Lehtitilaus

Minä olen täysin huijattavissa, ja tilasin Sportin halvalla oikeastaan vain siksi, että sain kylkiäisenä ekan ikioman Jamie-kirjani. Sitä nyt ei jostain syystä voinut hakea kirjakaupasta, vaikka muuten mielelläni asuisinkin esimerkiksi Akateemisessa eli Aksussa.

Tein paistettua fenkolia. Ensin vaivuin nirvanaan nuuskimalla tuoretta fenkolia, mutta sitten ... asiaan. Unohdin ottaa kuvan; eikä se sitten myöhemmin näyttänyt enää niin hyvältä. Käy lisukkeeksi, minä söin pääruokana.

Paistettua fenkolia, tomskuja ja sen sellaista
  • 2 fenkolia
  • 24 kirsikkatomaattia (minä laitoin kaikkea vähän enemmän mutta voi pojat että on tyhmä olo kun laskee kirsikkatomaatteja)
  • 1 iso kourallinen kivettömiä mustia oliiveja (meillä vihreitä, en ikinä löydä mistään niitä mustia joista pidän)
  • 1 pieni kourallinen tuoretta timjamia (lehtiä! Aaaargh!)
  • 2 kuorittua valkosipulin kynttä viipaleina
  • suolaa ja mustapippuria
  • oliiviöljyä
  • 1 lasi valkoviiniä tai jotain (minä aion ensi kerralla kokeilla kasvislientä)
  • 2 nokaretta voita
Jos fenkoleissa on ne lehtikärjet, sopii ne silputa uunivuokaan. Leikkaa fenkolit lohkoiksi ja keitä 10 minuuttia. Nosta keitetyt fenkolit reikäkauhalla uunivuokaan myös, älä kaada keitinvettä pois.
Töki kirsikkatomaatteihin reikiä ja tiputa ne fenkolien keitinveteen. Anna kiehua 45 sekuntia, niinpä niin, ja valuta kylmällä vedellä ja nypi kuoret irti.
TAI vaihtoehtoisesti, heitä tomaatit kuorineen uunivuokaan. Niin minä tein. Ei minulla ole mitään tomaatinkuoria vastaan.

Lisää vuokaan myös oliivit, timjami ja valkosipuli. Mausta ja valuta päälle vähän öljyä. Sekoittele ja kaada lopuksi päälle valkoviini tai jokin sekä laita ne 2 nokaretta voita pinnalle.

Paista 220 asteessa puoli tuntia.


Silloin kun en laita ruokaa, eli aika usein, luen. Ja näköjään jostain syystä haluan myös kirjoittaa siitä.

4 comments:

Hanna Takala said...

Kuulostaa aikas hyvältä, vaikka en saakaan mieleeni houkuteltua sitä miltä fenkoli oikeastaan maistuu. Ei voi muistaa koska olisin sitä viimeksi syönyt.

Liina said...

fenkolia kuulemma rakastaa tai vihaa.
minun on tätä vaikea kuvitella, kun itse olen aina vain rakastanut, mutta näin olen lukenut luotettavista lähteistä :D

risoton jumalatar Välispiikki kuvailee fenkolin makua melko anikse... aniksen kaltaiseksi. aniksiseksi. niin se menee. eli jos anista vihaa, tuskin pitää fenkolistakaan. jos aniksesta pitää, kannattaa kokeilla myös Kulinaarimurulan fenkolirisottoa.

oliivia said...

Tämä kuuluisi oikeastaan tuonne sun kirjaston puolelle, mutta onpa hauskaa että kirjoitat lukemisistasi! Itsekin lukutoukkana aina välillä kaipaa uusia hyviä vinkkejä luotettavista lähteistä. Ja kaikki ruokabloggaajathan ovat tietysti luotettavia lähteitä :)

Liina said...

hei ihanaa jos tykkäät :D

en lupaa lukea mitään kovin syvällistä - äitinikin on menettänyt toivon asian suhteen - mutta ehdotuksia ja toiveita saa kyllä esittää.

vastaliikkeitä odotellessa on todettava, että jos joku ihmisryhmä on luotettava ja kaunis, niin ruokabloggaajat :D