Hep. Tämä ei ole oikeastaan mikään reseptipostaus - en tosin vielä tiedä, mihin tämä on menossa.

Halusin vain kertoa pari asiaa. Ensimmäinen asia on, että Herkku ja koukku on yksi ehdottomia lempiblogejani ja Jytiksen siellä kokkaamat tomaattilastut päätyivät meilläkin kokeiluun. Ne maistuivat todella kummallisilta, söin ne kaikki tunnissa, ja aion ehdottomasti tehdä toistekin - suosittelen kaikille, jotka pitävät vähän vinksahtaneesta.

Toinen asia on puolestaan ehkä jonkinlainen selitys - sikäli, kun sellaista kukaan kaipaa - sille, ettei minusta ole juuri kuulunut. Se alkaa tästä.

Olen viime aikoina kokkaillut melkoisen laiskanpulskeasti mitä sattuu - äsken juuri sotkin kananmunia ja jämävihanneksia pannulla ja tulin tyytyväiseksi - mutta enimmäkseen vähähiilihydraattista, kun se vaan nyt jotenkin toimii henkilökohtaisesti paremmin.

Tiedän, että kaikki te 3 lukijaani ette ehkä usko vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, enkä minäkään sitä palvo. Olen kuitenkin huomannut, että kun en pupella leipää, pastaa, riisiä tai perunaa (mistään sokeripitoisesta nyt puhumattakaan) on verensokerini vuoristorata tasoittunut monorailiksi. Tykkään vuoristoradoista kovasti, mutta en suonissani. Pintapuolinen mutta yhtä painava syy on se, että - köhhh - se pitää painoni kurissa. Jopa laihduttaa. Ja kun mulla nyt vaan on tällanen kroppa.

Kaiken tämän seurauksena syömisestä on tullut sekä helpompaa että vaikeampaa.

Helpompaa koska:

• Voin paremmin samalla kun nautin ruoasta enemmän
• En saa nälkäkohtauksia joiden kourissa harkitsen grillaavani hiljaisella tulella jonkun työkaverini jalan, jos alakerran karkkiautomaatti ei toimi
• Kaupassa käyminen on helppoa ja hauskaa, kun 85% kaikesta ei kiinnosta yhtään
• Syön enemmän kasviksia kuin ikinä (tämä ei sinänsä ole vaikeaa, elin teinivuoteni siinä vakaassa uskossa, että sipsi on vihannes)

Vaikeampaa koska:

• Ruokailun eettinen puoli mietityttää enemmän. Vaikka omat arkikokkailuni ovat usein yllättävänkin lakto-ovovegehenkeen toteutettuja, tulee etenkin töissä syötyä iloisesti kalaa ja lihaa juuri alkuperästä välittämättä (ja jos minä en kysele, voimme varmaan kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Sodexo ei todellakaan kysele) - enkä ole varma, onko kala ihan aina fiksumpi valinta, vaikka gravitoidun jostain syystä (eli puhtaan hedonismin vuoksi) yleensä kalatiskille. (Mestan kasvisruoat ovat oodeja hiilihydraateille.) Olen sitäpaitsi laiska kuin tapettu mato, enkä pyhistä puheistani huolimatta ole saanut itseäni Hakaniemen halliin yhtään ainutta kertaa katsomaan, että olisko siellä nyt jumaliste sitä luomulihaa. Onneks tossa K-kaupassa joskus on.
• Lisukkeiden vääntämisessä joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta. 
• Risottoa tekee joskus kauheasti mieli. (Lomalla tein kaikesta edellämainitusta huolimatta Kulinaarimurulan sitruunarisottoa enkä tällä kertaa suolannut sitä liikaa. Tämä on takuulla maailmankaikkeuden paras risotto - teen aina tupla-annoksen, että jää sitten seuraavallekin päivälle, ja sitten lapioin sitä illalla suoraan jääkaapista, että EI KUULKAA VÄLTTÄMÄTTÄ JÄÄNYT.)

Olen luvannut itselleni, ettei vähähiilihydraattista elämäntapaa tarvitse tai ole syytä orjallisesti noudattaa - mulla on tapana viedä juttuja joskus äärimmäisyyksiin asti. (Joskus? Lähes aina. Siitä sitten seuraa maanisesti tuijottavia silmiä ja usein myös itkua ja hammastenkiristystä.) Elämästä saa nauttia, ja jos siitä joskus haluaa nauttia pitsan tai risoton muodossa niin se on erittäin ok - mutta jokapäiväiset nautinnot pyritään hakemaan vähän hiilihydraatteja sisältävästä ruoasta (ja sehän muuten ON hyvää, no problem there.)

Tämä kaikki on johtanut siihen, ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Ruoasta sinänsä on kiva puhua ja kirjoittaa, mutta sporadinen kokkausintoni ei oikein anna eväitä resepteistä kirjoittamiselle, etenkin kun epälaatuisiakaan ruokakuvia on vaikea ottaa siinä vaiheessa kun ape lepää jo kuvun pohjalla. Sitäpaitsi kuvittelin, että jos kerta tää on ruokablogi niin joka postauksessa on pakko olla resepti tai ruokablogien jumala lyö kapustalla päähän.

Mutta itsellenihän minä tätä aiemminkin kirjoittelin - joten tulkoon varoitettua, sisältö saattaa muuttua. En ehkä viitsi ottaa reseptipakostakaan enää stressiä. Kuulostaa ihan järkevältä, eiks? Eikö? No ei sitten.

En lupaa, että täältä tulee siis jatkossakaan löytymään edes vähähiilihydraattisia ruokaohjeita, mutta jos nyt joku muu haluaa inspiroitua, kannattaa lukea blogia nimeltä Kermaperse kokkaa. Se on sympaattinen, siellä on ihania ohjeita ja - mikä tärkeintä - hiilihydraattien vähentämisen kanssa tuntuu olevan järki kädessä.

Niin, ja kesällä rakastuin myös Voisilmäpeliin jonka kaikki muut tietenkin jo tiesivät. Olisitte voineet sanoa! (Ja että Maikkarin saitilla on jotain näin hyvää? Olen ällikällä lyöty ja helvetissä varmaan kaivetaan lapasia esille.)

End selitys.

Luulen, että jotain muutakin oli, mitä halusin kanssanne jakaa, mutta olen jo unohtanut sen ja sitäpaitsi eilinen ilta venähti, enkä halua kaivella muistiani liian tarkasti.