianteria söi ekana vitosen, ja kakisteli lieskojen läpi, että niin kummat oli niitä tulisempia. Itse tykkäsin juuri vitosesta, mutta kolmonen oli ihan hyvä kompromissi. Chilien ostaminen on asteikoista huolimatta melkoista arpapeliä, ja ainakin ihana <a href="http://uneliasblogi.blogspot.com/">Unelias kokki Anna</a> osasi kertoa oman lieskatarinansa. (Ja eikö olekin ihanaa, että Anna on tullut takaisin?)] </li>
<li>Pekonia (pellilliseen chilejä käytin hyvinkin kaksi pakettia pekonia, mutta toisaalta - kun minä käärin jotain pekoniin, minä <b>todella</b> käärin sen.)</li>
<li>Philadelphia-juustoa (ja täysrasvaista sittenkin eikä mitään kamalaa kevytversiota. Tätä meni liberaalilla käytöllä vähän yli paketti, yhdelläkin olisi ehkä selvinnyt.)</li>
</ul>Ääntä kohti!Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-61099259230103015952010-08-21T02:31:00.000-07:002010-08-21T02:31:29.670-07:00MetaHep. Tämä ei ole oikeastaan mikään reseptipostaus - en tosin vielä tiedä, mihin tämä on menossa.<br />
<br />
Halusin vain kertoa pari asiaa. Ensimmäinen asia on, että <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/">Herkku ja koukku</a> on yksi ehdottomia lempiblogejani ja <a href="http://herkkujakoukku.blogspot.com/2010/08/mausteiset-tomaattilastut.html">Jytiksen siellä kokkaamat tomaattilastut</a> päätyivät meilläkin kokeiluun. Ne maistuivat todella kummallisilta, söin ne kaikki tunnissa, ja aion ehdottomasti tehdä toistekin - suosittelen kaikille, jotka pitävät vähän vinksahtaneesta. <br />
<br />
Toinen asia on puolestaan ehkä jonkinlainen selitys - sikäli, kun sellaista kukaan kaipaa - sille, ettei minusta ole juuri kuulunut. Se alkaa tästä.<br />
<br />
Olen viime aikoina kokkaillut melkoisen laiskanpulskeasti mitä sattuu - äsken juuri sotkin kananmunia ja jämävihanneksia pannulla ja tulin tyytyväiseksi - mutta enimmäkseen vähähiilihydraattista, kun se vaan nyt jotenkin toimii henkilökohtaisesti paremmin.<br />
<br />
Tiedän, että kaikki te 3 lukijaani ette ehkä usko vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, enkä minäkään sitä palvo. Olen kuitenkin huomannut, että kun en pupella leipää, pastaa, riisiä tai perunaa (mistään sokeripitoisesta nyt puhumattakaan) on verensokerini vuoristorata tasoittunut monorailiksi. Tykkään vuoristoradoista kovasti, mutta en suonissani. Pintapuolinen mutta yhtä painava syy on se, että - köhhh - se pitää painoni kurissa. Jopa laihduttaa. Ja kun mulla nyt vaan on tällanen kroppa. <br />
<br />
Kaiken tämän seurauksena syömisestä on tullut sekä helpompaa että vaikeampaa.<br />
<br />
Helpompaa koska:<br />
<ul><li>Voin paremmin samalla kun nautin ruoasta enemmän</li>
<li>En saa nälkäkohtauksia joiden kourissa harkitsen grillaavani hiljaisella tulella jonkun työkaverini jalan, jos alakerran karkkiautomaatti ei toimi</li>
<li>Kaupassa käyminen on helppoa ja hauskaa, kun 85% kaikesta ei kiinnosta yhtään</li>
<li>Syön enemmän kasviksia kuin ikinä (tämä ei sinänsä ole vaikeaa, elin teinivuoteni siinä vakaassa uskossa, että sipsi on vihannes)</li>
</ul>Vaikeampaa koska:<br />
<ul><li>Ruokailun eettinen puoli mietityttää enemmän. Vaikka omat arkikokkailuni ovat usein yllättävänkin lakto-ovovegehenkeen toteutettuja, tulee etenkin töissä syötyä iloisesti kalaa ja lihaa juuri alkuperästä välittämättä (ja jos minä en kysele, voimme varmaan kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Sodexo ei todellakaan kysele) - enkä ole varma, onko kala ihan aina fiksumpi valinta, vaikka gravitoidun jostain syystä (eli puhtaan hedonismin vuoksi) yleensä kalatiskille. (Mestan kasvisruoat ovat oodeja hiilihydraateille.) Olen sitäpaitsi laiska kuin tapettu mato, enkä pyhistä puheistani huolimatta ole saanut itseäni Hakaniemen halliin <i>yhtään ainutta kertaa </i>katsomaan, että olisko siellä nyt jumaliste sitä luomulihaa. Onneks tossa K-kaupassa joskus on.</li>
<li>Lisukkeiden vääntämisessä joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta. </li>
<li>Risottoa tekee joskus kauheasti mieli. (Lomalla tein kaikesta edellämainitusta huolimatta <a href="http://valipala.blogspot.com/2006/12/kierrtyskamaa.html">Kulinaarimurulan sitruunarisottoa</a> enkä tällä kertaa suolannut sitä liikaa. Tämä on takuulla maailmankaikkeuden paras risotto - teen aina tupla-annoksen, että jää sitten seuraavallekin päivälle, ja sitten lapioin sitä illalla suoraan jääkaapista, että EI KUULKAA VÄLTTÄMÄTTÄ JÄÄNYT.)</li>
</ul>Olen luvannut itselleni, ettei vähähiilihydraattista elämäntapaa tarvitse tai ole syytä orjallisesti noudattaa - mulla on tapana viedä juttuja joskus äärimmäisyyksiin asti. (Joskus? Lähes aina. Siitä sitten seuraa maanisesti tuijottavia silmiä ja usein myös itkua ja hammastenkiristystä.) Elämästä saa nauttia, ja jos siitä joskus haluaa nauttia pitsan tai risoton muodossa niin se on erittäin ok - mutta jokapäiväiset nautinnot pyritään hakemaan vähän hiilihydraatteja sisältävästä ruoasta (ja sehän muuten ON hyvää, no problem there.)<br />
<br />
Tämä kaikki on johtanut siihen, ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Ruoasta sinänsä on kiva puhua ja kirjoittaa, mutta sporadinen kokkausintoni ei oikein anna eväitä resepteistä kirjoittamiselle, etenkin kun epälaatuisiakaan ruokakuvia on vaikea ottaa siinä vaiheessa kun ape lepää jo kuvun pohjalla. Sitäpaitsi kuvittelin, että jos kerta tää on ruokablogi niin joka postauksessa on pakko olla resepti tai ruokablogien jumala lyö kapustalla päähän.<br />
<br />
Mutta itsellenihän minä tätä aiemminkin kirjoittelin - joten tulkoon varoitettua, sisältö saattaa muuttua. En ehkä viitsi ottaa reseptipakostakaan enää stressiä. Kuulostaa ihan järkevältä, eiks? Eikö? No ei sitten.<br />
<br />
En lupaa, että täältä tulee siis jatkossakaan löytymään edes vähähiilihydraattisia ruokaohjeita, mutta jos nyt joku muu haluaa inspiroitua, kannattaa lukea blogia nimeltä <a href="http://kermapersekokkaa.blogspot.com/">Kermaperse kokkaa</a>. Se on sympaattinen, siellä on ihania ohjeita ja - mikä tärkeintä - hiilihydraattien vähentämisen kanssa tuntuu olevan järki kädessä.<br />
<br />
Niin, ja kesällä rakastuin myös <a href="http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/">Voisilmäpeliin</a> jonka kaikki muut tietenkin jo tiesivät. Olisitte voineet sanoa! (Ja että Maikkarin saitilla on jotain näin hyvää? Olen ällikällä lyöty ja helvetissä varmaan kaivetaan lapasia esille.)<br />
<br />
End selitys.<br />
<br />
Luulen, että jotain muutakin oli, mitä halusin kanssanne jakaa, mutta olen jo unohtanut sen ja sitäpaitsi eilinen ilta venähti, enkä halua kaivella muistiani liian tarkasti.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-69602386297149067142010-04-24T11:31:00.000-07:002010-04-24T11:31:34.303-07:00KaalisalaattiKokeillaanpas taas jollain epähaastavalla.<br />
<br />
Meillä on nykyään kaasuhella, ja se on silkkaa rakkautta. Ei sillä, että olisin silti tehnyt sillä juuri mitään; olen paistanut pinaattia, pekonia ja kananmunia - enimmäkseen, ja kananmunia lukuunottamatta, salaattilisukkeiksi. KOSKA EN OSAA ENÄÄ TEHDÄ MUUTA KUIN SALAATTIA. (Pekonia paistaessani ajattelen aina sitä, miten paljon Hanna Partanen tätä paheksuisi, ja hyrisen tyytyväisyydestä.) <br />
<br />
Joten siis salaattia. Tunnustan vahvojen todisteiden edessä, että minulla on myös intohimoinen suhde kaaliin. Tässä syyttäjän esittämät todistuskappaleet:<br />
<ol><li>Työpaikkaruokalassa oli yhtenä päivänä lisukesalaattivaihtoehtona kaalisalaattia. Työkaverini ei kohteliaasti sanonut mitään siitä, etten koko aterian aikana lakannut hehkuttamasta kaalisalaatin erinomaisuutta yleisesti ja sen kaalisalaatin erinomaisuutta erikseen. Jos olisin kehdannut, ja - olennaisemmin - aikaakin olisi ollut, olisin santsannut. Vieläkin harmittaa, etten tajunnut iltapäivällä käydä syömässä lounasta numero 2, kaalisalaattia kaalisalaatilla.</li>
<li>Pakotin kaverini Rafla-nimiseen ravintolaan, jonka lohi-avokadosalaattia oli hehkutettu Paras aika vuodesta -blogissa. Vasta kun kuorin lohta sivuun muistin, miksi olin suhtautunut niin pakkomielteisesti tähän salaattiin. Siinä oli KAALIA. Ja luvalla sanoen, se oli inspiroitunutta kaalia. Sydän tähän.</li>
<li>Halusin joskus kesämökille sipsien sijaan kaalia. Rouskuttelin sitä samaan tahtiin kuin sipsejä, which is to say, vauhdilla. Illalla kärsin vatsanpuruista (mutta sipseillä olisi ollut sama vaikutus.)</li>
</ol>Uutta kaalia saa jo. Se on kyllä Unkarista, mutta Unkarihan on käytännössä Etelä-Suomea, sukulaiskielialue ja kaikkea. Ja varhaiskaalisalaatin ohjeen saa <a href="http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Varhaiskaali-salaatti/1135244637955">Hesarista</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjcatFnC5f5SUgdkEa_CT34AVNej1c8aQZmfuN6tUwtAqlShsLRZmqHofkxvHSsEqY4d532yEdBK-4HdSDECJ7ekVS2LnPH_6rCbjJ2R8DvwDWwMsyb_ZPxEzZF5SrTxyRqQrsG7uXLPz/s1600/IMG_3306.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjcatFnC5f5SUgdkEa_CT34AVNej1c8aQZmfuN6tUwtAqlShsLRZmqHofkxvHSsEqY4d532yEdBK-4HdSDECJ7ekVS2LnPH_6rCbjJ2R8DvwDWwMsyb_ZPxEzZF5SrTxyRqQrsG7uXLPz/s320/IMG_3306.JPG" width="320" /></a></div><br />
<br />
<b>Varhaiskaalisalaatti</b><br />
<ul><li>400 g kaalia</li>
<li>1 punainen paprika</li>
<li>nippu retiisejä</li>
</ul><ul><li>3 rkl öljyä</li>
<li>1 rkl valkoviinietikkaa (tämä on minusta vähän makuasia, rakastan etikkaisia kastikkeita joten lorautin reippaasti enemmän. Ja ensi kerralla laitan vieläkin enemmän! BUAHAHA!)</li>
<li>3 valkosipulinkynttä </li>
<li>ripaus maustepippuria (meillä oli vain mustapippuria. Lisäksi laitoin suolaa. Se oli varmasti kulinaristinen virhe, mutta minä tykkäsin.)</li>
</ul>Silppua & sekoita vihannekset keskenään. Sitten sekoita kastikeaineet keskenään. Sitten sekoita vihannekset ja kastike. Sitten anna vetäytyä jääkaapissa niin kauan kuin maltat. Lopuksi: nauti.<br />
<br />
En aio syödä muuta koko viikonloppuna. Ellen sitten vähän pekonia. Ja ehkä parsaa.<br />
<br />
PS. Kaalin sekoittaminen majoneesiin on nähdäkseni todiste siitä, että maailmassa on virhe.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-32280838844580706072010-01-08T10:43:00.000-08:002010-01-08T10:43:56.907-08:00Onnelliset överitHanna Jensen on uusi idolini. Jenseninkiusauksen mahtavassa perjantaireseptissä oli <a href="http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx?PostId=695">taivaallisten riisikevätrullien ohje</a>. (En ole varma, ovatko nämä niitä vietnamilaisia kääryleitä, vai pitäisikö niitä vielä kypsentää?)<br />
<br />
Tavoistani poiketen siitä on pakko kirjoittaa HETI (eikä viiden kuukauden päästä, kuten yleensä.) <br />
<br />
Riisikevätrullat ovat mahdollisesti maailman yksinkertaisinta ruokaa. Jensenin kiusauksesta voi tarkastella muita täyteideoita, mutta meillä toimittiin näin:<br />
<br />
<b>Kevätrullat</b><br />
<br />
Ota<br />
<ul><li>Riisipaperiarkkeja</li>
<li>Avokadoa</li>
<li>Graavattua lohta</li>
<li>Kiinankaalia</li>
<li>Chiliä maun mukaan</li>
<li>Sitruunan mehua</li>
<li>Korianteria</li>
<li>Thaibasilikaa</li>
<li>Soijakastiketta <br />
</li>
</ul>Liota riisipaperiarkkeja yksi kerrallaan kuumassa vedessä puolisen minuuttia ja kuivaa pyyhkeen päällä. Täytä, rullaa, dippaa soijakastikkeeseen tai mihin nyt ikinä ja syö (liikaa - jouduin tekemään vielä toisen satsin.)<br />
<br />
Tässä suttuinen kuva annoksesta numero kaksi, numeron yhden levättyä jo kuvun pohjalla:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OzH299aV5lPu80wcoThmyJlcQL7b5YCRS41JEzKuvOTVkuIjltCgScsE88y9ybK_IqvQyu2S3rQHZAJlpUMxtm7Q6EEwJNjKMk0OURCNCVkHSni8mG-DTXr3Yi6DdeKBLFUHgaEr9n4O/s1600-h/20100108_004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OzH299aV5lPu80wcoThmyJlcQL7b5YCRS41JEzKuvOTVkuIjltCgScsE88y9ybK_IqvQyu2S3rQHZAJlpUMxtm7Q6EEwJNjKMk0OURCNCVkHSni8mG-DTXr3Yi6DdeKBLFUHgaEr9n4O/s200/20100108_004.jpg" /></a><br />
</div><br />
Parasta on, että nämä ovat taatusti taivaallisia kasvisversionakin - siitakesienet voisivat sopia? <br />
<br />
Aion kutsua koko maailman kylään syömään näitä. Aloitan siskoista, teitä on varoitettu. Nyt menen lepäämään vatsani viereen.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-34904902189924460082009-12-08T19:40:00.000-08:002009-12-08T19:40:00.147-08:00SuklaatiaMinusta on kiva sanoa "suklaatia". Anteeksi vain.<br />
<br />
Taisin mainita, että vein työkavereille kakkua tuossa muutama <strike>viikko</strike> kuukausi sitten. Olin lintsannut synttärikakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") ja lomallelähtökakusta ("kaikki on lomalla, ei ole syöjiä") joten nyt vein tiimille muutenvaankakun. Leivonnaisen matka töihin oli vaikea: se unohtui kotiin kunnes minut uhattiin ruoskia aamunkoitteessa jos kaakku ei kohta ilmaannu. (Kerroin tietenkin tahdikkasti, että tein kakun mutta unohdin tuoda sen töihin.)<br />
<br />
Kakku on tehty luottoreseptillä jonka olen löytänyt mahtavasta <a href="http://sillasipuli.blogspot.com/">Sillä sipuli</a>-blogista. Laitan sen nyt tännekin koska<br />
<ol><li>Ohjetta on kysytty</li>
<li>Minulla on hankaluuksia löytää sitä tarvittaessa (hei vaan, Jukka ja Merituuli! Se olen minä joka blogiinne on saapunut 600 kertaa googlettamalla "sillä sipuli juusto suklaa kakku". Tiedän kyllä mikä on yhdyssana, mutta Google ei tiedä.)<br />
</li>
</ol>(Kohta kukaan ei usko kun sanon, etten juuri välitä makeasta.)<br />
<br />
<b>Juusto-suklaakakku</b><br />
<br />
<ul><li>6 rkl (85g) voita paloiteltuna (alunperin suolatonta kai, itse käytän tavallista. Suolaton voi, käsittämätön idea.)<br />
</li>
<li>115g suklaata pilkottuna (Sillä sipulin ihanat ihmiset tietävät kertoa, että tämä tarkoittaa Fazerin sinisestä 200 g levystä 4 riviä ja 2 palaa)</li>
<li>1,5 dl sokeria</li>
<li>2 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisinä, seikka jonka aina unohdan kun kaivan kanikset jääkaapista 15 sekuntia ennen käyttöä ... ei ole pilannut mitään. Ja mistä saa isoja kananmunia? Minä löydän vain niin standardikokoisia että ne tulevat varmaan tehtaasta eivätkä kanasta.)</li>
<li>1 dl (70g) vehnäjauhoja</li>
<li>1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta</li>
<li>1/8 tl suolaa (en osaa mitata näin pieniä määriä ... sanotaan hyppysellinen)</li>
<li>1 tl vanilja-aromia (käytin vaniljauutetta, sitä saa Behnfordsilta ja varmaan joka paikasta muualtakin, mutta minä haluan hankkia mausteeni hankalimman kautta)<br />
</li>
</ul><ul><li>loput siitä Fazerin sinisen suklaasta pilkottuna</li>
<li>200g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä</li>
<li>1 iso munankeltuainen</li>
<li>5 rkl (75g) sokeria</li>
<li>1/8 tl vanilja-aromia</li>
</ul><div style="text-align: left;">Laita vuokaan leivinpaperi. (Katso kuinka leivinpaperi hiljalleen taipuu vuoasta pois. Laita leivinpaperin päälle kiviä painoksi.) Sitten uuni päälle: 180 astetta. <br />
<br />
</div><div style="text-align: left;">Sulata voi ja se isompi satsi suklaata kattilassa miedolla lämmöllä sekoittaen. Ota kattila pois levyltä. Sekoita mukaan joukkoon 1,5 desiä sokeria ja munat. Tämän jälkeen lisää kippoon jauhot, kaakaojauhe, (suola), vanilja-aromi/uute ja suklaapalat. Suorita taikatemppu: levitä seos leivinpaperoituun vuokaan.<br />
<br />
Sekoita vielä keskenään tuorejuusto, keltuainen, 5 rkl sokeria ja vanilja. Tipauttele tuorejuustopalluroita suklaapohjan päälle sinne tänne. Tee leipomukseen kuvioita vetämällä viivoja veitsellä ylös alas. <a href="http://sillasipuli.blogspot.com/2008/12/juusto-ja-suklaakakku-samassa.html">Sillä sipulin puolelta voitte ihailla, miltä kaunis lopputulos näyttää</a>. Täällä ette voi ihailla, miltä ruma lopputulos näyttää, sillä kaakku meni parempiin suihin aikoja sitten.<br />
</div><div align="justify"><br />
</div><div style="text-align: left;">Paista uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä - tämä on ainakin minusta hillittömän paljon parempaa hieman jäähtyneenä.<br />
</div>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-70346927414190777022009-11-14T00:01:00.001-08:002009-11-14T00:41:25.395-08:00Tunnustuksia ja ChicagoHeippa. Ja anteeksi tauko.<br />Voi olla, etten edes kirjoittaisi, ellen <a href="http://laurantahti.blogspot.com/">Lauran Tähdestä</a> olisi saanut maailman sydäntälämmittävintä tunnustusta - meinasin tanssia ja laulaa, kun luin siitä, mutta satuin sijaitsemaan Helsinki-Vantaalla, jossa tanssiminen ja laulaminen luultavasti katsotaan Epäilyttäväksi Käytökseksi. (Lauran Tähti on muuten minulle täysin uusi tuttavuus, mutta pikaisella vilkaisulla löysin gaziljoona reseptiä jotka aion testata ensi tilassa. Ihana!)<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB4AtlTlikDKgCyIKrzHcCMc1FB7wNvFiPjDYNgP1P-Ny63uC-uWOE8QhW_paqnXTT4-FAMokRrPbDn6c2ABN-KwQXukBAg5iwH_LUO-QjmJgCycb9lJLMD9Q2-x3FQjcvOwn0g8VOCdDW/s1600-h/kreativbloggertunnus-esc-ja-susanne_thumb1.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 143px; height: 154px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB4AtlTlikDKgCyIKrzHcCMc1FB7wNvFiPjDYNgP1P-Ny63uC-uWOE8QhW_paqnXTT4-FAMokRrPbDn6c2ABN-KwQXukBAg5iwH_LUO-QjmJgCycb9lJLMD9Q2-x3FQjcvOwn0g8VOCdDW/s200/kreativbloggertunnus-esc-ja-susanne_thumb1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5403867037406892930" border="0" /></a>Nyt ilmeisesti asiaan kuuluu se, että pitää tehdä tunnustuksia. On vaikea keksiä tunnustuksia, jotka eivät liity mausteiden liikakäyttöön.<br /><br />1. Kun olin pieni, äitini joutui noin kahdesti vuodessa turvautumaan valmisruokaan. Ne olivat yleensä keittoa, sillä ne kai olivat kaikkein terveellisimpiä valmisruokia. Äiti taisi kokea aiheesta syyllisyyttä, mutta meille kyseessä oli juhlahetki, sillä tuunasimme valmiskeitot veljeni kanssa musta- ja valkopippurilla niin, että suuta poltteli.<br /><br />2. Osoitan rakkauttani laittamalla ruokaa. Osoitan rakkauttani myös koiralle antamalla ruokaa. Koira vastaanottaa mielellään rakkaudenosoituksiani.<br /><br />3. Haluan aina kokeilla uusia juttuja ruokakaupassa, mutta ravintoloissa olen konservatiivisempi - en halua kokeilla mitään turhan mietoja makuja, jos tulistakin on tarjolla.<br /><br />4. En juuri välitä makeasta. En ole koskaan välittänyt. MUTTA silloin tällöin on pakko saada lakritsipäällysteinen Arnold-sedän donitsi.<br /><br />5. Olen aika huono leipoja. Lopputulos muistuttaa usein jotain terveysvaikutteista elintarviketta. Lisäksi minulla on leipoessani jatkuva ongelma: jos käsketään laittaa 1 dl sokeria, luen sen usein muodossa "1 tl sokeria" ... arvattavin seurauksin. Onneksi työkavereille pari viikkoa sitten viemäni kakku onnistui - jännitti muuten hiukkasen.<br /><br />6. En ole vielä uskaltanut kokeilla mitään oikeasti vierasta, ja se on minusta ihan kauhean noloa. En siis käy ostamassa jännittäviä tuotteita tai erilaisia lihoja Hakaniemen kauppahallista, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä tekisin niille. Tämä siitä huolimatta, että haluaisin kovasti oppia käyttämään ruoka-aineita monipuolisemmin.<br /><br />7. Jännitän ihan hirveästi, jos minun pitää kokata muille kuin perheelleni. Tai siis oikeastaan muille kuin poikaystävälleni. Kädet tärisevät, ääni tärisee, tarkkailen ruokailijoita haukankatseella ja ymmärrän välittömästi ruoan olevan epäonnistunutta jos kasvojen ilme kaikilla muilla ei ole vähintään autuas.<br /><br />+. Minusta mainio arki-illan pika-ateria syntyy näin: käristä pakastevihanneksia pannulla iso kasa (suosikkini on Finduksen herkkusieniä ja vihreitä valkosipulinversoja -pakaste.) Sekoita currytahnaa mukaan ja käristä lisää (hyviä ja kalliita tahnoja löytyy merkiltä Patak's.) Kun ruoka alkaa olla muutoin kypsää, heitä mukaan iso lusikallinen tai pari partaäijäjugurttia ja sekoita. Pikainen kasvisateriasi proteiinilisällä on valmis. Chilifanaatikot lisännevät chiliä yhdessä currytahnan kanssa.<br />Kun tällaisen syö kerran päivässä, alkaa olla jo aika lähellä sitä puolta kiloa päivässä. Ja tämä olkoon vastauksena <a href="http://monkeyfood.net/2009/10/14/kasviskartasto/">Ylimuulin kasvishaasteeseen</a> myös.<br /><br />En oikein tiedä, kellä tämä on jo kiertänyt ... varmaan kaikilla. Joten ottakoon sen nyt sitten kuka haluaa täyttää (tosin, jos Uneliaan kokin ihana Anna tai Monkeyfoodin ihana Ylimuuli eivät ole vielä tunnustaneet mitään , saa aloittaa!)<br /><br /><br />Aiheesta toiseen. Tunnustuksilla kesti aikansa, koska kävin Chicagossa työmatkalla. Chicagosta ei missään nimessä tullut uutta lempikaupunkiani, ja kun en ollut perehtynyt mihinkään etukäteen, en myöskään löytänyt juuri lainkaan kivoja ruokapaikkoja. (Sitäpaitsi hotellini oli hornan tuutissa, ja pitkien työpäivien jälkeen on tunnustettava, että sorruin usein hornan tuutin hotellin ravintolaan.)<br /><br />Pari kivaa asiaa kuitenkin löytyi kun sain tutkia keskustaakin hieman.<br /><br />Ainoa löytämäni itämainen ravintola tarjosi tulista thaicurrya. Mainiota oli (joskin minä olisin jättänyt ne maissinjyvät kokonaan pois.) Tarjoilija väitti, että curry on niin tulista, ettei olisi itse pystynyt ollenkaan syömään ... puijasi varmaan. Lihan sai kuitenkin pyytää itselleen sopivaksi paistettuna, ja sehän toimi.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ZQPO1MmDYkIzVwEBmlYdkDsDuq0_eB2cahyT6-stU9SLWkYFqR1Neo_Mx8B8IW_OZAO4pD0K2_1y8HUp89aPPRYh6jC4yUiwYtPeag6KAdT_xI736boW4srmZVTAD_kq32bCDIfCd71l/s1600-h/20091104_049.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 200px; height: 112px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ZQPO1MmDYkIzVwEBmlYdkDsDuq0_eB2cahyT6-stU9SLWkYFqR1Neo_Mx8B8IW_OZAO4pD0K2_1y8HUp89aPPRYh6jC4yUiwYtPeag6KAdT_xI736boW4srmZVTAD_kq32bCDIfCd71l/s200/20091104_049.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5403872398010883682" border="0" /></a><br />Viimeisenä päivänä kaupungilla kuljeskellut väsynyt matkalainen törmäsi myös teetaivaaseen nimeltä <a href="http://www.argotea.com/">Argo Tea</a>, josta olisi halunnut maistaa koko valikoiman. Tällä kertaa käteen tarttui vihreä inkiväärijäätee, joka virkisti ihan ihmeellisesti ja maistui ihanalta. Ainoa miinus muovimukista - ja sekin on miinus yhtälailla allekirjoittaneelle, sillä teen olisi saanut mukiin jos olisi älynnyt <span style="font-style: italic;">pyytää</span>.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdv3WvFEC7CQtChCgQ-RUJXhktIz-paWdDjdSCELV-CqGQ9ADTJiAbXLfmpUKuOoS8sv0YGm1ryyVPX0-0jqrrr4jlpnW8Qgei9M5gUics7WebBYFk-d7RqDXeSPDDTvgpec-LOOv3Ibb/s1600-h/20091107_010.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 112px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdv3WvFEC7CQtChCgQ-RUJXhktIz-paWdDjdSCELV-CqGQ9ADTJiAbXLfmpUKuOoS8sv0YGm1ryyVPX0-0jqrrr4jlpnW8Qgei9M5gUics7WebBYFk-d7RqDXeSPDDTvgpec-LOOv3Ibb/s200/20091107_010.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5403876232183636178" border="0" /></a><br />Lopuksi tiedoite:<br />Asun ilmeisesti Hulkin kanssa, joten meillä ei eilisestä lähtien hetkeen kokata uuniruokaa. Hulk nimittäin <span style="font-style: italic;">tarttui uunin luukun kahvaan</span> sillä seurauksella, että luukku hajosi tuhansiksi sirpaleiksi ja ropisi maahan. Joku täällä ei tunne omia voimiaan.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-54624918219022450782009-09-09T10:22:00.000-07:002009-09-09T10:39:13.067-07:00Spaghettia amatricelaiseen tapaanLainasin kirjastosta mielestäni Marja Lindforsin kirjan Cucina Povera, mutta sainkin tuplaniteen jossa toisella puolella kyllä oli Cucina Povera mutta toisella puolella All' italiana. Tämä oli onnekasta, sillä tänään piti tehdä ruokaa vieraksille. Tykkään muuten tästä Lindforsin kirjasta ihan possuna, ja harmittaa, etten nyt jotenkin koe voivani ostaa sitä kun se kerran on kirjastosta lainassa.<br /><br />All' italiana -puolelta löysin pekonipitoisen ohjeen, ja koska pidän myös pekonista ihan possuna, päätin tehdä sitä. Sitten kävi ilmi, ettei rakas vieras ollut niin innoissaan pekonista, mutta aina ei voi voittaa...<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicoVfGtnffgOxnmxNPJcwxDR0E0JqI4JJ5dDbF5HAGrTM2DS2R7OCUYhZloJ8zAqzwlQPxBhhLP0xmMhfaAmLPwx6CNcbdJgDBtLMzFAHZMtc6F-aHJ6_-FmrrGrrU6ml3rsTZmQf6ICTd/s1600-h/IMG_3077.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 200px; height: 150px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicoVfGtnffgOxnmxNPJcwxDR0E0JqI4JJ5dDbF5HAGrTM2DS2R7OCUYhZloJ8zAqzwlQPxBhhLP0xmMhfaAmLPwx6CNcbdJgDBtLMzFAHZMtc6F-aHJ6_-FmrrGrrU6ml3rsTZmQf6ICTd/s200/IMG_3077.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5379522472300889634" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Spaghettia amatricelaiseen tapaan</span><br />neljälle<br /><ul><li>400 g spaghettia tai bucatineja (en tiedä, mitä ovat bucatinit...)</li><li>200 g pekonia (tai savustettua siansivua)</li><li>3 rkl oliiviöljyä</li><li>1 kuivattu chili</li><li>1 sipuli</li><li>400 g kuorittuja tomaatteja (tai 500 g tuoreita)</li><li>1 tl kuivattua meiramia (tai 1 rkl tuoretta)</li></ul>Meillä lisäksi myös:<br /><ul><li>parmesania</li><li>mustapippuria (minun on vaikea luottaa ruokiin joissa ei ole mustapippuria) (ehkä tästä syystä en kovasti pidä jälkiruoasta)</li></ul>Jos käytät tuoretomskuja, kalttaa ne ja poista kannat, kuoret ja siemenet. (Kalttaaminen on ihan sielunvihollisen keksintöä. Tästä on töissäkin keskusteltu, mutta kaikki eivät ole nähneet valoa vielä :D)<br /><br />Pistä pastan keittovesi kiehumaan. Silppua pekoni (tai oikeastaan pekoni pitäisi kuutioida, mutta ei nyt mennä siihen) ja sipuli.<br /><br />Kuumenna öljy, ja paista siinä pekonia. Kun pekonin rasva on sulanut, lisää murusteltu chili. Sitten lykkää pannulle sipulisilppu ja kuullota. Viimeiseksi laita pannuun tomaatit ja meirami (ja mustapippuri) ja anna muhia n. 10 minuuttia.<br /><br />Sekoita al denteksi keittämäsi pasta kastikkeen sekaan. Syö paljon.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-68267517806984852932009-08-03T23:08:00.001-07:002009-08-03T23:23:35.416-07:00Nälissään ei muista ottaa kuvaaEn ole viime aikoina jaksanut kokata oikein mitään, enkä etenkään mitään uutta. Olen laiska osittain luonnostani, ja osittain siksi, että kesäkuun alussa meille tuli eräs pikikuono, omaa rotua ärrieri:<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVMkwnQgQnPXHreUQbv07uaab1sHOQmmXwZQS5Di7jYAmGbejM4SwEiL3KekkMHZ2Q7hotIc9d8nPhkcXF21CqKyiH93eTkq4WgFlxrxJ7v6RrCR8GJrw5lni0_ItfcgFg6VjjEg3wZip5/s1600-h/the+dog.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVMkwnQgQnPXHreUQbv07uaab1sHOQmmXwZQS5Di7jYAmGbejM4SwEiL3KekkMHZ2Q7hotIc9d8nPhkcXF21CqKyiH93eTkq4WgFlxrxJ7v6RrCR8GJrw5lni0_ItfcgFg6VjjEg3wZip5/s320/the+dog.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5365987019999065106" border="0" /></a>Kesä on siis syöty salaattia ja vanhoja helppoja tekeleitä.<br /><br />Eilen kuitenkin innostuin nälissäni kokkaamaan. Aluksi ajattelin tehdä <a href="http://tuulentupa.blogspot.com/2009/07/briella-hoystetyt-salsapaprikat.html">Tuulentuvan täytettyjä paprikoita</a>, mutta kanssanisäkäs murisi, että hänelle oli luvattu pastaa. (Niin, hiilihydraattien kutsu on kuuluva.) Hain inspiraatiota <a href="http://www.bbcgoodfood.com/recipes/1360/spaghetti-with-lemon-parmesan-and-peas">BBCGoodFoodista</a>. Nälissäni en toki muistanut ottaa pastasta kuvaa, joten ihailkaa koiraa ja uskokaa vakuutukseni siitä, että pastasta tuli ihan hyvää.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Sitruunainen spagettiannos</span><br />(noin 4 annosta)<br /><ul><li>sopiva määrä spagettia</li><li>sitruuna</li><li>200 g pakasteherneitä<br /></li><li>200 g (tai vähän alle) tuorejuustoa (ruohosipulin makuista, esim.)</li><li>pari sipulia (meillä sattui olemaan vain punasipuleita, joten ruoasta tuli vaaleanpunaista)</li><li>parmesanraastetta<br /></li><li>(lehti)persiljaa<br /></li><li>öljyä - suolaa - pippuria<br /></li></ul>Laita vesi kiehumaan spagettia varten. (Tietysti voi käyttää mitä vain pastaa, paitsi penneä, joka on maailman turhin pastalaatu ja jonka käyttäminen tässä on lain nojalla kielletty.)<br /><br />OBS! Herneet lisätään pastan sekaan, kun pasta on melkein valmista - siis noin 3 minuutin keittoaika herneille.<br /><br />Silppua sipuli ja purista sitruunasta mehu (alkuperäisessä reseptissä käytettiin vain sitruunan kuori, mutta minä halusin sitruunaisempaa ja sitäpaitsi vihaan sitruunan kuoren raastamista.) Kuullota sipulit ja heitä perään sitruunan mehu ja tuorejuusto. Sekoittele vähän aikaa ja lisää pari ruokalusikallista (tai enemmän) parmesanraastetta.<br /><br />Valuta pasta ja herneet ja sekoita kastikkeeseen. Koristele persiljalla ja tarjoa lopun parmesanin kanssa.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-4818005500758145082009-04-25T12:57:00.000-07:002010-02-23T10:11:08.302-08:00LimelohiTämä on vaivannut minua jo hetken, enkä jaksa itse selvittää, joten: onko se vihreä, mojitoon sopiva hedelmä lime vai limetti suomeksi?<br />
<br />
Herkullisen näköistä lohta on tehty siellä täällä, esim. <a href="http://liemessa.blogspot.com/2009/03/simppeli-uunilohi.html">Liemessä</a> ja <a href="http://peruspoperoa.blogspot.com/2009/04/limella-raikastettu-lohi.html">Peruspöperössä</a>. Viimeksimainitussa Virpi myös osuvasti huomautti, ettei paistettu lohi välttämättä näytä kovin sähäkältä. Siksi meilläkään ei ole kuvaa. (Sitäpaitsi, uunissa käytetyt limet ei ole pelkästään ei-sähäköitä, ne on aktiivisesti rumia.)<br />
<br />
Meillä mentiin äidin jostain poimimalla reseptillä, kun pyysin siskoja syömään. Tämä on ehkä maailman helpointa, mutta väitän kuitenkin, että "Limelohen" nimellä kulkiessaan se on salviaa sitrushedelmän vaatteissa.<br />
<br />
<span style="font-weight: bold;">Limelohi</span><br />
noin 4 annosta<br />
<ul><li>4 leveää siivua lohifileestä (leveä = 4-5 cm)</li>
<li>2 rkl soijakastiketta</li>
<li>2 rkl ruokaöljyä</li>
<li>1 valkosipulinkynsi<br />
</li>
<li>1 rkl kuivattua salviaa</li>
<li>tuoreita salvianlehtiä (vapaaehtoinen)</li>
<li>2 limeä</li>
</ul>Sekoita soija, öljy, valkosipulin silputtu tai murskattu kynsi ja kuivattu salvia. Sivele lohisiivut tuloksella ja anna marinoitua 1-2 tunskaa.<br />
<br />
Leikkaa limeistä siivuja ja laita 1 siivu lohipalan leveimpään kohtaan. Jos salvianlehtiä on, niitä voi laittaa pari siivua lohipalan pinnalle myös.<br />
<br />
Paista 270 asteessa ohjeen mukaan 10-15 minuuttia - en kyllä tiedä missä uunissa; kahden ihmisen kokemuksella väittäisin, että pidempään.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-54769051102820617212009-04-04T03:35:00.000-07:002009-04-04T03:56:46.284-07:00RisottoaViime viikolla teki ihan kauheasti mieli risottoa. Jos joku lähellä sanoi vaikka "Ritva", minä kuulin, että "risotto". Tilanne oli siis aika paha ja myös hieman kiusallinen.<br /><br />Joten sitten kun kanssaihminen lähti perjantaina sankaroimaan Ouluun, minä tein risottoa. Basilikarisottoa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX1H_ctgcE98WXLYzasnGZ2TYila5E9BaFU30WukCrOMvqh-WXSCpAuRbHMlrVkU6LyAxRfBIPS808HLrnMvEieN2LVD2alSkWEYZZlHZW0TxYcuCdI7uU0K6Fi3wyBXYIUzLq6mwmspmj/s1600-h/27032009007.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 200px; height: 150px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX1H_ctgcE98WXLYzasnGZ2TYila5E9BaFU30WukCrOMvqh-WXSCpAuRbHMlrVkU6LyAxRfBIPS808HLrnMvEieN2LVD2alSkWEYZZlHZW0TxYcuCdI7uU0K6Fi3wyBXYIUzLq6mwmspmj/s200/27032009007.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5320787722047733474" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Basilikarisotto</span><br /><span style="font-size:85%;">noin 6 annosta lisukkeeksi, muuten vaan syödessä vähän vähemmän</span><br /><ul><li>7-9 dl kanalientä</li><li>1 sipuli</li><li>2 valkosipulinkynttä</li><li>1 rkl öljyä</li><li>3 dl risottoriisiä</li><li>2 dl kuivaa valkoviiniä</li><li>1-2 ruukkua basilikaa</li><li>3 rkl oliiviöljyä</li><li>05, tl suolaa</li><li>50 g (tjsp) parmesania raastettuna</li><li>mustapippuria</li></ul>Kuumenna kanaliemi kattilassa. (Hahaha. Vai vielä kattilassa. Minä keitin veden vedenkeittimessä ja kanaliemen tein fondista. Noloa.)<br /><br />Kuori ja silppua sipulit, kuullota sipuleita kasarissa tai kattilassa. Öljyssä.<br />Lisää riisit ja kuullota niitäkin hieman.<br /><br />Kaada viini sekaan. (Fiksu kokki on kaatanut itselleen jo lasillisen.) Sekoittele, ja kun viini on imeytynyt, lisää kanalientä desi tai pari kerrallaan. Sanomattakin on selvää, että keitosta saa sekoittaa kuin noita-akka konsanaan, mutta nestettä lisätään siis aina vasta kun edellinen satsi on imeytynyt.<br /><br />Kun päästään siihen maagiseen pisteeseen, jossa riisi on "pehmeää, mutta vielä napakkaa pureskeltaessa", lopetetaan liemen lisäys ja tehdään basilikaöljyä.<br /><br />Silppua (tai soseuta sauvasekoittimella, mutta minusta se on turhaa hienostelua) basilikanlehdet aika pieneksi. Lisää 3 rkl öljyä ja suola.<br /><br />Sekoita basilikaöljy ja raastettu parmesan risoton joukkoon. Mausta pippurilla ja koristele basilikanlehdillä, jos niitä jää yli.<br /><br />Tarjoa minkä vaan kanssa tai syö sellaisenaan lukien samalla hyvää kirjaa. Tänään tätä tarjotaan lohen kanssa.<br /><a href="http://ketsuppinen.blogspot.com/"><br /><br />Ketsuppilasta</a> heitettiin aamupalahaaste! Piti vastata jo viime viikolla, mutta aamut olivat epätyypillisiä kun harjoitin flunssaa kotona. Ensi tilassa tartun kuitenkin tilaisuuteen :)Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-77462804050851566932009-03-03T09:23:00.000-08:002009-03-03T09:43:32.426-08:00JuustokakkuOlin IHAN varma, että olisin tästä jo blogannut. Ehkä sitten en.<br /><br />Meillä tykätään juustokakusta. Se ei ole turhan makea leipomus, ja sen osaa tehdä vähemmänkin leiponut (kuten rakkaimpani) (etenkin jos minä olen tekemässä vaikeat asiat).<br /><br />Ennen juustokakkuohjetta sananen liivatteesta. Minä en juuri siitä perusta.<br />Ei sillä, ettenkö söisi, jos joku kantaisi eteen herkullisen juustokakun jossa on liivatetta. Sitäpaitsi syön myös karkkia.<br /><br />Mutta itse en tee juuri (vannomatta paras) mitään, mihin tulee liivatetta. Enkä innostu ruoasta, jossa on IMAO turhaan käytetty liivatetta - olin esimerkiksi aika närkästynyt kun Pirkan maustamattomassa jugurtissa oli liivatetta. WTF? Valion maustamattomassa luomujugussa sentään on vain hapatetta ja luomumaitoa.<br /><br />Liivate-epäluulo on ongelma, jos haluaa tehdä juustokakun. Ensinnäkin netti on pullollaan herkulliselta kuulostavia juustokakkureseptejä, joissa käytetään liivatetta. Toisaalta liivatepitoiset kakut näyttävät paremmilta. Mutta meillä on luottoresepti, jonka mukaan tehdään ehkä hieman ruma mutta erinomaisen maukas juustokakku. Ilman lehmän aivoja.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Juustokakku</span><br /><br />Pohja:<br /><ul><li>150 g Digestive-keksejä</li><li>5 rkl voisulaa</li><li>2 rkl sokeria<br /></li></ul>Täyte:<br /><ul><li>600 g Philadelphia-tuorejuusteria (varmaan light-versiokin käy, vaikka minusta se on turhaa itsepetosta)</li><li>2,5 dl sokeria (tätä tarkoitin sillä itsepetosasialla)</li><li>2 rkl maizenaa</li><li>1 maustemitta suolaa</li><li>3 munaa</li><li>3 keltuaista (siltä varalta, että tätä lukevat kihlattuni kaltaiset yksilöt: 3 munaa + 3 keltuaista --> kaupasta ostetaan 6 kananmunaa)<br /></li><li>1 dl kermaa</li><li>raastettu sitruunan kuori (ja tilkka mehua, jos, kuten minä, pitää sitruunaisesta)</li><li>0,5 tl vaniliinisokeria</li></ul>Pura aggressiot murskaamalla keksit. Sekoita murut, voisula ja sokeri ja levitä voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. (Otaksumme, että vuoka on halkaisijaltaan n. 24 cm.) Paista 175-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.<br /><br />Kaada kaikki täyteaineet kulhoon ja sekoita. (Sitruunamehua lisään yleensä sen verran, mitä käsin puristamalla sitruunasta irti lähtee.) Kaada pohjan päälle vuokaan ja paista 225 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen ja paista vielä tunti.<br /><br />Kokeile tikulla, että keskiosa on kiinteytynyt, ennen kuin otat kakun uunista. Jäähdytä ennen tarjoamista.<br /><br />Valmistusajasta voin sanoa, että parin kerran jälkeen tämän saa kasaan puolessa tunnissa ja sitten voi jättää kanssanisäkkään ottamaan kakun pois uunista kun itse menee tanssitunnille. Helppoa kuin heinänteko, paitsi jos ei osaa erottaa keltuaisia valkuaisista.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-9561475105764749592009-02-06T10:18:00.000-08:002009-02-06T10:34:24.303-08:00And now for something completely different....The larch!<br /><br />Ja näin, kun olen todistanut täydellisen nörttiyteni yhdellä mestarillisella iskulla, ajattelin vain mainita, että löysin vihdoin templaten josta pidän. Siihen valkoiseen en ollut ikinä niin kovin tyytyväinen.<br /><br />Saa kommentoida, mutta ... tiedättehän ... en aio ottaa mitään negatiivista kuuleviin korviini :)<br /><br />Sitäpaitsi oon niin onskuna kun sain importoitua Google Readerin blogilistauksen tuohon oikeaan laitaan, että lähestulkoon hihitän hysteerisenä. Ei tarvinnut käsin vääntää uusiksi. Ja käsin tehdessä ei ees ikinä muista päivittää siihen mitään, nyt on ainakin ajan tasalla ruokalukemistojeni suhteen.<br />Google, tiedän että olette alieneita jotka aikovat vallata maapallon, mutta rakastan teitä <3<br /><br />Edit. Paitsi jos joku tietää, miten saan tuon Leia mais -linkin nimen muutettua jollekin kotimaisista kielistä, voi ilmoittautua nyt heti.<br />Edit2. Ei sittenkään mitään, osasin itse. Voitto!Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-19435752771907874592009-02-02T12:09:00.000-08:002009-02-02T12:25:51.931-08:00MunakoisojaAlunperin piti ottaa ja sanoa munakoisolle käsipäivää <a href="http://soppailua.vuodatus.net/blog/1756756">tämän Pippurimyllyn reseptin</a> tapaan, mutta en keksinyt mitään pääruokaa sen kanssa. Joten parmalaiset koisot saavat vielä odotella - mutta vain hetken! Lupaan!<br /><br />Minä sensijaan löysin Annika Tidehornin kirjasta Tulista hyvää täytettyjen munakoisojen ohjeen. Se vaikutti sen verran tuhdilta, että toimisi ilman erillistä lisukettakin. Indeed.<br />Alla ihan vähän muokattu versio.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlhZwDo_rUAlRmqK-fH4eGJsWILqCJFi1A0A20uo4G9Rz2gdK6cBIfD3QM5jOdJUOlq81e1clzm1bK0R5XWdObOziPfoMWFw3tgUKlpaLPKQm5ueZMcFODsbOHcgDJHm1K9RonKCrs5f3s/s1600-h/IMG_2509.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 200px; height: 150px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlhZwDo_rUAlRmqK-fH4eGJsWILqCJFi1A0A20uo4G9Rz2gdK6cBIfD3QM5jOdJUOlq81e1clzm1bK0R5XWdObOziPfoMWFw3tgUKlpaLPKQm5ueZMcFODsbOHcgDJHm1K9RonKCrs5f3s/s200/IMG_2509.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5298298487155232482" border="0" /></a><br /><span style="font-weight: bold;">Täytetyt munakoisot<br /></span>4-6 annosta, lähempänä kuutta<br /><ul><li>3 munakoisoa</li><li>2 rkl öljyä<br /></li></ul>Täyte:<br /><ul><li>400 g jauhelihaa</li><li>2 sipulia</li><li>öljyä</li><li>200 g tomaattimurskaa (osta 400 g purkki; toinen puoli menee kastikkeeseen)<br /></li><li>1 rkl tomaattipyrettä</li><li>2 valkosipulin kynttä, silppuna</li><li>1 dl hienonnettua persiljaa</li><li>mustapippuria</li><li>suolaa</li><li>2-4 tl harissaa<br /></li></ul>Kastike:<br /><ul><li>2 rkl tomaattipyrettä</li><li>1 dl vettä</li><li>200 g tomaattimurskaa</li></ul>Optional:<br /><ul><li>juustoraastetta<br /></li></ul>Uuni päälle: 175 astetta on hyvä. Pese ja halkaise koisot pitkittäin. Laita puolikkaat uunipellille ja sudi leikkauspuolta öljyllä. Lykkää pelti uuniin 20 minuutiksi. Käännä koisot ja lykkää pelti uuniin toiseksi 20 minuutiksi.<br />Ota pelti uunista ja riivi koisoista se osa, jossa on siemeniä - jättäen kuitenkin hedelmäliha. (Tämä oli yllättävän ikävää - etenkin kun ei malttanut odottaa, että kasvikset jäähtyisivät.)<br /><br />Kun koisot ovat uunissa, voit tehdä kastikkeen: silppua sipuli. Sitten ruskista jauheliha ja lisää sipulisilppu pannulle. Lisää se 200 g tomaattimurskaa, 1 rkl tomaattisosetta ja mausteet (persilja myös.) Harissaa maun mukaan - minusta ainakaan lähikaupan harissa ei ole kovin tulista. Anna muhia hetki.<br /><br />Laita munakoisot uunivuokaan ja täytä ne kastikkeella. Loppuvaiheessa voit pinota kastiketta koisojen päälle.<br />Sekoita sitten loput tomaattimurskasta 2 rkl tomaattipyrettä ja 1 dl vettä. Kaada kastike vuokaan koisojen ympärille.<br /><br />Juustoraasteoption voi käyttää tässä vaiheessa sirottelemalla raasteen vuoan päälle.<br /><br />Peitä vuoka foliolla ja lykkää uuniin (edelleen 175) 40 minuutiksi. Käy kumminkin 20 minuutin kohdalla kiskomassa folio pois. (Epäilen myös synkeästi, että juustokerros saattaa ajaa saman asian kuin folio.)<br /><br />Ohjeessa käskettiin tarjota tämän kanssa riisiä ja salaattia, mutta arveluni osui siinä oikeaan, etten minä ainakaan mitään riisiä tähän enää lisänä kaivannut. Hyvää kyllä oli <3 <br /><br />Ohjepoikkeamat tässä: <ul><li>Alkuperäiseen ohjeeseen tulee toisen sipulin tilalle puolikas paprika. (Mutta sipuli on parempaa.)</li><li>Alunperin käskettiin käyttää sambael oelekia eikä harissaa. (Mutta aina saa vähän virittää, eikö?)</li><li>Juustoraaste oli ihan oma lisäys.<br /></li></ul><span style="font-weight: bold;"></span>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-12567532545783410772009-01-18T06:12:00.000-08:002009-01-18T06:27:39.261-08:00Arkistojen kätköistäJoskus taannoin raahasi itseni ja sitruuna-marenkipiirakan blogitapaamiseen. Sitten jälkikäteen mietin että enkö nyt mitenkään voinut keksiä mitään OMAPERÄISTÄ tai muuten vaan siistiä ja nerokasta, kuten kaikki muut, ja tunsin oloni epäonnistuneeksi - mutta siinä nyt sinänsä ei ole mitään uutta :D<br /><br />Piirakkaa tuli tehtyä kesällä itse asiassa kahteen otteeseen, ensin limeteillä ja sitten sitruunoilla.<br />Ja nyt kuulin väitteen arvostamaltani taholta, että se sitruunaversio oli paras arvostamani tahon koskaan maistama sitruuna-marenkipiiras, joten aion kohottautua sitruunamarenkisen alakulon suosta ja blogata sen saakelin tortun nyt vihdoin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSIxJesat5uaSmWxK-7K125SS_PMBHrW8DkNQciXpLcEIku0SjSuihzCapW7U_AjkBlpjGG3j626MwoJhjD_3hmVVJmN9EU6aQPbpNVNs2unAhS_BFv6OVeXIA0f9DL5NmZLzKdN8N6rMd/s1600-h/IMG_1828.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSIxJesat5uaSmWxK-7K125SS_PMBHrW8DkNQciXpLcEIku0SjSuihzCapW7U_AjkBlpjGG3j626MwoJhjD_3hmVVJmN9EU6aQPbpNVNs2unAhS_BFv6OVeXIA0f9DL5NmZLzKdN8N6rMd/s320/IMG_1828.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5292639873033082898" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Key west lemon pie à la Kodin Kuivalehti</span><br /><ul><li>400 g pakastemurotaikinaa (liikutun aina kun ei tarvii tehdä taikinaa itse)<br /></li></ul>Sitruunakiisseli<br /><ul><li>6 keltuaista</li><li>1,5 dl sitruunamehua (tai limetin, jos niistä pitää enemmän)</li><li>1 sitruunan pesty, raastettu kuori</li><li>1,75 dl sokeria</li><li>7 rkl kylmää voita<br /></li></ul>Marenki<br /><ul><li>4 valkuaista</li><li>1 dl sokeria</li></ul><br />Uuni päälle: 175 astetta on hyvä.<br /><br />Sitten kiisselin tekoon: mittaa keltuaiset, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste (paksupohjaiseen) kattilaan. Lisää sokeri ja keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli paksuuntuu (väitetysti noin 8–10 minuuttia). Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voita lusikallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Jätä kiisseli jäähtymään.<br /><br />Kauli sulanut murotaikina hieman ohuemmaksi ja nosta se voideltuun piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Ahem. Kaulitseminen on yleisesti inhokkikohtani.<br />Kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle ja paista uunin keskiosassa 25–30 minuuttia.<br /><br />Kun piirakka on uunissa, mutta ei ehkä ihan heti kun se on mennyt uuniin, vatkaa valkuaiset (melkoisen kovaksi) vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa seos kiiltäväksi. Kun sanon kiiltäväksi, tarkoitan, että marengin on syytä kilpailla hääpukukankaiden kanssa.<br />Läiski marenki piirakan päälle ja jatka paistamista n. 10 minuuttia tai kunnes marenki saa kauniin värin. (Marenkiin saa hauskoja muotoja vain läiskimällä. Lättänää marenkia ei korjaa mikään.)<br /><br />Nyt sitten toimitus pyytää huomauttaa, että sokerin määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Varsinkin limeteillä tästä piirakasta tuli aika ätläkkä. Sitruuna lienee sitten vähän happamampi kun ihan samaa death by sugar -fiilistä ei tullut. Mutta kolmannella yrittämällä saattaisin laittaa kiisseliin jopa piirun verran vähemmän sokeria kuin ohjeessa sanotaan.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-20900054610933043702009-01-16T22:56:00.000-08:002009-01-16T23:07:44.160-08:00Lihapullia!Tein lihapullia, ihan vaan kun siltä tuntui ja kun ystäväni Poukko* antoi kerran reseptikansion, jonka ohjeista tähän mennessä olin kokeillut vain valko- ja punaviinin avausohjeita, häpeän tunnustaa. Siellä oli ohje myös kreikkalaisiin lihapulliin, jotka siis ovat olleet suunnitelmissa vuodesta 2007.<br /><br />En ottanut kuvaa, koska<br /><br />a. Te kyllä tiedätte, miltä lihapullat näyttävät ja<br />b. Laitoin lihapullat mikroastiaan, joka on peräisin valehtelematta vuodelta 1990 ja näyttääkin siltä. Siis kauhealta, mutta ei sitä poiskaan viitsi heittää kun on ihan käyttökelpoinen MUTTA koska meillä ei ole tiskikonetta, en jaksa alkaa taiteilemaan niitä saakelin pyöryköitä parempaan astiaan. Call me lazy.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kreikkalaiset lihapullat</span><br /><ul><li>300 g jauhelihaa, meillä lehmää</li><li>0,5 dl korppujauhoja</li><li>05, dl vettä</li><li>1 rkl oliiviöljyä</li><li>1 kananmuna</li><li>pieni sipuli (raastimella) silputtuna (raastimella! Buahaha! Minä pilppuan sipulit käsin, em. tiskikonesyystä tosin)</li><li>1 valkotsipulin kynsi</li><li>1 rkl sitruunamehua</li><li>1,5 tl suolaa</li><li>1 rkl persiljasilppua</li><li>1 tl hienonnettua minttua (onneks ei enempää kun kotona vasta huomasin missä alennuksen tilassa huippukallis ostamani luomuminttupuska oli. Grrrr.)</li><li>1 tl oreganoa (kuivattua käytin)</li><li>mustapippuria</li></ul>Laita liha, sipulisilppu, vesi ja korppikset kulhoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää muna ja jatka vaivaamista. Mausta ja sekoita lisää.<br /><br />Muovaile pullia, joiden tulisi olla ison miehen peukalonpään kokoisia alkuperäisen ohjeen mukaan. Itse tein vähän isompia (koska tein tuplataikinan enkä ole niin innostunut lihapullien pyörittelystä).<br /><br />Paista joko:<br /><br />- öljyssä paistinpannussa<br />- uunissa 225 C 15 minuuttia (minä tein näin, virallisesti vähentääkseni rasvaa ja epävirallisesti siksi etten jaksanut käristää mitään)<br /><br />Hyviä olivat ja syvälle menivät :)<br /><br /><br />* Nimi muutettuLiinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-85174892798457152882009-01-08T10:17:00.000-08:002009-01-08T10:30:15.346-08:00Sain vihdoinkin kokattuaUrgh. Koko loppuvuosi - ja oikeastaan myös alkuvuosi - on mennyt muiden sapuskoilla.<br />Australiassa ravintelisapuskoilla, paitsi kerran alennuin tekemään sellaista pöperöä jostain blåbandin vastineesta, etten tunnusta sitä edes pahimman kidutuksen alla.<br />Joulu äidin herkkuruoilla. 'Nuff said. Äiti on paras kokki.<br />Loppiainen ja sitä edeltävä aika kanssanisäkkään mummon sapuskoilla. Kanssanisäkkään mummo on myös paras kokki. Voiko olla kaksi parasta kokkia? Sovitaan, että erinomaistumisalueensa eivät ole täysin päällekkäiset.<br /><br />Tänään pääsin minäkin hellan ääreen. Tein ruokaa Bergenströmin siskosten (?) kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Ruokaohje oli kyllä ärsyttävän hankalaa seurattavaa. En tykännyt. Mutta ruoasta tuli hyvää - ohje oli yksi harvoista kirjasta löytyvistä liharuoista ja se on taas kanaa. Anteeksi. Tämän blogin nimen tulisi olla "Kanaa".<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC_OXrFRne2rg3Frm-sm6ubtNjEpw6rdgYYNlruzbsooCyEI96_YdW4eeNvPIpdUEK5dJTAihOI1_4iXCNwIIl56JGxnyEIdyyR1R8BIETUavx8L9-AXbBa6pId8uRHCEjQvsES2BURjNy/s1600-h/IMG_2505.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC_OXrFRne2rg3Frm-sm6ubtNjEpw6rdgYYNlruzbsooCyEI96_YdW4eeNvPIpdUEK5dJTAihOI1_4iXCNwIIl56JGxnyEIdyyR1R8BIETUavx8L9-AXbBa6pId8uRHCEjQvsES2BURjNy/s320/IMG_2505.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5288991524135751010" border="0" /></a>Ihan alkuperäisen ohjeen löydätte ehkä kirjastosta, meillä toimittiin näin:<br /><span style="font-weight: bold;">Marokkolainen sahramibroileri<br /></span><ul><li>kanan rintafileitä 4-5<br /></li><li>0,5-1 sitruuna</li><li>3 sipulia</li><li>3 porkkanaa</li><li>6 valkosipulin kynttä</li><li>1 tlk vihreitä oliiveja</li><li>3 dl kasvislientä<br /></li></ul><ul><li>2 tl suolaa</li><li>1 tl mustapippuria</li><li>0,5 tl kanelia</li><li>1 tl jauhettua inkivääriä</li><li>1 tl juustokuminaa</li><li>0,5 g sahramia (mietin aika pitkään, miten se punnitaan, mutta kaupassa kävi ilmi, että maustepuljun sedät ja tädit punnitsivat puolestani)</li></ul>Uuni päälle 225 asteeseen.<br /><br />Kuori sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Silppua sipuli karkeasti, porkkana annospaloiksi ja jätä valkosipulinkynnet kokonaisiksi. Pese ja viipaloi sitruuna.<br /><br />Sekoita mausteet ja hiero kanaan.<br /><br />Kasaa kanat, sipulit, porkkanat, valkosipulit ja oliivit pataan tai uunivuokaan. Itse käytin keraamista vuokaa.<br />Kaada päälle jotain nestettä, meillä kasvislientä koska valkoviintä ei ollut.<br />Laita uuniin (itse laitoin ilman kantta) 35-40 minuutiksi. Ota pois uunista ja nuuski - tuoksu on hyvä.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-71167044895373823552008-12-18T21:31:00.001-08:002008-12-18T21:47:50.676-08:00Etan^H^H^H^HSalamahaasteHAHAA luulitte, että tämä päivä ei ikinä koittaisi, mutta olitte väärässä.<br />Salamahaaste olkaa ystävälliset. Ja anteeksi, että kesti - tässä oli hieman kiemuroita.<br /><br />Halusin ehdottomasti haastaa symppiksen <a href="http://kaikillaaisteilla.blogspot.com/">Kaikilla aisteilla</a> -blogin Oonan, koska blogiinsa kovasti tykästyin kun se tietoisuuteeni ilmestyi.<br /><br />Oona laittaa enimmäkseen kasvisruokaa, ja minä haluan oppia laittamaan enimmäkseen kasvisruokaa. Huomaatteko? Hieno tilanne.<br />Joka tapauksessa, olen myös lukenut useasta (kahdesta) eri lähteestä, että niiden meistä, jotka haluavat pitää haukankatseensa terävänä vielä vuosisatoja (tai ainakin kymmeniä), kannattaa syödä ... pinaattia.<br /><br />Joten haasteen aiheena on siis pinaatti. Pinaatista saa tehdä ihan mitä vaan, vaikka sitä perinteisintä pinaattikeittoa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Salamahaaste:</span><br /><ul><li>Haastaja: Korianteria / Liina</li><li>Haastettu: <a href="http://kaikillaaisteilla.blogspot.com/">Kaikilla aisteilla</a> / Oona</li><li>Haasteen aihe: pinaatti (pakasteesta tai tuoreena)</li><li>Deadline: 30.12.2008</li><li>Valmista ateria, ateriakokonaisuus tai naposteltava eli nappo (ihana termi jonka olen hävyttömästi pihistänyt) joka sisältää pinaattia jossain muodossa<br /></li></ul>Ilmoita, kun olet saanut haasteruoan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saa laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!<br /><br />Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä. Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.<br /><br />Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.<br /><br />Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.<br /><br />Minulta odotetaan ruokahalua, ja sitä muuten löytyy :)Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-67737460060460317592008-11-10T11:20:00.000-08:002008-11-10T12:19:46.041-08:00Ruokaan liittymätöntä asiaaTuli tuolla <a href="http://jokapaivaistaleipaa.blogspot.com/2008/11/mielenterveysvaikutteisia.html">Jokapäiväisessä leivässä</a> mainittua oma henkilökohtainen inhokkini, ja ymmärsin, että sehän ansaitsee vallan postauksen.<br /><br />Ruokaan liittymätöntä asiaa tämä on sikäli, että henkilökohtaisesti en oikein miellä Danonen tuotteita ruoaksi.<br />Danonen mainonta taas on silkkaa saastetta.<br /><br />Joten, rakas lukija: Mitä seuraavista Danonen mainoksista/tuotteista sinä inhoat eniten?<br /><br />a. Activia (tätä syömällä on ilmeisesti helpompi viitata kintaalla sille, että omat elämäntavat ovat pikalinja helvettiin / fast track vatsahaavaa kohti, ja sehän vasta onkin näppärää)<br />b. Actimel (flunssa pysyy poissa jos ostaa paljon, tosipaljon, pieniä muovisia uusiokäyttöön kelpaamattomia purtiloita)<br />c. Vitalinea (okei, purkki on läpinäkyvä, mutta kuka oikeasti haluaa nähdä miltä se nollaplus näyttää? Kerran kokeilin, ensivilkaisun jälkeen silmät kiinni.)<br />d. Danone Danonino ('nuff said. Tai kuunnelkaa se renkutus, kyllä se taas kohta töllöstä tulee.)<br /><br />Kohta varmaan Danonen lakimiehet lähettää mulle jonkun haasteen. HAH.<br />Mutta sanottava on vielä, että meillä ei paljon jakseta boikotoida, mutta mikään Danonen viritys ei lähde nykyään kaupasta mukaan edes vahingossa. Ei vaikka ilmaiseksi tyrkyttäisivät. Kuntosali on joskus tyrkyttänytkin.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-62363604636283764162008-11-04T09:23:00.000-08:002008-11-04T09:43:52.194-08:00Kalkkunaa, vihdoinHei vaan kaikki ja anteeksi tämä hirvittävän pitkäksi venähtänyt tauko. Ja kiitos muistamisesta kaivanneille, teitä on ymmärtääkseni kaksi :D<br /><br />Aluksi selittelyä salamahaasteesta: tässä on vähän kiirettä puolin ja toisin ja kuten kommenteissa jo sanoinkin, tiukat neuvottelut siis käynnissä. Ahem. Että en panttaa haastetta ilkeyttäni, korkeintaan ymmärtämättömyyttäni. Ja isona minusta tulee Piisamirotta.<br /><br />Sitäpaitsi olen viime aikoina syönyt (tiedän, että joku levittää huhua että EN ole syönyt mutta se ei ole totta) lähinnä pakastevihannesten, currytahnan, Pain 100% -kastikkeen ja partaäijäjugun huumaavaa sekoitusta ja kaikki kokkauskokeilut ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita virityksiä.<br /><br />Eilen kuitenkin käristin kalkkunaa.<br />Olen etsinyt sopivaa kalkkunareseptiä aika pitkään, mutta moniin resepteistä tuntuu liittyvän paistomittari tai jonkunlainen hedelmä, eikä niistä kumpikaan ole asia jota haluan tässä aikaansaamattomuuden tilanteessa sotkea ruokaani. Hedelmiä en yleensä muutenkaan, olen lähtökohtaisesti skeptikko sille että joku yrittää turmella suolaisen ruokani makeudella.<br /><br />Maku-lehden arkistosta löytyi sitten kuitenkin <a href="http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Cajunmaustetut%20kalkkunapihvit/870.html">cajun-maustetun kalkkunan</a> ohje.<br /><br />Seuraava - kaikkein vaikein - tehtävä oli löytää jostain cajun-maustetta. Itse asiassa epäonnistuin siinä lieväksi yllätyksekseni täysin. Korvasin cajunin <a href="http://www.nomu.co.za/home/index.php">NoMU</a>n periperimausteella. (Kas, NoMUn saitilla on reseptejäkin. Jee.) Se toimi hyvin.<br />Tosin, kun sanoin "käristin", tarkoitin todella sitä. Tässä paistojutussa on varmaan joku jippo jota en ole vielä hiffannut, mutta kaikki muut ovat. Naurakaa vain partaanne siellä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Periperimaustettu kalkkuna</span><ul><li>500 g tai enemmän maustamattomia kalkkunan fileepiffejä</li><li>2 rkl öljyä</li><li>1 tl suolaa</li><li>3+ tl periperimaustetta (uskokaatten, tämä periperijuttu ei ole kovin tulista) (edes kanssanisäkäs ei valittanut)</li></ul>Sekoita öljy, periperi ja suola. Valele piffit seoksella ja anna maustua 15 minuuttia.<br />Käristä grillissä tai parilalla tai jos olet surkea luuseri kuten minä, teflonpannulla. Ahaha.<br />Lisukkeeksi vaikka Maku-lehden ehdottamat vihannekset. Tai currytahnan, pakastevihannesten, Pain100%:n ja ruokajugun hurmaava yhdistelmä.<br /><br />Tältä näytti ja hyvältä maistui:<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNB9imLbikQqlUWTxRTzTHJ7kRYo-VMamI0s7wZXORGSsQ_24QHGgHvCottGoOz27oGUzTk95oY_P8im2QMgujyhYxBdMlERLl5CDOSNE8ckIbtF2YCI55hM9blkqv4tU3LYkt3VcEb34E/s1600-h/IMG_1870.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNB9imLbikQqlUWTxRTzTHJ7kRYo-VMamI0s7wZXORGSsQ_24QHGgHvCottGoOz27oGUzTk95oY_P8im2QMgujyhYxBdMlERLl5CDOSNE8ckIbtF2YCI55hM9blkqv4tU3LYkt3VcEb34E/s320/IMG_1870.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5264857864202171282" border="0" /></a>Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-465212051844318372008-09-09T11:45:00.000-07:002008-09-09T11:59:47.861-07:00Cool as a cucumber...siskoni kirjoitti ylioppilaaksi sinä kohtalokkaana keväänä, kun englanninkokeessa piti monivalinnassa arvata, sanotaanko englanniksi idiomaattisesti<br /><br /><span style="font-style: italic;">Cool as a</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">a) cucumber</span><br /><span style="font-style: italic;">b) pumpkin</span><br /><span style="font-style: italic;">c) cauliflower</span><br /><br />Okei en muista oliko muut vaihtoehdot kurpitsa ja kukkakaali, mutta sen muistan että oikea vastaus oli "cucumber" ja että kysymys herätti valtakunnallista pahennusta. YTL voi kuvitella, että asia on unohtunut, mutta minä en unohda ikinä!<br /><br />Ja tämän äärimmäisen kömpelön aasinsillan kautta aiheeseen, joka on ystäväni suosittelema Kylie Kwongin Kurkkusalaatti.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc8GHc0Xsj9k496eFIvWay41k9Pv_jaJ1OM7JL1Vhw_nlcW7c-vzmioHWB5m0h-s5qbj3c9mUk19uKiL4k-tiVU7tJAhRuvr7e7ezhLRkzZvZfPDeyx3_0AOEjsmcCtDKClj_Z8iyPp3Bt/s1600-h/IMG_1863.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc8GHc0Xsj9k496eFIvWay41k9Pv_jaJ1OM7JL1Vhw_nlcW7c-vzmioHWB5m0h-s5qbj3c9mUk19uKiL4k-tiVU7tJAhRuvr7e7ezhLRkzZvZfPDeyx3_0AOEjsmcCtDKClj_Z8iyPp3Bt/s320/IMG_1863.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5244097824887537778" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;">Kurkkusalaatti</span><span style="font-weight: bold;"> (tulisen hapan)</span><br />4:lle<br /><ul><li>4 avomaankurkkua</li><li>1 iso vihreä chili</li><li>1 iso punainen chili</li><li>2 kevätsipulia</li></ul>Kastike:<br /><ul><li>4 valkosipulinkynttä</li><li>5 cm pätkä inkivääriä</li><li>1 rkl tummaa sokeria</li><li>3 rkl riisiviinietikkaa, tummaa ilmeisesti<br /></li><li>3 rkl vaalea soijakastiketta</li><li>2 rkl seesamiöljyä</li></ul>Kuori kurkut ja tee niistä ohuita suikaleita. Vaihda isot chilit pieniin ja tulisiin tai tyydy poistamaan siemenet. Silppua chilit pieneksi ja kevätsipulit vähän isommaksi (luovuutta joutuu käyttämään nyt, kun kevääseen on 6 kk). Sekoita chilit, kurkut ja sipuli.<br /><br />Silppua valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja sekoita muiden kastikeaineksien kanssa.<br /><br />Kippaa kastike vihannesaineksien päälle, sekoita ja tarjoile. Parhaimmillaan heti nautittuna. Jos, kuten minä, aiot syödä kaiken itse, olet helpottunut kuullessasi salaatin olevan syömäkelpoista vielä huomennakin.<br /><br /><br />Ja vielä: iso kiitos kaikille loistaville bloggaajille jotka saapuivat ruokablogitapaamiseen olemaan hurmaavia. Oli hienoa tutustua teihin :)Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-35850733853514716542008-08-30T12:05:00.000-07:002008-08-30T12:23:55.827-07:00FlunssassaOlen ollut melkoisen flunssainen ja viikolla syönyt mm. sellaisia gourmet-järjestelyitä kuten "mikrotettavaa riisiä soijan ja tabascon kanssa".<br /><br />Tänään teki jo mieli kokatakin, mutta jotain helppoa, kun vieläkin huippaa jos nousee kovin nopeasti seisomaan (ja miten muka voi nousta hitaasti seisomaan?)<br />Loppujen lopuksi tein Ruokatorstain ohjeistamaa thaibasilikapastaa. Se maistui, vaikka olikin muka toukokuun ruokaa. Thaibasilika on muuten yksi suosikkiyrteistäni. (Vaan jos ei pidä aniksen vivahteesta, ei varmaan pidä thaibasilikastakaan. Ehkä tämän voi siinä tapauksessa tehdä persiljasta.)<br /><br /><div style="text-align: center;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyJD3A7nvEwsl2cVisYa7mercOyz6hrBINlti8QecBiyxBlgKJnJIK5wrpaEdCJoPu9tYHqnQxm5sb-CFy58UEfJlIq9da4v3kn9_QjFYeY1Vc4YMc9Qx-WGRQG9FDfzmSb4KwGpeSG9k6/s1600-h/IMG_1856.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyJD3A7nvEwsl2cVisYa7mercOyz6hrBINlti8QecBiyxBlgKJnJIK5wrpaEdCJoPu9tYHqnQxm5sb-CFy58UEfJlIq9da4v3kn9_QjFYeY1Vc4YMc9Qx-WGRQG9FDfzmSb4KwGpeSG9k6/s200/IMG_1856.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5240392866698007314" border="0" /></a><span style="font-size:78%;">Kuvasta tuli niin kauhea että laitan sen vaan ihan pienenä. Oonpa ovela.</span><br /></div><span style="font-weight: bold;"><br />Thaibasilikapasta</span> 4:lle<br /><ul><li>500 g tagliatellea (olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että spaghetti maistuu paremmalta)</li><li>vettä pastapaketin määräämällä tavalla</li><li>1 dl mozzarellaraastetta</li></ul><ul><li>2 dl thaibasilikaa karkeasti silputtuna (vastaa noin yhtä ruukkua)</li><li>1 dl oliiviöljyä</li><li>2 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä (tai, K-kaupan yllättävästi pettäessä, sekoitusta josta löytyy em. siementen lisäksi myös kurmitsansiemeniä)</li><li>2 valkosipulinkynttä paloiteltuna</li><li>suolaa</li><li>sitruunanmehua (maun mukaan, laitoin ½ sitruunan mehun)</li><li>2 rkl kiehuvaa vettä</li><li>1 rkl voita</li></ul><ul><li>parmesanraastetta pinnalle</li></ul>Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi (väärä tekniikka on keittää pasta muusiksi ja uudelleenkuivattamalla saada aikaan sopiva rapeus. Tätä eivät kaikki opiskelijaravintolat tiedä.) Valuta pasta ja kippaa se takaisin kattilaan. Lisää mozzarella ja sekoita.<br /><br />Kun pasta keittyy, tee kastike kaatamalla thaibasilika, valkosipuli, siemenet ja oliiviöljy blenderiin. Hurauta tasaiseksi ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Sekoita voi kiehuvaan veteen ja kaada syntynyt emulsio kastikkeen sekaan.<br /><br />Kaada kastike pastakattilaan pastan päälle ja sekoita. Tarjoa parmesanin kanssa.<br /><br />Nuorempana noudatin tiukasti periaatetta, jossa pastakastikkeen ja pastan suhde oli kastikevoittoinen. Nyttemmin olen ihastunut pastoihin, joihin tulee öljypohjainen kastike joka vain sekoitetaan pastan sekaan. Tästä tykkäsi myös kanssanisäkäs, jonka mielestä ruoka maistui mukavasti pastalta, mutta tästä huolimatta maistui joltakin. Tai jotain.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2470413788336550345.post-11509663535337809182008-08-10T11:24:00.000-07:002008-08-10T11:37:16.128-07:00MansikkakeittoHahaa, ei mitään makeaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0M41R3F3pWI82SuJ3uE6COAXPVyFQdMV2TVqFIrmvxaI8DoEqMTfKDVwZV1pwhe23wYtcFJ3ZRoNlCJ2MsNZ8Liw_B_Z247J7EekegTkY6Q-iZ758nx4O_c67FeB1WRoHzO2eJOq86WvR/s1600-h/IMG_1824.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0M41R3F3pWI82SuJ3uE6COAXPVyFQdMV2TVqFIrmvxaI8DoEqMTfKDVwZV1pwhe23wYtcFJ3ZRoNlCJ2MsNZ8Liw_B_Z247J7EekegTkY6Q-iZ758nx4O_c67FeB1WRoHzO2eJOq86WvR/s320/IMG_1824.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5232959435571405906" border="0" /></a>Saksin äidin Annasta irti mansikka-kurkkukeiton ohjeen. (Enimmäkseen siihen kyllä tulee tomaattia.)<br />Keitto kun näytti kuvassa niin kivan punaiselta.<br /><br />Alla yksinkertaistettu versio.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Mansikka-tomaattikeitto jossa on myös kurkkua<br /></span>4:lle kylmäksi alkuruoaksi<span style="font-weight: bold;"><br /></span><ul><li>500 g tomaattimurskaa (alkuperäisessä oli tomaatteja, mutta ne pitää kaltata ja minä olen pohjimmiltani LAISKA)</li><li>1 sipuli</li><li>1 valkosipulinkynsi</li><li>1 punainen suippopaprika</li><li>chilirouhetta (tai 1 punainen chili)</li><li>0,5 kurkkua</li><li>200 g mansikoita (koska kävin kaupassa sunnuntaina, jouduin tietenkin tyytymään pakastemansikoihin ja se oli kauheaa kunnes ymmärsin etteivät tuoreet olisi ikinä ehtineet keittoon asti)</li><li>2 dl paseerattua tomaattia (joka jäi muusta ruoasta yli, tai 2 dl tomaattimehua)</li><li>2 rkl tomaattipyrettä</li><li>sitruunan mehua maun mukaan mutta ainakin 2 rkl</li><li>öljyä<br /></li><li>suolaa ja mustapippuria</li></ul>Kaada tomaatit blenderiin.<br />Silppua sipuli ja valkosipuli. Paloittele paprika (ja mahdollinen tuore chili). Kuullota sipuleita hetki pannulla, lisää paprika ja chili olomuodosta riippumatta. Kuullota vielä hetki ja kaada blenderiin.<br />Kuutioi kurkku ja kaada blenderiin. Perkaa/sulata mansikat ja - arvaatteko? - kaada blenderiin.<br />Heitä blenderiin vielä muut tomaattivalmisteet ja mausteet ja hurauta tasaiseksi. Jäähdytä.<br /><br />Tästä tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvettä. Söin sitä iltapalaksi, ja siinä se toimi aika kivasti: oli kevyttä mutta täyttävää. Lurps. Huomenna uusiksi.Liinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com2