Meta

Hep. Tämä ei ole oikeastaan mikään reseptipostaus - en tosin vielä tiedä, mihin tämä on menossa.

Halusin vain kertoa pari asiaa. Ensimmäinen asia on, että Herkku ja koukku on yksi ehdottomia lempiblogejani ja Jytiksen siellä kokkaamat tomaattilastut päätyivät meilläkin kokeiluun. Ne maistuivat todella kummallisilta, söin ne kaikki tunnissa, ja aion ehdottomasti tehdä toistekin - suosittelen kaikille, jotka pitävät vähän vinksahtaneesta.

Toinen asia on puolestaan ehkä jonkinlainen selitys - sikäli, kun sellaista kukaan kaipaa - sille, ettei minusta ole juuri kuulunut. Se alkaa tästä.

Olen viime aikoina kokkaillut melkoisen laiskanpulskeasti mitä sattuu - äsken juuri sotkin kananmunia ja jämävihanneksia pannulla ja tulin tyytyväiseksi - mutta enimmäkseen vähähiilihydraattista, kun se vaan nyt jotenkin toimii henkilökohtaisesti paremmin.

Tiedän, että kaikki te 3 lukijaani ette ehkä usko vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, enkä minäkään sitä palvo. Olen kuitenkin huomannut, että kun en pupella leipää, pastaa, riisiä tai perunaa (mistään sokeripitoisesta nyt puhumattakaan) on verensokerini vuoristorata tasoittunut monorailiksi. Tykkään vuoristoradoista kovasti, mutta en suonissani. Pintapuolinen mutta yhtä painava syy on se, että - köhhh - se pitää painoni kurissa. Jopa laihduttaa. Ja kun mulla nyt vaan on tällanen kroppa.

Kaiken tämän seurauksena syömisestä on tullut sekä helpompaa että vaikeampaa.

Helpompaa koska:
  • Voin paremmin samalla kun nautin ruoasta enemmän
  • En saa nälkäkohtauksia joiden kourissa harkitsen grillaavani hiljaisella tulella jonkun työkaverini jalan, jos alakerran karkkiautomaatti ei toimi
  • Kaupassa käyminen on helppoa ja hauskaa, kun 85% kaikesta ei kiinnosta yhtään
  • Syön enemmän kasviksia kuin ikinä (tämä ei sinänsä ole vaikeaa, elin teinivuoteni siinä vakaassa uskossa, että sipsi on vihannes)
Vaikeampaa koska:
  • Ruokailun eettinen puoli mietityttää enemmän. Vaikka omat arkikokkailuni ovat usein yllättävänkin lakto-ovovegehenkeen toteutettuja, tulee etenkin töissä syötyä iloisesti kalaa ja lihaa juuri alkuperästä välittämättä (ja jos minä en kysele, voimme varmaan kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Sodexo ei todellakaan kysele) - enkä ole varma, onko kala ihan aina fiksumpi valinta, vaikka gravitoidun jostain syystä (eli puhtaan hedonismin vuoksi) yleensä kalatiskille. (Mestan kasvisruoat ovat oodeja hiilihydraateille.) Olen sitäpaitsi laiska kuin tapettu mato, enkä pyhistä puheistani huolimatta ole saanut itseäni Hakaniemen halliin yhtään ainutta kertaa katsomaan, että olisko siellä nyt jumaliste sitä luomulihaa. Onneks tossa K-kaupassa joskus on.
  • Lisukkeiden vääntämisessä joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta. 
  • Risottoa tekee joskus kauheasti mieli. (Lomalla tein kaikesta edellämainitusta huolimatta Kulinaarimurulan sitruunarisottoa enkä tällä kertaa suolannut sitä liikaa. Tämä on takuulla maailmankaikkeuden paras risotto - teen aina tupla-annoksen, että jää sitten seuraavallekin päivälle, ja sitten lapioin sitä illalla suoraan jääkaapista, että EI KUULKAA VÄLTTÄMÄTTÄ JÄÄNYT.)
Olen luvannut itselleni, ettei vähähiilihydraattista elämäntapaa tarvitse tai ole syytä orjallisesti noudattaa - mulla on tapana viedä juttuja joskus äärimmäisyyksiin asti. (Joskus? Lähes aina. Siitä sitten seuraa maanisesti tuijottavia silmiä ja usein myös itkua ja hammastenkiristystä.) Elämästä saa nauttia, ja jos siitä joskus haluaa nauttia pitsan tai risoton muodossa niin se on erittäin ok - mutta jokapäiväiset nautinnot pyritään hakemaan vähän hiilihydraatteja sisältävästä ruoasta (ja sehän muuten ON hyvää, no problem there.)

Tämä kaikki on johtanut siihen, ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Ruoasta sinänsä on kiva puhua ja kirjoittaa, mutta sporadinen kokkausintoni ei oikein anna eväitä resepteistä kirjoittamiselle, etenkin kun epälaatuisiakaan ruokakuvia on vaikea ottaa siinä vaiheessa kun ape lepää jo kuvun pohjalla. Sitäpaitsi kuvittelin, että jos kerta tää on ruokablogi niin joka postauksessa on pakko olla resepti tai ruokablogien jumala lyö kapustalla päähän.

Mutta itsellenihän minä tätä aiemminkin kirjoittelin - joten tulkoon varoitettua, sisältö saattaa muuttua. En ehkä viitsi ottaa reseptipakostakaan enää stressiä. Kuulostaa ihan järkevältä, eiks? Eikö? No ei sitten.

En lupaa, että täältä tulee siis jatkossakaan löytymään edes vähähiilihydraattisia ruokaohjeita, mutta jos nyt joku muu haluaa inspiroitua, kannattaa lukea blogia nimeltä Kermaperse kokkaa. Se on sympaattinen, siellä on ihania ohjeita ja - mikä tärkeintä - hiilihydraattien vähentämisen kanssa tuntuu olevan järki kädessä.

Niin, ja kesällä rakastuin myös Voisilmäpeliin jonka kaikki muut tietenkin jo tiesivät. Olisitte voineet sanoa! (Ja että Maikkarin saitilla on jotain näin hyvää? Olen ällikällä lyöty ja helvetissä varmaan kaivetaan lapasia esille.)

End selitys.

Luulen, että jotain muutakin oli, mitä halusin kanssanne jakaa, mutta olen jo unohtanut sen ja sitäpaitsi eilinen ilta venähti, enkä halua kaivella muistiani liian tarkasti.

14 comments:

Janna said...

Jaan kanssasi kaikki vähähiilariajatukset! Hiilarit tekevät musta sellaisen hermoraunioisen, väsyneen ja turvonneen köntin, että on parempi pysyä erossa suurimmasta osasta niitä. Ryhdyin touhuun pari vuotta sitten eikä paluuta entiseen ole.

Parasta tässä kaikessa on se, ettei tää tunnu miltään dieetiltä! Vedän kananmunia, voita, kermaa, vihanneksia, pekonia, paksua jogurttia, rahkaa ja juustoja kuvuntäydeltä eikä niistä kyllä mitään kiloja tule. Toisin kuin leivästä, sokerista puhumattakaan. Pakollisena leipänä vedän silloin tällöin vehnätöntä varrasleipää ja jos oikein himottaa, ulkomaisista jauhoista ite leivottua leipää. Niistä en saa mitään oireita. Makeaa on toki pakko saada aika ajoin, mutta kun käyttää raakaruokosokeria, ei oo huolta.

Aluksi oli hankalaa löytää kaupasta kaikki se, mitä voi syödä, mutta nykyään parasta on just tuo mistä mainitsit - suurimpaan osaan elintarvikkeista ei tarvitse edes katsoa päin, pääsee hyvin helpolla. Ja kun käyttää voita ja kermaa ja muiltakin osin mahdollisimman aitoa kamaa, ruoka maistuu aina hyvältä.

Mua ainakin kiinnostaa lukea sekä pelkkiä jorinoita että vähähiilarisia arkireseptejä, joten antaa palaa, paskat ruokablogijumalista.

Janna said...

Pakko lisätä vielä sen verran, että kieltämättä mun blogista ei välttämättä _ihan_ välity se, että kartan hiilareita :D Mutta niin kun sanoitkin, arkena vähän hiilaria, pyhänä vähän enempi, jos huvittaa.

Liina said...

:D mä kävin katsomassa sitä ja tein itse tämän johtopäätöksen. pakko sanoa, että välillä hämmästyttää, miten paljon maailmassa on ihania blogeja joista en mitään tiedä. Ruokahommia loistavana esimerkkinä.

joo, musta on kanssa vaikea puhua dieetistä vähähiilihydraattisesta puhuttaessa. enemmän se on elämäntapa. ja on niin, niin hassua, että just noita luettelemiasi asioita voi syödä vaikka miten ja on niin hyvä olo.

ja vielä yksi juttu: tää tuntuu laihduttavan osin myös siksi, että hiilihydraattien heivaaminen on saanut mut myös irti jatkuvasta ruoan ajattelusta. ei oo pakko olla syömässä koko ajan välipaloja, kuten ennen. ja se on ihanaa - ihan vapautunut olo.

kiitos sikana kannustuksesta, luulen että jatkan juurikin sillä linjalla mikä oikealta tuntuu :)

Janna said...

Joo, en mä ittäni ihan mikskään karppaajaksi voi kutsua :D Mutta (selittelyä) toisaalta, vedän pastani aina tummana luomuna. Ja ite tehty pizzapohja (Lidlin jauhoista, sillä suomalaiset jauhot on saatanasta) pelastaa kaiken!

Mainio pointti toi että ennen tuli ihan jatkuvasti ajateltua millä sen jatkuvan nälän tyydyttäis, mut nykyään ei tarvi, koska protskua ja rasvaa vetämällä sekä olo että makuhermot on niin täysin tyydytettyjä että voi ruoan sijasta ajatella jotain muutakin. Aamulla kun vetäsee kahen munan kokkelin niin nälkä tulee vasta neljän tunnin päästä. Puuro-, jogurtti- tai leipäaamiaisella pärjään korkeintaan tunnin ja sitte juoksen raivoissani ja turhaan ympäri koulun kahvilaa etsimässä jotain mikä veis nälän.

Suomi on saastutettu ruokaympyrä-peruna-kuitu-vilja-kotimainen on puhdasta -propagandalla, joten en ihmettele, miksi ihmiset luulevat laihtuvansa leivällä, perunalla ja rasvattomilla tuotteilla. Mut kannattais vaan kokeilla vähähiilarisia hommia, kylläpä vaan saa ihrat kyytiä.

Mullakin nousee välillä pieni angsti siitä, ettei ketään kiinnosta mun sokeri- ja peruna-angstit, ja että leimaudun vaihtoehtoraaka-aineineni joksikin hihhuliksi. Mutta sille sitten vaan mahda mitään.

Kermaperse said...

Voi vitsit. Ihan punastuin kehuista. Toi on niin totta, että on hirveesti hyviä blogeja, joista ei mitään tiiäkkään! Tästäkään en tiennyt mitään, ennen kuin mulle kommentoit. Kirjoitat hauskasti :)

Ja voin kyllä samaistua niin tuohon, että toisaalta syöminen on niin paljon helpompaa, mutta sitten välillä alkaa kelailemaan vähän liikaakin asioista, kuten juuri tuo ruoan alkuperä.

Kyllä mun mielestä ruokablogia voi pitää ilman joka kertaista reseptiäkin. Ruokaan kun liittyy niin paljon kaikkea muutakin.

Jytis said...

Word up sisters!

(ja pakko todeta alkuun että totta, ne lastut tosiaan maistuvat vähän vinksahtaneelta! Mäkin vedin pellilisen putkeen kun en osannut päättää aluksi tykkäänkö vai en)

Mutta asiaan, olen miettinyt bloggaavanai samasta aiheesta ja ehkä sen tässä joku päivä teenkin. Mutta siis, mä laihdutin tuossa 4-5 vuotta sitten melkein 15 kiloa ja kaikki alkoi siitä kun lopetin leivän syönnin. Käsittämätön juttu kuinka paljon suomalaiset (minä ennen mukaanlukien) syövät leipää ja vehnää ja hiivaa. Kun ne karsi pois ja sitten lähti pasta, riisi ja lopulta myös peruna niin muutos oli aikamoinen!

Just puhuttiin kaverin kanssa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, tavallaan sitä noudatan mutta edelleen vedän puuroa aamuisin ja sokeria menee joten olen ajatellut testata. Viime aikoina vatsa on taas ollut niin usein turvoksissa ja tuntuu oudolta kun ei kuitenkaan puputa vehnä+hiiva-yhdistelmää.

Mutta siis mielenkiinnolla luen tällaisia postauksia todellakin! Ja mahtava ajoitus just kun olin pohtinut tätä. Eli nyt ehdottomasti aion kokeilla!

Anonymous said...

Hei, puit omat ajatukseni sanoiksi niin osuvasti, että taidan eksyä blogiisi uudestaankin. Tää eka kerta oli silkka sotkuinen eksyminen, mutta seuraava käynti ei ole enää puhdas sattuma;)

Hiilaritietoisuus on parantanu päivien laatua, jaksaa painaa, eikä ala kiukuttaa yhtä herkästi, jos työ tökkii tai kissa kaataa taas sen mun lempi kaktuksen.

Liina said...

Janna, mua pelottaa myös hihhuliksi leimautuminen. välttelen vähän aiheesta keskustelua livenä, ellei sitten joku erikseen kysy vinkkejä ja/tai fiiliksiä. sit kerron mielelläni.

eikä sillä varmaan oo väliä, miksi itseään sanoo :D söin mäkin viikonloppuna vähän pastaa ja vähän riisiä, ei se vielä hyvää fiilistä ole kaatanut. olennaista ei varmaan ole yksi ateria vaan kokonaisuus :) kesällä oma vähähiilihydraattinen ruokailuni lipsui paljonhiilihydraattiseksi ja olo oli vaan ... ikävä.

Kermaperse, ei mitään syytä punastella! :D kehut oli vilpittömästi annettuja, koska ihastuin blogiisi niin kovin. sitäpaitsi vähähiilarisia järjellä tehtyjä reseptejä ei vaan ole liikaa, ikinä. kiitos kehuista ja eritoten kannustuksesta!

Jytis, bloggaa ihmeessä - olisi ihana lukea muidenkin fiiliksiä. aika hurjaa tosiaan, miten pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa niin kauheasti. niinku nyt leivän jättäminen.
tai pieneltä ja pieneltä - leipä oli mulle henkilökohtaisesti vaikeampi jättää kuin sokeri, mutta olenkin aina ollut enemmän suolaisen kuin makean ystävä. sokeriin mulla sen sijaan on erityisen kiero suhde, jossa mitä enemmän sokeria syön, sitä enemmän sitä tekee mieli - ja kun en syö, ei tee mieli.

pakko vielä tähän laihduttamiseen sanoa, että mulla on takana myös pari laihdutuskertaa, jossa enimmillään laihdutin varmaan kanssa viitisentoista kiloa pois. se oli hurjaa, koska tein sen hammasta purren ja kaloreita laskien - ja saavutetun painon ylläpitäminen oli vaikeaa. tai siis mahdotonta. kun kaiken tämän jälkeen laihdutin kevyesti muutaman kilon hiilareita vähentämällä, tajusin, että elämästä ja ruoasta saa nauttiakin ilman jatkuvaa syyllisyyttä.

pelottavinta koko hommassa on ehkä silti se, miten kauheasti hiilihydraatteja fitness-leimalla jengille yritetään kaupata. wtf? nehän on ihan silkkaa energiaa - olen alkanut suhtautua suurella epäluulolla ruoka-aineisiin, joiden ainoa ravintohyöty on "energia".

(ne lastut oli mainiolla tavalla vinksahtaneita :D ja niitä voi varmasti muunnella. ensi kerralla laitan enemmän chiliä.)

KC, kiva kun eksyit ja lämpimästi tervetuloa toistekin :D hiilareiden vähentämiseen on mullakin liittynyt ihan selkeä yleinen raivostuneisuuden vähentyminen. on jotenkin hirveän mukavaa olla hyvällä tuulella.

Liina said...
This comment has been removed by the author.
Liina said...

jaha, en vaan osaa - blogger valittaa jostain mikä on liian pitkä ja mä pätkin kommentin katsomatta edes, että julkaistuiko se.

Jytis said...

Joo siis mullakin oli näitä laihdutuskuureja ollut vaikka minkälaisia elämäni aikana ja itseasiassa tää 15 kilon rykäisy lähti painonvartijoiden pisteitä laskemalla. Huomasin tosi pian että leivän kun jättää pois niin pisteet ja kalorit ja paino alkaa tippua.

Kyllä siis edelleen välillä syön leipää ja perunaa jne mutta jotenkin nykyään osaa kuunnella myös kehoaan, mistä tulee hyvä olo ja mistä ei ja se on musta kaikkein tärkein mittapuu.

Ja oon muuten koko päivän guuglaillu noita vähähiilihydrajuttuja ja reseptejä. Ja ostanut juustoa :) Eniten mua kiinnostaa siinä just se viljan ja light-tuotteiden poisjättö, nimittäin jälkimmäisiä on tullut puputettua ja oikeesti nehän on ihan hirveetä teollista sontaa.

Liina said...

Jytis, toi light-tuotteiden poisjättäminen on ollut itsellekin merkittävä tavoite. En oo ihan täysin onnistunut (saatan esim. käyttää 15% rasvaa sisältävää ruokakermaa, koska sitä saa luomuna) - mutta kun tajusin, miten käsittämättömän epäluonnollisia light-tuotteet on, siis oikeasti tajusin, nousi melkein hiukset pystyyn kauhusta. En enää ikinä metsästä vähärasvaisinta vaihtoehtoa.

Murkinamasu said...

Kaverini kutsuu Atkinsin dieettiä Katumaasturi-dieetiksi. Molemmat ovat samanlaisia "ekotekoja"... Olen osittain samaa mieltä tästä. :)

Liina said...

Murkinamasu, kaverillasi on ihan pointtia. tosin jäi hieman epäselväksi, mikä sun kanta tähän oli ;)

etenkin - nyt tulee villiä mutua, en ole lukenut erilaisista vähähiilihydraattisista dieetistä kovin tarkasti - mutta kuvittelen, että juuri Atkinsin dieetin suhteen.

itse oon pyrkinyt korvaamaan pastan, riisin, perunan ja leivän pikemminkin kasviksilla (juureksilla, vihanneksilla ja marjoilla, jossain määrin myös hedelmillä) kuin lihansyöntiä lisäämällä, mutta pakko myöntää, että kasvua on tapahtunut varmasti joidenkin maitotuotteiden (eli turkkilaisen jugurtin, kröhöm) kulutuksessa.

kasviksiin keskittymisessä on kaksi syytä omalla kohdallani: 1) kasvikset tekevät olon hyväksi ja 2) syyllisyys, joka seuraisi siitä, että söisi joka aterialla lihaa, olisi aika massiivinen.

vähähiilarinen dieetti olisi käsittääkseni ihan mahdollista toteuttaa myös lakto-ovovegetaristina, mutta täysvegaanille varmasti vaikeaa.

niin ... pitkän aikavälin tavoitteeni on opetella tekemään kunnollista ja hyvänmakuista tofua. siihen on vielä matkaa.