Lempiruokaa

Kokeilin taannoin - tammikuussa - italialaisen lihapullapadan ohjetta.
(Kuvittelin tosi pitkään, että se oli anastettu Puolesta voikilosta, joka on rakkaimpia inspiraationlähteitäni, mutta ei - se olikin Pastanjauhajilta. Toinen rakas paikka.) Kuitenkin, kävi niin, että kanssanisäkäs ihastui ruokaan kovin. Se oli mukavaa, koska se ei yleensä suhtaudu ruokaan samalla tavalla hurmoksella kuin minä.

(Ennen kuin opettelin kokkaamaan, se eli ihan tyytyväisenä pinaattikeitolla ja pikanuudeleilla. I kid thee not.)

No, nyt oli sitten kanssanisäkkään synttärit, ja erityistoiveena oli lihapullapata.

Italialainen lihapullapata tismalleen Pastanjauhajien ohjeella


  • 800 g paistijauhelihaa
  • paketti pekonia pilkottuna
  • 100 g parmesaania (juhlan kunniaksi raastoin ihan itse, en ostanut valmisraastetta)
  • 1,5 dl korppujauhoja
  • tilkka maitoa (käytin kermaa. No kun inhoan maitoa.)
  • kaksi munaa
  • 1 dl persiljasilppua
  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 kynttä valkosipulia (pidän tätä arvoa viitteellisenä)
  • 50 g voita ja 2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
  • lisukkeeksi lempparipastaa, meillä taglionia, jonka kanssanisäkäs haluaa keittää koska minä suhtaudun asiaan liian suurpiirteisesti ja pastasta tulee helposti puuro. Pastaa kannattaa samantien ostaa paljon, jos kaapista ei löydy. Lihapulliakin tulee paljon. Toisaalta niitä syö ihan mielellään koko viikon.
Jos on nälkä, tee voileipä ihan ekana. Sitten:

Silppua persilja, pekoni ja valkosipuli kun odotat korppujauholähetystä lähikaupasta. Sekoita korppujauhot, munat ja tilkka maitoa. Anna imeytyä hetki. Ihmettele, kuinka pitkä on hetki. (Jos on korppujauhoja, kannattaa silppuaminen jättää tähän väliin, niin ei tarvitse ihmetellä.) Kyllästy, ja sekoita joukkoon jauheliha, pekonisilppu, persilja ja valkosipuli. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikinaksi ja pyörittele pulliksi.

Paista öljy-voi -seoksessa pulliin ruskea pinta isossa kasarissa tai laakeassa kattilassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Sekoita varovaisesti. (Etenkin, jos kasari ei ole kovin iso. Meidän kasari ei ole kovin iso ... Tämän ruokasatsin kanssa esim. Senaatintorin kokoinen kasari on paikallaan. Sekoita varovaisesti, koska muuten kastiketta on hellalla, paidalla ja lihapullat yrittävät pakoon.)
Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla ainakin tunti.

Keitä seuraksi pastaa. Ripottele päälle juustoa. Syö itsesi neliskanttiseksi.

Laitan kuvan joskus illalla. Lupaan!

Huomatkaa muuten, etten kerrankin lisännyt tähän yhtään chiliä. Kanssanisäkkään mielestä olen ärsyttävä joko-tai -ihminen. Joko ei yhtään chiliä, tai sitten niin paljon chiliä että huulet roihuavat. Se on väärässä, huuleni eivät ole ikinä roihunneet.

Tsilitarha voi muuten hyvin. Olin synkeän vakuuttunut siitä, etteivät chilit edes idä, koska minä olen tunnettu taidoistani tappaa kasvi kuin kasvi ennätysajassa. Vaan torstai-iltana piti hyperventiloida kun ensimmäinen itu löytyi ensimmäisestä purkista.

Nyt osa tsileistä on jo enemmänkin taimia kuin ituja. Siirsin taimet valoon ja ituasteella olevat jatkavat lämmittelyä vessassa. Pikku mussukat <3

3 comments:

Anna said...

Olin unohtanut chilikysymykset tuolla aiempanna!
Saat kuulemma chilin ihan lahjaksikin jos tulet vaikka joskus hakemaan. Ne eivät ole ituja eivätkä taimiakaan enää (tai no osa on ja osa on), niitä idätetään ilmeisesti vähän koko ajan lisää ja lisää, turpeessa, kastellaan vain silloin kun on tarvis ja suihkutellaan välillä merileväuutteella.

Nyt alkaa olla niin paljon luonnonvaloa että sunkin tarha menestyy varmasti!

Liina said...

Jee :D Kiitos :D

Mä en kyllä oo noin hyvä kasvattaja... Mutta kyllä ne vartta pukkaa silti. Ja luonnonvalosta täällä ei oo tietoakaan vielä, mutta suhtaudun asiaan toiveikkaasti.

Jos nuo tuosta kuolee, saatan tulla kuitenkin raapimaan sun ovea.

No niin :) löytyi se kertomasi ohje täältä! Pistin talteen ja minunkin kanssanisäkäs sanoi, että tuotahan voisi joskus kokeilla :)