Olen ollut melkoisen flunssainen ja viikolla syönyt mm. sellaisia gourmet-järjestelyitä kuten "mikrotettavaa riisiä soijan ja tabascon kanssa".

Tänään teki jo mieli kokatakin, mutta jotain helppoa, kun vieläkin huippaa jos nousee kovin nopeasti seisomaan (ja miten muka voi nousta hitaasti seisomaan?)
Loppujen lopuksi tein Ruokatorstain ohjeistamaa thaibasilikapastaa. Se maistui, vaikka olikin muka toukokuun ruokaa. Thaibasilika on muuten yksi suosikkiyrteistäni. (Vaan jos ei pidä aniksen vivahteesta, ei varmaan pidä thaibasilikastakaan. Ehkä tämän voi siinä tapauksessa tehdä persiljasta.)

Kuvasta tuli niin kauhea että laitan sen vaan ihan pienenä. Oonpa ovela.

Thaibasilikapasta 4:lle

• 500 g tagliatellea (olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että spaghetti maistuu paremmalta)
• vettä pastapaketin määräämällä tavalla
• 1 dl mozzarellaraastetta

• 2 dl thaibasilikaa karkeasti silputtuna (vastaa noin yhtä ruukkua)
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä (tai, K-kaupan yllättävästi pettäessä, sekoitusta josta löytyy em. siementen lisäksi myös kurmitsansiemeniä)
• 2 valkosipulinkynttä paloiteltuna
• suolaa
• sitruunanmehua (maun mukaan, laitoin ½ sitruunan mehun)
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1 rkl voita

• parmesanraastetta pinnalle

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi (väärä tekniikka on keittää pasta muusiksi ja uudelleenkuivattamalla saada aikaan sopiva rapeus. Tätä eivät kaikki opiskelijaravintolat tiedä.) Valuta pasta ja kippaa se takaisin kattilaan. Lisää mozzarella ja sekoita.

Kun pasta keittyy, tee kastike kaatamalla thaibasilika, valkosipuli, siemenet ja oliiviöljy blenderiin. Hurauta tasaiseksi ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Sekoita voi kiehuvaan veteen ja kaada syntynyt emulsio kastikkeen sekaan.

Kaada kastike pastakattilaan pastan päälle ja sekoita. Tarjoa parmesanin kanssa.

Nuorempana noudatin tiukasti periaatetta, jossa pastakastikkeen ja pastan suhde oli kastikevoittoinen. Nyttemmin olen ihastunut pastoihin, joihin tulee öljypohjainen kastike joka vain sekoitetaan pastan sekaan. Tästä tykkäsi myös kanssanisäkäs, jonka mielestä ruoka maistui mukavasti pastalta, mutta tästä huolimatta maistui joltakin. Tai jotain.

Hahaa, ei mitään makeaa.

Saksin äidin Annasta irti mansikka-kurkkukeiton ohjeen. (Enimmäkseen siihen kyllä tulee tomaattia.)
Keitto kun näytti kuvassa niin kivan punaiselta.

Alla yksinkertaistettu versio.

Mansikka-tomaattikeitto jossa on myös kurkkua
4:lle kylmäksi alkuruoaksi

• 500 g tomaattimurskaa (alkuperäisessä oli tomaatteja, mutta ne pitää kaltata ja minä olen pohjimmiltani LAISKA)
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 punainen suippopaprika
• chilirouhetta (tai 1 punainen chili)
• 0,5 kurkkua
• 200 g mansikoita (koska kävin kaupassa sunnuntaina, jouduin tietenkin tyytymään pakastemansikoihin ja se oli kauheaa kunnes ymmärsin etteivät tuoreet olisi ikinä ehtineet keittoon asti)
• 2 dl paseerattua tomaattia (joka jäi muusta ruoasta yli, tai 2 dl tomaattimehua)
• 2 rkl tomaattipyrettä
• sitruunan mehua maun mukaan mutta ainakin 2 rkl
• öljyä
  
• suolaa ja mustapippuria

Kaada tomaatit blenderiin.
Silppua sipuli ja valkosipuli. Paloittele paprika (ja mahdollinen tuore chili). Kuullota sipuleita hetki pannulla, lisää paprika ja chili olomuodosta riippumatta. Kuullota vielä hetki ja kaada blenderiin.
Kuutioi kurkku ja kaada blenderiin. Perkaa/sulata mansikat ja - arvaatteko? - kaada blenderiin.
Heitä blenderiin vielä muut tomaattivalmisteet ja mausteet ja hurauta tasaiseksi. Jäähdytä.

Tästä tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvettä. Söin sitä iltapalaksi, ja siinä se toimi aika kivasti: oli kevyttä mutta täyttävää. Lurps. Huomenna uusiksi.