Nauriksia

Joulun alla äiti teki nauriskeittoa, josta tuli niin hyvää, että heräsin keskellä yötä miettimään asiaa.

Seuraavana päivänä ahdistin äidin nurkkaan ja - koska äideillä ei juuri muutakaan tekemistä ole joulun alla - vaadin reseptiä itselleni.

Keittoa tuli tehtyä tammikuussa seuraavalla ohjeella:

Nauriskeitto

• 1-2 perunaa
• 1,5 kg nauriksia (mutsi myös ajautui hermoromahduksen partaalle kun sanoin päättäväisesti "nauriksia")
• 2 l vettä - tai sen verran, että naurikset peittyvät
• 2 dl kermaa tai siis meillä ruokaviitosta
  

Kuori ja pilko perunat ja naurik... nauriit. Keitä kypsäksi, lisää jossain välissä kasvisliemikuutio. Lopuksi soseuta. Tarjolle asetettaessa joukkoon voi silputa persiljaa - ja jos on tosi uskalias, lorauttaa mukaan vähän tryffeliöljyä. Itse en niin tryffeliöljystä perusta, mutta tuohon se kyllä sopi. Kun oli varovainen.

Sitten huomasin, että Ruokatorstaissakin oli nauriskeiton ohje. Siihen tuli vähemmän nauriita, mutta lisäksi sipulia ja porkkanaa. Luultavasti kannattaa kokeilla. Itse ainakin aion; kesällä, koska nauriit taisivat olla eri sorttia kuin kauppahallista hakemani kaskinauriit.

Piti ottamani kuva myös nauriista. Kaskinauris on diktatorisella päätöksellä Miss Juures 2008. Vaan kuorin ne innoissani ensin, eivätkä ne sitten enää olleet niin nättejä.


Tein myös päätöksen alkaa chilinviljelijättäreksi.
Kanssanisäkkäällä on ollut hauskaa. Se kun tietää kasvinhoidolliset taipumukseni. Mutta olen sitkeä, ja nyt lähinnä toivon, ettei tilaamiani siemeniä ole Itella Oyj:n toimesta jaettu naapurin rehunviljelijöille. Tai siis ainakin meille tulee niin paljon väärää postia.

Pitäkää peukkuja? Koska chiliprojektissa tarviin tuurin lisäksi myös onnea.