Joskus taannoin raahasi itseni ja sitruuna-marenkipiirakan blogitapaamiseen. Sitten jälkikäteen mietin että enkö nyt mitenkään voinut keksiä mitään OMAPERÄISTÄ tai muuten vaan siistiä ja nerokasta, kuten kaikki muut, ja tunsin oloni epäonnistuneeksi - mutta siinä nyt sinänsä ei ole mitään uutta :D

Piirakkaa tuli tehtyä kesällä itse asiassa kahteen otteeseen, ensin limeteillä ja sitten sitruunoilla.
Ja nyt kuulin väitteen arvostamaltani taholta, että se sitruunaversio oli paras arvostamani tahon koskaan maistama sitruuna-marenkipiiras, joten aion kohottautua sitruunamarenkisen alakulon suosta ja blogata sen saakelin tortun nyt vihdoin.

Key west lemon pie à la Kodin Kuivalehti

• 400 g pakastemurotaikinaa (liikutun aina kun ei tarvii tehdä taikinaa itse)
  

Sitruunakiisseli

• 6 keltuaista
• 1,5 dl sitruunamehua (tai limetin, jos niistä pitää enemmän)
• 1 sitruunan pesty, raastettu kuori
• 1,75 dl sokeria
• 7 rkl kylmää voita
  

Marenki

• 4 valkuaista
• 1 dl sokeria

Uuni päälle: 175 astetta on hyvä.

Sitten kiisselin tekoon: mittaa keltuaiset, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste (paksupohjaiseen) kattilaan. Lisää sokeri ja keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli paksuuntuu (väitetysti noin 8–10 minuuttia). Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voita lusikallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Jätä kiisseli jäähtymään.

Kauli sulanut murotaikina hieman ohuemmaksi ja nosta se voideltuun piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Ahem. Kaulitseminen on yleisesti inhokkikohtani.
Kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle ja paista uunin keskiosassa 25–30 minuuttia.

Kun piirakka on uunissa, mutta ei ehkä ihan heti kun se on mennyt uuniin, vatkaa valkuaiset (melkoisen kovaksi) vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa seos kiiltäväksi. Kun sanon kiiltäväksi, tarkoitan, että marengin on syytä kilpailla hääpukukankaiden kanssa.
Läiski marenki piirakan päälle ja jatka paistamista n. 10 minuuttia tai kunnes marenki saa kauniin värin. (Marenkiin saa hauskoja muotoja vain läiskimällä. Lättänää marenkia ei korjaa mikään.)

Nyt sitten toimitus pyytää huomauttaa, että sokerin määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Varsinkin limeteillä tästä piirakasta tuli aika ätläkkä. Sitruuna lienee sitten vähän happamampi kun ihan samaa death by sugar -fiilistä ei tullut. Mutta kolmannella yrittämällä saattaisin laittaa kiisseliin jopa piirun verran vähemmän sokeria kuin ohjeessa sanotaan.

Tein lihapullia, ihan vaan kun siltä tuntui ja kun ystäväni Poukko* antoi kerran reseptikansion, jonka ohjeista tähän mennessä olin kokeillut vain valko- ja punaviinin avausohjeita, häpeän tunnustaa. Siellä oli ohje myös kreikkalaisiin lihapulliin, jotka siis ovat olleet suunnitelmissa vuodesta 2007.

En ottanut kuvaa, koska

a. Te kyllä tiedätte, miltä lihapullat näyttävät ja
b. Laitoin lihapullat mikroastiaan, joka on peräisin valehtelematta vuodelta 1990 ja näyttääkin siltä. Siis kauhealta, mutta ei sitä poiskaan viitsi heittää kun on ihan käyttökelpoinen MUTTA koska meillä ei ole tiskikonetta, en jaksa alkaa taiteilemaan niitä saakelin pyöryköitä parempaan astiaan. Call me lazy.

Kreikkalaiset lihapullat

• 300 g jauhelihaa, meillä lehmää
• 0,5 dl korppujauhoja
• 05, dl vettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kananmuna
• pieni sipuli (raastimella) silputtuna (raastimella! Buahaha! Minä pilppuan sipulit käsin, em. tiskikonesyystä tosin)
• 1 valkotsipulin kynsi
• 1 rkl sitruunamehua
• 1,5 tl suolaa
• 1 rkl persiljasilppua
• 1 tl hienonnettua minttua (onneks ei enempää kun kotona vasta huomasin missä alennuksen tilassa huippukallis ostamani luomuminttupuska oli. Grrrr.)
• 1 tl oreganoa (kuivattua käytin)
• mustapippuria

Laita liha, sipulisilppu, vesi ja korppikset kulhoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää muna ja jatka vaivaamista. Mausta ja sekoita lisää.

Muovaile pullia, joiden tulisi olla ison miehen peukalonpään kokoisia alkuperäisen ohjeen mukaan. Itse tein vähän isompia (koska tein tuplataikinan enkä ole niin innostunut lihapullien pyörittelystä).

Paista joko:

- öljyssä paistinpannussa
- uunissa 225 C 15 minuuttia (minä tein näin, virallisesti vähentääkseni rasvaa ja epävirallisesti siksi etten jaksanut käristää mitään)

Hyviä olivat ja syvälle menivät :)


* Nimi muutettu

Urgh. Koko loppuvuosi - ja oikeastaan myös alkuvuosi - on mennyt muiden sapuskoilla.
Australiassa ravintelisapuskoilla, paitsi kerran alennuin tekemään sellaista pöperöä jostain blåbandin vastineesta, etten tunnusta sitä edes pahimman kidutuksen alla.
Joulu äidin herkkuruoilla. 'Nuff said. Äiti on paras kokki.
Loppiainen ja sitä edeltävä aika kanssanisäkkään mummon sapuskoilla. Kanssanisäkkään mummo on myös paras kokki. Voiko olla kaksi parasta kokkia? Sovitaan, että erinomaistumisalueensa eivät ole täysin päällekkäiset.

Tänään pääsin minäkin hellan ääreen. Tein ruokaa Bergenströmin siskosten (?) kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Ruokaohje oli kyllä ärsyttävän hankalaa seurattavaa. En tykännyt. Mutta ruoasta tuli hyvää - ohje oli yksi harvoista kirjasta löytyvistä liharuoista ja se on taas kanaa. Anteeksi. Tämän blogin nimen tulisi olla "Kanaa".

Ihan alkuperäisen ohjeen löydätte ehkä kirjastosta, meillä toimittiin näin:
Marokkolainen sahramibroileri

• kanan rintafileitä 4-5
  
• 0,5-1 sitruuna
• 3 sipulia
• 3 porkkanaa
• 6 valkosipulin kynttä
• 1 tlk vihreitä oliiveja
• 3 dl kasvislientä
  

• 2 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 0,5 tl kanelia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl juustokuminaa
• 0,5 g sahramia (mietin aika pitkään, miten se punnitaan, mutta kaupassa kävi ilmi, että maustepuljun sedät ja tädit punnitsivat puolestani)

Uuni päälle 225 asteeseen.

Kuori sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Silppua sipuli karkeasti, porkkana annospaloiksi ja jätä valkosipulinkynnet kokonaisiksi. Pese ja viipaloi sitruuna.

Sekoita mausteet ja hiero kanaan.

Kasaa kanat, sipulit, porkkanat, valkosipulit ja oliivit pataan tai uunivuokaan. Itse käytin keraamista vuokaa.
Kaada päälle jotain nestettä, meillä kasvislientä koska valkoviintä ei ollut.
Laita uuniin (itse laitoin ilman kantta) 35-40 minuutiksi. Ota pois uunista ja nuuski - tuoksu on hyvä.