Maailmassa kasvaa monia ihmeellisiä puita, jotka tuottavat vielä ihmeellisempiä hedelmiä. Näistä hedelmistä tässä mainittakoon pommac ja tabasco.
Kaikki olemme varmasti televisiosta oppineet, että pommac kasvaa Ranskassa Pommacin maakunnassa. Siellä kypsät pommacit poimitaan hellästi käsin ja toimitetaan Suomeen janoisen Liinan juotavaksi.

Tabasco puolestaan kasvaa luullakseni Meksikossa, Tabascon osavaltiossa sekä ehkä Yhdysvaltain eteläosissa. Joitakin lajikkeita tuodaan myös Suomeen.

Suuri Tabasconumero

Kaikille varmasti tuttu on perinteinen punainen tabasco, tuo laitoskeittiöiden aurinko. Oppilaitosten ja työpaikkojen ruokaloissa punaisesta tabascosta nähdään usein kookas jättitabascolajike, josta riittää useammallekin ruokailijalle. Punaisen tabascon hyvinä puolina voidaan hieman hapanta makua ja riittävää tulisuutta. Punainen tabasco sopii minkä tahansa laitosruoan ilmettä kohentamaan; lisäksi lajike on varsinainen klassikko Pizza Hutin Hawaiian-pitsan päällä. (Älä ikinä yritä syödä ilman!)



Punaisen tabascon rinnalle Suomeen on viime aikoina alettu tuoda myös alkuperäislajiketta miedompaa vihreää tabascoa. Vihreän tabascon maku on hienostunut ja maukas. Vaikka tulisuutta ei vihreästä tabascosta löydykään, voidaan sen hyvänä puolena kuitenkin pitää sen yleiskäyttöisyyttä. Vihreä tabasco sopii kaikkeen; salaatinkastikkeeksi, kananmunien päälle brunssilla ja ... no ... mihin ikinä sitä keksiikin laittaa.



Yksi uusista tabascolajikkeista, hiljattain Suomessakin nähty, on valkosipuliin vivahtava tabasco. Myöntää täytyy: en ole kokeillut. Tämän valkosipulin ja tabascon pyhän risteytyksen on kuitenkin sanottu olevan vihreää tabascoa voimakkaampaa mutta alkuperäistä punaista tabascoa miedompaa. Lajikkeen on sanottu myös sopivan italialaiseen ruokaan; jaottelu kuulostaa oudolta, sillä ainoa ruoka johon tabasco nähdäkseni ehkä ei sovi, on japanilainen.



Chilpotle-tabasco on savunmakuisessa hienostuneisuudessaan suorastaan jumalaista. Chilpotle-tabascon väri on selvästi muita tabascoja tummempi. Tätä tabascojen eksoottista kuningatarta voi huoletta sotkea ruokaan, joka ei onnistunut ihan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa - lopputulos on taivaallinen, vaikka ei ehkä muistutakaan ruoan alkuperäistä ajatusta. Chilpotle-tabasco ei ole tulisin tabascolajike, mutta ainakin Suomessa myynnissä on muita tabascoja hieman kookkaampi lajike.



Tulisimman tabascolajikkeen mukaan on nimetty myös eräs chili: habanero. Habanero-tabascon ehdottomana vahvuutena voidaan pitää infernaalista tulisuutta. Pieneksi heikkoudeksi voidaan laskea maun tietynlainen kovuus - tässä tabasco, joka ei varsinaisesti ole maukas. Riittoisa kuitenkin. (On myös joitakin irvileukoja, joiden mielestä tabascon ominaismakua ei tulisuuden alta maista, mutta kaikki me asiaamme vakavasti suhtautuvat tabasconmaistajat tiedämme tämän väitteen olevan puppua.)



Rakas lukijani - mikäli et ole täysin myyttinen olento, kerrothan, mikä on oma suosikkisi tämän jalon hedelmän eri lajikkeista?

(Lupaan että seuraava postaus on jotain järkevää. Vaikka käsittämättömän hyvä tabbouleh.)

Viikonloppuna vietettiin virallista Liina on kaunista -kerhon kevätkokousta. (Niistä pitäisi ehkä tehdä ihan perinne, oli niin kivaa.)

Kokousruoka oli moninaista; ja seurassa oli myös jonkin verran henkilöitä, joiden nimi ei ollenkaan ollut Liina, mutta monimuotoisuus on kai vain hyvä asia.

Perjantaina tein nuudeliwokkia. Se on bravuureitani; törkeän helppoa ja hyvää. Valitettavasti en vaan onnistu ikinä saamaan siitä kovin valokuvauksellista. Kokeilkaa silti.

Ohje on alunperin Basic cooking -kirjasta, mutta alla on viritelty versio.

Kana-nuudeliwokki noin neljälle paitsi jos kaikilla on hirveä nälkä

• 500 g kanaa, esim. rintafilettä
• 250 g munanuudeleita (saa myös luomuna, vink vink)
• 1 nippu kevätsipuleita
• 1 purjo (voi olla pienempi)
• 1 tavan keltasipuli (tulkoon mainittua, että sipuleiden määrää ja laatua voi kontrolloida oman maun mukaan ihan vapaasti. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin vain kevätsipuleista, mutta se on mielestäni naurettavaa.)
• 2-3 kynttä valkosipulia
• 1-2 kuivattua chiliä - ja TIETENKIN voi käyttää myös tuoretta. Tuoreella punaisella tsilillä saa ruokaan vähän väriä.
  
• pala tuoretta inkivääriä
  
• 1-2 rkl sitruunamehua (voi laittaa enemmänkin)
• 3 rkl soijaa (suunnilleen)
  
• neutraalin makuista öljyä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan; ei ylikypsiksi! Valuta ja anna olla hetken aikaa. (Kannattaa katkoa ne ennen keittämistä, uskokaa pois vaan.)
Suikaloi kana, silppua sipulit, valkosipuli, inkivääri ja chili.
Kuumenna öljy wokkipannulla kunnolla ja ruskista kana. Siirrä kana syrjään pannun reunoille (?!? minun pannullani kaikki mikä on reunalla noudattaa painovoiman kutsua ja vierii pohjalle...) tai tee kuten minä ja töki kanoja syrjemmäs. Lisää sipulit, inkivääri ja chili ja kuullota niitä pari minuuttia. Sekoita vimmatusti. Jossain vaiheessa kaiken voi käännellä sekaisin.
Lisää nuudelit ja tilkka öljyä. Kääntele vielä joitakin minuutteja. Kaada sekaan sitruunamehu ja soija.

Luulen muuten, että kasvisversio tästä toimisi myös mainiosti; itse olen joskus harkinnut jättäväni kylmästi kanan kokonaan pois, mutta voihan sen myös korvata jollain. Vaikka sienillä. Niitä ei kyllä ehkä paisteta ekana.

Tykkään tästä, btw, eritoten siksi, ettei tähän soijaa lukuunottamatta tule mitään mausteita - kaikki voi olla tuoretavaraa. (En tiedä, miksi se on hyvä asia, mutta silti se vetoaa.) Mausta ei kuitenkaan ole pulaa.

Maanantai ei alkanut kovin hyvin; ja pakastinkin oli tyhjä.
Pakastimen tyhjyys aiheutti joukon jatko-ongelmia, jotka voidaan esittää seuraavasti:

1. Nälkä voi yllättää
2. Ei ole hajuakaan siitä, mitä kokata, koska kaikki keitto-opukset ovat kotona eivätkä töissä
3. Kiirekin on kun illalla pitää mennä rokkikeikalle (vastustan rokkikeikoilla istumista periaatteellisista ja seisomista henkilökohtaisista syistä - mutta toistaiseksi periaate on velvoittanut alaselkää enemmän. Seisomaan siis.)
   

Reseptit löytyivät surffaamalla. Enää piti selvitä hengissä kauppareissusta.
Syystä tai toisesta toimin tavalla, jonka jo lähtökohtaisesti tiesin olevan virheellinen, ja menin vieraaseen ruokakauppaan. Tuli kuulkaa melkein itku Sellossa kun en millään meinannut löytää edes sinne halvatun Citymarkettiin (se kauppa on isompi kuin Senaatintori! Ja sen vieressä on toinen kauppojen carcharodon megalodon, Prisma! Miten ne voi missata?) ja siellä sitten piti etsiä jauhelihaa ja juustoa ja TOMAATTISÄILYKKEITÄ puoli tuntia. Mammuttimarkkinoiden aikaan. Kyllä otti kupoliin.

Vaikeudet jatkuivat kotona. Olin kaupassa melkoisen varma, että meillä on kotona ei-tuoretta korianteria maustekaapissa, mutta ei sitä sitten löytynytkään. Hetken kiukuttelun jälkeen ymmärsin, että maustekaapin takaseinä on irrallaan ja maustekaapin alimmalle hyllylle jätetyt maustepussit tippuvat liesituulettimen ja maustekaapin väliseen syvän avaruuden vyöhykkeeseen. Kädet mustelmilla kaivoin tästä ylimääräisestä ulottuvuudesta kahdeksan erilaista maustepussia - korianteri oli luonnollisesti pohjimmaisena.

Kaiken tämän jälkeen ymmärtänette, jos Sorsanpaistajalta löytämäni muhennosreseptin lopputulos ei ollut ihan optimaalinen; vika oli kokissa, ei reseptissä. Kanssanisäkäs piti siitä kyllä kovin, jos nyt ensialkuun vaati todisteita siitä, että kyseessä ei ole maksakastike.

Korianterin tuoksuinen nopea jauhelihamuhennos

• 500 g lehmän jauhelihaa
• 8-9 valkosipulinkynttä (kaunista!)
• 4 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 suurehko sipuli
• 4 rkl öljyä paistamiseen
• 0,5 tl chilijauhetta (laitoin pari oikeaa tsiliä)
• 0,5 tl kurkumaa
• 1 tl juustokuminajauhetta
• 2 tl korianterijauhetta
• 0,5 tl garam masalaa
• 2,5 dl tuoretta korianteria
• 1,5 dl paseerattuja tomaatteja
• 1 dl vettä
• 3 rkl jogurttia
• 4 tähtianista (unohdin! Ostin niitä ja unohdin! Ärsytti!)
  
• 2 ½ dl pakasteherneitä
• suolaa

Silppua tsipulit (ja tsili) ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli, lisää joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista kevyesti. Itse heitin ne chilit tässä joukkoon myös. Sekoita joukkoon kurkuma, juustokuminajauhe, korianteri, garam masala (ja chili). Paista, kunnes mausteet alkavat tuoksua. Lisää jauheliha, ruskista. Hämmennä seokseen korianterisilppu, paseeratut tomaatit, tähtianis ja jogurtti. Niin ja vesi kanssa. Peitä kattila kannella ja anna muhia kohtalaisella lämmöllä parikymmentä minuuttia. Lisää jäiset herneet, kun keittoaikaa on jäljellä viitisen minuuttia. Jos muistit ne kirotut tähtianikset, nouki ne pois.

Käskettiin tarjota heti mutta minäpäs pakastinkin sen. Tein mukaan haudutettuja bataattikuutioita koska Kotimaiset kasvikset väitti, että sopivat liharuokien kanssa.

Haudutetut bataattikuutiot

• 2 bataattia
• 2 rkl öljyä
• 1 rkl voita
• mustapippuria ja suolaa
• 1 dl vettä

Kuori ja kuutioi bataatit. Ruskista öljyssä niin, että saavat vähän väriä. Lisää voi ja mausta. Lisää sitten vesi ja hauduta kypsäksi kannen alla miedolla lämmöllä.