Tuli tuolla Jokapäiväisessä leivässä mainittua oma henkilökohtainen inhokkini, ja ymmärsin, että sehän ansaitsee vallan postauksen.

Ruokaan liittymätöntä asiaa tämä on sikäli, että henkilökohtaisesti en oikein miellä Danonen tuotteita ruoaksi.
Danonen mainonta taas on silkkaa saastetta.

Joten, rakas lukija: Mitä seuraavista Danonen mainoksista/tuotteista sinä inhoat eniten?

a. Activia (tätä syömällä on ilmeisesti helpompi viitata kintaalla sille, että omat elämäntavat ovat pikalinja helvettiin / fast track vatsahaavaa kohti, ja sehän vasta onkin näppärää)
b. Actimel (flunssa pysyy poissa jos ostaa paljon, tosipaljon, pieniä muovisia uusiokäyttöön kelpaamattomia purtiloita)
c. Vitalinea (okei, purkki on läpinäkyvä, mutta kuka oikeasti haluaa nähdä miltä se nollaplus näyttää? Kerran kokeilin, ensivilkaisun jälkeen silmät kiinni.)
d. Danone Danonino ('nuff said. Tai kuunnelkaa se renkutus, kyllä se taas kohta töllöstä tulee.)

Kohta varmaan Danonen lakimiehet lähettää mulle jonkun haasteen. HAH.
Mutta sanottava on vielä, että meillä ei paljon jakseta boikotoida, mutta mikään Danonen viritys ei lähde nykyään kaupasta mukaan edes vahingossa. Ei vaikka ilmaiseksi tyrkyttäisivät. Kuntosali on joskus tyrkyttänytkin.

Hei vaan kaikki ja anteeksi tämä hirvittävän pitkäksi venähtänyt tauko. Ja kiitos muistamisesta kaivanneille, teitä on ymmärtääkseni kaksi :D

Aluksi selittelyä salamahaasteesta: tässä on vähän kiirettä puolin ja toisin ja kuten kommenteissa jo sanoinkin, tiukat neuvottelut siis käynnissä. Ahem. Että en panttaa haastetta ilkeyttäni, korkeintaan ymmärtämättömyyttäni. Ja isona minusta tulee Piisamirotta.

Sitäpaitsi olen viime aikoina syönyt (tiedän, että joku levittää huhua että EN ole syönyt mutta se ei ole totta) lähinnä pakastevihannesten, currytahnan, Pain 100% -kastikkeen ja partaäijäjugun huumaavaa sekoitusta ja kaikki kokkauskokeilut ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita virityksiä.

Eilen kuitenkin käristin kalkkunaa.
Olen etsinyt sopivaa kalkkunareseptiä aika pitkään, mutta moniin resepteistä tuntuu liittyvän paistomittari tai jonkunlainen hedelmä, eikä niistä kumpikaan ole asia jota haluan tässä aikaansaamattomuuden tilanteessa sotkea ruokaani. Hedelmiä en yleensä muutenkaan, olen lähtökohtaisesti skeptikko sille että joku yrittää turmella suolaisen ruokani makeudella.

Maku-lehden arkistosta löytyi sitten kuitenkin cajun-maustetun kalkkunan ohje.

Seuraava - kaikkein vaikein - tehtävä oli löytää jostain cajun-maustetta. Itse asiassa epäonnistuin siinä lieväksi yllätyksekseni täysin. Korvasin cajunin NoMUn periperimausteella. (Kas, NoMUn saitilla on reseptejäkin. Jee.) Se toimi hyvin.
Tosin, kun sanoin "käristin", tarkoitin todella sitä. Tässä paistojutussa on varmaan joku jippo jota en ole vielä hiffannut, mutta kaikki muut ovat. Naurakaa vain partaanne siellä.

Periperimaustettu kalkkuna

• 500 g tai enemmän maustamattomia kalkkunan fileepiffejä
• 2 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• 3+ tl periperimaustetta (uskokaatten, tämä periperijuttu ei ole kovin tulista) (edes kanssanisäkäs ei valittanut)

Sekoita öljy, periperi ja suola. Valele piffit seoksella ja anna maustua 15 minuuttia.
Käristä grillissä tai parilalla tai jos olet surkea luuseri kuten minä, teflonpannulla. Ahaha.
Lisukkeeksi vaikka Maku-lehden ehdottamat vihannekset. Tai currytahnan, pakastevihannesten, Pain100%:n ja ruokajugun hurmaava yhdistelmä.

Tältä näytti ja hyvältä maistui: